lauantai 12. syyskuuta 2015

Virkattu peitto



Muistaako joku tällaisen kuvan? Se on otettu alkukesästä 2014, kun aloitin massiivisen käsityöprojektini: torkkupeiton, joka riittäisi lämmittämään kahta nukkujaa samaan aikaan. Paloja tarvittiin huimat 96, ja parin viikon alkuhuuman aikana syntyneet n.1/3 paloista antoivat toivoa siitä, että peitto olisi ollut valmis jo viime jouluna. Ne ekat palat muuten syntyivät suurimmaksi osaksi jalkapallon MM-kisoja katsellen, enkä varmaan koskaan pysty olla yhdistämättä jalkapalloa ja tätä peittoa toisiinsa.

Noooooooh, kuten kaikissa projekteissa, myös tässä tuli sen alkuinnostuksen jälkeen totaalinen stoppi. Paloja ei syntynyt kuin muutama kuukaudessa, jos sitäkään. Aina välillä innostuin, ja sain aikaiseksi muutaman palan viikossa, mutta siihen se sitten yleensä taas jäi. 

Kuukaudet kuluivat, ja havaitsin monta pointtia, miks tälläset ikuisuusprojektit ei oo kovin hyvä juttu. Ensinnäkin, ne ahdistaa! Koko ajan on vähän huono omatunto aloittaa mitään muita juttuja, varsinkaan yhtään isompia. Toiseksi, ne vie tilaa! Langat ostin kuitenkin kerralla iso peitto mielessäni, ja valmiit palatkin veivät aika paljon tilaa mun kovin rajallisissa käsityölaatikoissani. Kolmanneksi, ne alkaa ärsyttää! Kun aika kuluu, niin maku muuttuu, ja lopulta ne hyvät ideat ja suunnitelmat muuttuu vanhanaikaisiksi ja tylsiksi.

Viime viikolla mulla sitten meni tähän projektiin totaalisen hermo, ja todettuani, että paloja oli valmiina just sopivasti puolet suunnitellusta, päätin antaa periksi ja alkaa yhdistelyhommiin. Siitä tuli nyt sitten tällänen beibipeitto. :)



Katsotaan nyt, milloin pääsee käyttöön ja kenelle, mutta täytyy sanoa, että kylläpä meinaan keveni olo paljon, kun sain tän tehtyä! Ja täytyy muuten mainostaa Facebookin Lankahamsterit-ryhmää: laitoin kokeeksi tästä projektista ylijääneet avaamattomat lankakerät sinne myyntiin, eikä ilmoitus ehtinyt puolenyön jälkeen olla siellä minuuttiakaan, kun kaupat oli jo sovittu! Hämmästyttävän nopeaa toimintaa. Että jos vaan joskus on ongelmaa pursuavien lankavarastojen kanssa, tai toisaalta jossain käsityössä lanka meinaa loppua kesken juuri kriittisessä kohdassa, niin sinne vaan viestiä. 

Mutta nyt voi taas innolla ja puhtaalla omallatunnolla siirtyä uusien projektien kimppuun! Tosin voi olla, että uutta peittoa en ihan hetkeen ole tekemässä... ;)


torstai 10. syyskuuta 2015

Muutosten syksy

Niin se kesä vilahti, just niin nopeasti, kuin ennalta arvelinkin. Ja sen myötä myös syksy painoi päälle sellaisella vauhdilla, että vaikka kuinka yritti varautua, on kyydissä vaikea pysyä. Syksyhän on aina uuden alkua, ja muun muassa juuri sen vuoksi mun lemppari vuodenaika, mutta tänä syksynä muutokset ovat meidän huushollissa tavallista isompia.

Kuvituksena syksykuvia menneiltä vuosilta.

Tiedossa on ollut, että meillä molemmilla on tänä syksynä edessä valmistuminen. Jussi valmistui jo muutama viikko sitten, ja mun valmistuminen näyttäisi menevän marraskuulle. Varsinkin mun opiskeluaika on ollut niiiiiiin pitkä, 4,5 vuotta + yksi välivuosi, että olin tosi innoissani jo pelkästään siitä ajatuksesta, että valmistuminen koittaa. Edes työttömyys ei ollut mitenkään karsea ajatus, sillä sekin olisi ollut edes jonkinlainen muutos tähän ikuisuudelta tuntuneeseen aikaan. Ehtii niitä töitä sitten ajatella, keskitytään nyt tähän valmistumiseen, ajattelin vielä ihan muutamia viikkoja sitten.



