sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Muutoksia

Bloggaaminen noin ylipäätään ilmiönä tuntuu muuttaneen muotoaan aika paljon viime aikoina. Tosi monet mun vanhat suosikkiblogit päivittyvät enää tosi harvakseltaan, jos ollenkaan, eikä uusia blogejakaan enää putkahtele samaan tahtiin, kuin ennen. Tästä syystä en ole jaksanut hirveästi potea huonoa omaatuntoa siitä, ettei tännekään ole uutta sisältöä ilmaantunut pitkiin aikoihin. En toisaalta myöskään näe syytä poistaa blogia, sillä ketäpä tämä täällä häiritsee. Ja onpahan sitten tarpeen tullen joku paikka, johon voi tuntojaan purkaa. Kuten nyt. En usko, että täällä kävisi lukemassa kukaan sellainen, joka ei mun elämästä muuta kautta jo jotain tietäisi, mutta nyt on sen verran suuria mullistuksia omassa elämässä meneillään, että teki mieli päivittää tänne tuoreimmat kuulumiset siltä varalta, että kuitenkin on joku, joka ei vielä tiedä ja jota asia kiinnostaa.

Ensi kuussa tapahtuva muutto sekä syksyllä syntyvä vauva pitävät taatusti huolen siitä, että seuraavat kuukaudet tulevat olemaan meidän elämässä jännää ja hektistä aikaa. Vauvasta saimme tietää vain pari päivää ennen joulua, ja siitä saakka ollaan enemmän tai vähemmän aktiivisesti koitettu valmistautua uuteen tilanteeseen. Yksi merkittävä asia oli kämpän löytyminen. Olemme asuneet koko naimisissaoloaikamme samassa kämpässä, koko ajan ajatuksena, että ei me tässä kyllä kauaa enää asuta. Ollaan vaan niin saamattomia, että näköjään tarvitaan vähän isompia juttuja, että oikeesti saadaan muutto aikaiseksi ;). Kaksio tämä on, mutta suurin ongelma kuitenkin olisi ollut se, että tää on kolmannessa kerroksessa, ja hissiä ei ole. Kai siitäkin monet selviää, mutta kuitenkin haluttiin löytää uus asunto, mihin pääsee hissillä. Koko alkuvuosi etsittiin kuumeisesti kämppää, ja jossain vaiheessa mulla iski jo ihan täydellinen kyllästyminen ja epätoivo. Muutamaa kämppää käytiin katsomassa ja hakemuksiakin jätettiin, mutta jotenkin mikään niistä ei oikein kolahtanut, eikä mitään niistä meille myöskään tarjottu. Kärsivällisyys kuitenkin näköjään taas palkittiin, sillä just kun olin ajatellut, että muutetaan nyt vaan johonkin, niin se ihan täydellinen asunto löytyi. Sanoin Jussille jo pelkän ilmoituksen perusteella, että meiän on pakko saada tää, ja kun päästiin katsomaan asuntoa, molemmat ajatteli heti että milloin saadaan kantaa kamat sisään. Muitakin kiinnostuneita oli, mutta me se sitten saatiin. Eli meni just niinkun piti. :) Vuokrasoppari on jo allekirjoitettu, ja ens kuun alusta päästään muuttamaan. Jee!

Ja tää vauvajuttu sitten. No, kenellekään mut tuntevalle ei varmasti tuu yllätyksenä, että vauva on ollut toiveissa jo pidempäänkin. Näköjään tässäkin asiassa sitten vaan kärsivällisyys palkitaan, ja kaikelle on oma aikansa. Nyt tuntuukin, ettei tämän parempaa aikaa voisi ollakaan, vaikka jossain vaiheessa mieli ehtikin olla asian suhteen aika maassa. Syysvauvaa siis odotellaan, ja raskaus on nyt edennyt jo yli puolenvälin. Mun vointini suhteen kaikki on mennyt tosi hienosti. Pahoinvointi oli alussa ehkä jollain mittapuulla rajuakin, kun parin viikon ajan oksensin joka päivä. Oon kuitenkin ihan normaalitilassakin tosi pahoinvoiva, aina on jotain migreeniä tai päänsärkyä tai matkapahoinvointia, ja kun vielä reagoin aina kaikkiin hormonijuttuihin tosi vahvasti pahoinvoimalla, niin olin aina ajatellut, että mun raskauspahoinvointi tulee varmasti olemaan jotain aivan kammottavaa. Kun se sitten jo parin viikon päästä helpottikin, niin ajatus oli lähinnä että tässäkö tää nyt jo oli. Hommaa helpotti paljon se, että pahoinvointi ajoittui aina nimenomaan aamuun. Mun työaikataulu on sellainen, että pystyin helposti potemaan aamun huonoa oloa, ja sitten yhden aikoihin kun lähdin töihin, olin aina jo ihan kunnossa. Ei siis tarvinnut kertaakaan rynnätä vessaan kesken oppituntien, tai muutenkaan säätää töiden kanssa mitään. 

Nyt raskauden puolivälissä vointi on suorastaan mahtava, tää kai just on sitä kaikkein parasta aikaa. Masua ei tarvitse yrittää piilotella, pahoinvointi ei vaivaa, vauva ilmottaa olemassaolostaan päivittäin söpöillä pikkupotkuilla ja olo on energinen. En tiedä, miltä tuntuu supistukset tai liitoskivut, ja pystyn nukkumaankin vielä ihan kaikissa asennoissa. Nautitaan tästä, voihan se olla että tilanne muuttuu radikaalisti vaikka heti huomenna. Kesästä en tänä vuonna myöskään toivo kovin kuumaa. ;) Toisaalta asiaa helpottaa paljon se, että mulla alkaa jo n. neljän viikon päästä palkallinen kesäloma, ja heti sen jälkeen alkaakin jo äitiysloma. Ei siis tarvi kesähelteillä huolehtia työnteosta, eli voi ihan rauhassa vaan löhöillä ja ottaa rennosti. 

Tätä kuuluu mun elämääni nyt! Kirjoitan lisää joskus, jos/kun jaksan, todennäköisesti en pitkään aikaan. ;) Mutta jos haluat tietää jotain, niin jätä kommentti, niistä tulee kyllä ilmoitukset. Instagramia päivittelen kohtuu ahkerasti, tosin sekin on vähän kausittaista, mutta siellä voi kans seurata nimimerkkiä elinamandanen. 

Mukavaa kevättä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kommentit ♥