lauantai 19. joulukuuta 2015

Selviytymisstrategioita ja joulusuunnitelmia

Oon tässä vuosien varrella kehittänyt itselleni hyvän selviytymisstrategian, jolla selviää kevät- ja joulurutistuksista järjissään. Pitää keksiä joku juttu, minkä haluaa tehdä heti, kun vaan loma alkaa. Sitä juttua voi sitten suunnitella, kun kaiken kiireen keskellä istuu hetken bussissa matkalla johonkin, odottaa illalla sängyssä unta tai kun oppituntien välissä on pieni tauko. Yhtenä keväänä päätin, että kunhan loma alkaa, alan taas vuosien tauon jälkeen lukemaan. Sinä kesänä luinkin sitten Potterit pitkästä aikaa, ahmin ne noin parissa viikossa. Toisena vuonna aloitin virkkaamaan peittoa. Tänä vuonna se oli piparkakkutalo.  Aloin jo joskus marraskuun puolella haaveilla siitä, että olis aikaa tehdä piparkakkutalo. Se talo ei ehkä niinkään ollut siinä se juttu, vaan lähinnä ajatus siitä, että joskus muka olisi niin paljon "turhaa" aikaa, että voi vaan istua ja nyhertää tollasta. 

Loma alkoi vihdoin tänään. Kaavat ehdin tehdä jo pari iltaa sitten, mutta tänään oli itse talon vuoro. Ja siitä tuli mun mielestä aika hieno, vaikka ite sanonkin!




Taloa asuttamaan pääsivät kaksi peikkotonttua:





Loma siis alkoi, ja joulumeiningit alkavat pikkuhiljaa vallata päiviä. Kaikki on vielä tosi vaiheessa.. Kotia nyt ei varsinaisesti tarvi joulua varten laittaa, kun ei täällä juurikaan olla. Lahjojen kanssa oon ollut tänä vuonna surkee, normaalisti mulla on tässä vaiheessa kaikki jo paketoitunakin, mut tällä kertaa en oo ees ehtinyt vielä ostaa kuin vasta muutaman. Mutta on tässä vielä päiviä jäljellä. Tiistaina sitten keskustan ihanaan ryysikseen.. ;) Normaalisti oon tehnyt myös ite lahjoja paljon, mutta tänä vuonna en yhtäkään... Ei oo vaan ehtinyt.

Huomenna lähdetään Jussin kans minilomalle Itämerelle. Meille on jo aikalailla vakiintunut käytäntö, että kun on näitä tälläsiä kiirekausia, ettei juurikaan hereilläoloaikana olla yhtä aikaa kotona, niin heti kun vaan ehditään, niin lähdetään elämää pakoon risteilylle. Sinne kun menee, nii sieltä ei oikeen pois pääse vaikka jostain syystä haluaiskin. Pystyy keskittymään hetken vain toiseen, ja voi hyvällä omallatunnolla levätä ja syödä, kun ei oikeen muutakaan voi. Päivän risteilyn jälkeen tuntuu, että olis ollut reissussa paljon pidempäänkin. 

Joulua vietetään tänäkin vuonna jo tutuksi muodostuneella kaavalla. Aattoaamupäivä ollaan  kaksin kotosalla, syödään puurot ja katsotaan Joulurauhan julistus täällä. Sit suunnataan loppupäiväksi Jussin perheen ja suvun luokse. Joulupäivänä ajelemme mun perheen luokse, ja se päivä vietetään vain mun perheen kesken. Tapaninpäivänä on tapana kokoontua mun isän puolen suvun kanssa jossain, tänä vuonna mun porukoilla, joten siellä ollaan siis toinenkin päivä. Tapaninpäivän jälkeen lähdetään äidin vanhempien luokse ja ollaan siellä pari päivää. Vähän ajelemista joo, mutta mua ei haittaa. :) Me ollaan aina oltu aktiivisia sukuloijia (onks toi sana?), ja lapsesta saakka mulle on ollut ihan normaalia, että usein istutaan autossa pitkiä pätkiä matkalla jonnekin. Vaikka olinkin lapsena aika matkapahoinvoiva, ja se vähän haittas sitä matkustusta, niin silti muistan olleeni aina tosi innoissani kun johonkin lähdettiin, ja se innostus on säilynyt tähän päivään asti.

Tästä pidemmälle lomaa ei sitten olekaan vielä suunniteltu yhtään.. Toivottavasti ei tarvitsisikaan, ihanaa, jos voisi olla edes muutaman päivän ilman mitään suunnitelmia tai ohjelmaa. Koko kevään saa taas painaa duunia, josta oon tietysti tosi kiitollinen, mutta silti tällänen kunnon loma tässä välissä varmasti on ihan paikallaan. :)

Toivotan kaikille lukijoille joulurauhaa ja kaikkea parasta uudelle vuodelle! <3 Katsotaan, palaanko blogiin seuraavan kerran tänä vai ensi vuonna. 

tiistai 15. joulukuuta 2015

Joulukorttitaulu

Tämä diy on itseasiassa jo viime joululta, mutta taisi silloin jäädä jakamatta. Eilen tuli postissa vuoden ekat joulukortit, joten oli aika taas kaivaa tämä esiin.

Musta on ihanaa lähettää joulukortteja, mutta niitä on ihanaa myös saada. Ennen viime vuotta oli vaan aina ikävästi niin, että kun ei oikein ollut mitään paikkaa korteille, niin ne vaan lojui ja pyöri ympäri kämppää. Viime jouluna päätin, että asiaan pitää tulla muutos, ja niimpä kyhäsin kokoon tämän tosi helpon "christmas card holderin".