No, kuten monesti on saanut huomata, elämällä on kyky yllättää. Asiat lähti pyörimään aika nopsaan, ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että meikä aloittaa työt ensi viikolla..! Kuulin, että erään naapurikunnan musiikkiopistoon etsitään viuluopea täksi lukuvuodeksi. Mielenkiinnosta otin heihin yhteyttä, ja jo pelkästään haastattelukutsu oli mulle suuri yllätys, enhän kuitenkaan ole vielä hetkeen pätevä, vaikka kaikki ope-opinnot onkin jo tehtynä. Sitä suurempi yllätys oli kuitenkin se, että mut valittiin hommaan, vaikka valinnanvaraakin oli! Töitä on kahtena päivänä viikossa, eli eipä sillä vielä miljonääriksi tulla, mutta on ihan mahtavaa, että pääsee heti valmistumisen jälkeen (tai no, mun tapauksessa jopa ennen) harjoittamaan omaa ammattia, ja etsimään ja kehittämään niitä just itselle parhaita ja luontaisia tapoja opettaa. Toki haastettakin pitää aina olla, ja sitä mulle tarjoilee tässä työssä jousiorkesteri, jota mun siis pitäisi johtaa. Sellaisesta mulla ei olekaan oikeastaan mitään käytännön kokemusta, joten mielenkiinnolla odotan, mitä siitä tulee. 



Opetushommien lisäksi mua työllistää syksyllä Tampereen Työväen Teatteri, jossa teen työharjoittelua Desirée-musikaalin viulistina. Uhkaavasti näyttää myös, että mulle olisi tulossa myöhemmin syksyllä muutamaksi kuukaudeksi myös kolmas opetuspäivä toisesta oppilaitoksesta. Se on kuitenkin vielä hiukan epävarma, joten ei puhuta siitä vielä sen enempää. Joka tapauksessa vaikuttaisi siltä, että ei tässä kauheasti mitään työttömyyspäiviä tulla ihan hetkeen viettämään, ja siitähän pitää tässä työllisyystilanteessa muistaa olla todella kiitollinen.



Niin joo, ja siis tosiaan Jussikin sai töitä, viikko valmistumisensa jälkeen! Eli se meidän talouden tämän syksyn suuri muutos on se, että molempien status muuttuu opiskelijasta työssäkäyvään. Siinä todellakin sitä kaivattua muutosta meidän elämään ja arkeen! Totutteluahan se toki vaatii, eikä se ihan täysin kivuttomasti ole sujunut, ei vähiten molempia vaivanneen syysflunssan vuoksi. Mutta iloisia ja kiitollisia tästä muutoksesta ja tilanteesta todellakin ollaan.



Mun koulusta vielä muutama sananen. Oon tehnyt jo kaikki yleiset aineet niin muusikko- kuin opettajapuoleltakin, ja opparin kiskaisin viime keväänä, joten tälle syksylle mulla ei jäänyt muuta kuin työharjoittelu sekä B-kurssi (=loppu"konsertti"). Alunperin mulla oli tavoitteena saada se tehdyksi jo lokakuun alkuun mennessä, mutta nyt näyttäisi siltä, että se siirtyy kuitenkin kuukaudella eteenpäin, jolloin siis valmistuminen tapahtuisi marraskuun lopussa. Eipä kuukausi enää tässä vaiheessa oo pitkä aika, joten ehkä ihan hyvä vaan, että saa lisää aikaa valmistautua. Myös tää töiden aloitus varmaan dominoi ajatuksia aikalailla tässä syyskuussa, eli kaikki ok. Olin kesällä musaleirillä, jossa mulla oli aivan huikea opettaja. Oonkin nyt käynyt Tampereen opettajani lisäksi Helsingissä tunneilla tuolla leiriopella valmistelemassa tätä B-kurssiohjelmistoa, joten saapa siitäkin huvista nyt nauttia kuukauden pidempään. ;)



Tällaisia muutoksia meidän syksyyn! Katsotaan nyt, olisko joskus aikaa ja motivaatiota alkaa tätä blogiakin päivitteleen taas vähän tiheämmin. Kaikki viimeisimmät postaukset on tainneet liittyä tavalla tai toisella kouluun, eli se asia nyt varmaan ainakin tulee muuttumaan. ;) Tekis mieli kirjotella paljon enemmän käsitöistä ja kosmetiikasta, mut katsotaan nyt!

Kivaa syksyä kaikille, jotka tätä sattuvat lukemaan! :)