Tarvittiin pahvia, paketointipaperia, teippiä, juuttinarua ja pieniä pyykkipoikia. Mulle olis kelvannut pyykkipojiksi sellaiset ihan tavalliset pienet, mutta koska en onnistunut löytämään sellaisia, niin ostin sitten muistaakseni Tigeristä tuollaiset, missä oli sydämet. Sydämet oli punaisia, ja niissä oli numerot muistaakseni 1-24, eli tais olla suunniteltu joksikin joulukalenterisysteemiksi. Tupsuttelin numerot ja punaisen värin piiloon askartelumaalilla ja sienenpalasella, jolloin sain niistä visuaalisesti sopivammat.


Taulu on sijoitettuna meidän eteisen lipaston päälle, ja se on melkeinpä ensimmäinen asia, minkä meille sisään tullessa näkee. Muutenkin tuosta kävellään ohi oikeastaan koko ajan, joten eipä enää jää toisten vaivalla askartelemat kortit vaille niiden ansaitsemaa huomiota!


Viime vuonna taulu tuli niin täyteen, että lopulta kortteja piti laittaa osittain päällekäin. Toivottavasti tän vuoden saldo ois yhtä hyvä. :)

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Valmistujaiset

Eilen juhlittiin mun ja Jussin yhteisiä valmistujaisia, ja ympättiin samaan vielä tuparitkin, jotka jäivät kolme vuotta sitten pitämättä.

Tapani mukaan aloitin juhlien suunnittelun jo kuukausia sitten, mutta kuten yhtälailla tapoihin kuuluu, kaikki meni taas viimetippaan. ;) Vaikka koulu loppuikin jo kuukausi sitten, on mulla silti ollut yllättävän kiire tässä viime viikkoina. Kuvittelin, että mulla olisi ollut jo viikko sitten edes jotain pakkasessa valmiina, mutta käytännössä ne valmistelut alkoivat kuitenkin vasta perjantai-iltapäivällä. Tuli siinä muutaman kerran parahdettua, että "ei järjestetä enää koskaan juhlia!".

Kiireestä ja paniikista huolimatta itse juhlat sujuivat kuitenkin tosi kivasti! Kutsutuista lähes kaikki pääsivät paikalle, ja vähän etukäteen jännitettiin, että mahtavatko kaikki edes mahtua ovesta sisään. Me kun ei koskaan ennen olla pidetty täällä mitään juhlia, niin ei oikein osattu hahmottaa, kuinka paljon tänne mahtuu. Onneksi huoli sen suhteen osoittautui melkoisen turhaksi.

Kuvia ei tullut näköjään otettua mistään muusta kuin tarjoiluista, joten esitellään ne nyt sitten tarkemmin. ;)


Menun kirjoitin Granitista ostetulla tussilla keittiön ikkunaan. Ulkona oli jo kolmelta niin pimeää, että valkoinen teksti näkyi kivasti. Sen lisäksi, että tää oli kiva yksityiskohta ja vieraat näkivät siitä helposti, mitä kaikkea oli tarjolla, oli tää myös mahdottoman kätevä siinä vaiheessa, kun kiirepaniikissa laitoin ruokia pöytään. Tästä kun näki helposti, mitä kaikkea vielä puuttui. :D


Tarjolla oli kolmea sorttia suolaista ja neljää makeaa. Suolaisten puolelta löytyi cocktailtikkuja (juusto, lihapulla ja viinirypäle), kinkkurieskarullia, sekä ruisnappeja kylmäsavulohitäytteellä. Makeista löytyi lakritsi-macaronseja, porkkana-kaneli cupcakeseja, valkosuklaa-daim -juustokakku sekä (kaupan) piparkakkuja, joita sai halutessaan koristella kaupan kuorrutteilla. Tämä kuorrutusmahdollisuus oli etenkin parin pienen vieraan suosiossa! Jännitin etukäteen sitä riittääkö tarjottavat, mutta etenkin makeita jäi tooooosi paljon. Laitettiin pakastimeen kokonainen juustokakku sekä parisenkymmentä kuorruttamatonta cupcakea. Kuorrutettuja on jääkaapissa yli kymmenen. Katsotaan nyt, millon saadaan syötyä. ;)




Juomapöydältä löytyi kokista, kivennäisvettä, glögiä, kahvia ja teetä. En voinut vastustaa noita ihania siksak-paperipillejä!

Kuten sanottu, kaikki sujui oikein kivasti! Ei mennyt valmistuminen hukkaan, kun sai näin mukavat juhlat järjestettyä. :)

- - -

Nää kuvat on muuten otettu uudella objektiivilla, jonka ostin Rajalan black friday -tarjouksesta! Kuvausinto on ollut ihan nollassa viimeaikoina, kun on ärsyttänyt etten ole saanut sillä perus kittiputkella sellaista kuvaa, mitä oon halunnut. Mutta ai että, tää kiinteen polttovälin objektiivi, tällä onnistuu! Tietty vielä pitää reenata, mutta tässä nyt ihan pikainen havainnollistava kuvapari:


Yläkuva siis vanhalla kittiputkella ja alakuva uudella, ja molemmissa on tarkennuspisteenä tuo kaukosäädin. Kuvia ei oo mitenkään muokattu, eli alakuvaan ei ole lisätty blurria tms., vaan kaikki on tuon objektiivin ansiota. Kamera on siis Olympuksen E-PL5, ja tuo uus putki on m.zuikon 25mm. Kamerajuttuja, tai ainakin kuvia vielä myöhemmin lisää, sen verran innoissaan oon tästä nyt. :)