torstai 4. kesäkuuta 2015

Heipparallaa!

Pitkästä aikaa.

Kevät kului ihan hurjaa vauhtia, eikä bloggaamiselle löytynyt aikaa. Myös kesäkuu tulee vilahtamaan salamannopeasti, ja heinäkuussa sitten luultavasti teen ihan muita juttuja, joten veikkaan, että ei tää postaustahti tästä juurikaan tuu kiihtymään. Siispä tässä tällainen pieni tilannekatsaus ja muistutus, että oon mää kuitenkin olemassa.. ;)

Kuten arvata saattaa, kevään ykkösjuttu oli oppari. Edelleen tuntuu uskomattomalta, että se todella tuli valmiiksi. Maaliskuussa oli siis konsertti, jonka muistelu tuo mulle joka kerta onnenkyyneleet silmiin. Sen jälkeen alkoi kirjoitusvaihe, jonka muistelu taas tuo ihan jotain muita kyyneleitä.. ;) Mutta päällimmäinen tunne on kyllä ylpeys: mä oikeesti tein sen!

Opparin vaiheita: hetki ennen konserttia - kevään 2015 luetuimmat kirjat - hyväksytty esittely - työ kansissa

Jos muuten jotakuta sattuu kiinnostamaan, niin opparia voi vilkaista täältä: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505137943 . Teosanalyysi on luultavasti kuolettavan tylsä, sitä ei kannata lukea (paitsi kannattaa katsoa nuottiesimerkit, jotka mun oli tietysti pakko kirjoittaa nuotinkirjoitusohjelmalla itse, skannaaminen painetuista nuoteista ei yksinkertaiseseti ollut vaihtoehto..terveisin pikku perfektionisti-elina..), mutta esimerkiksi luku 4: Konserttiraportti, saattaa jopa jonkun ei-muusikonkin mielestä olla ihan mielenkiintoinen ja helppolukuinen. Tai en tiedä, mut näin kuvittelisin. Jos joku nyt sen lukee, niin kerro sitten mullekin, olinko oikeessa. :D

Vaikka oppari yleisesti tarkoittaakin päättötyötä, ei mun koulu kuitenkaan ihan vielä päättynyt. Syksylle jää työharjoittelu sekä viulunsoiton B-kurssi, joka meillä muusikoilla opparin sijaan on se "The Thing". Toki opparikin pitää tehdä, kun kerran AMKissa ollaan, mutta toi B-kurssi on kuitenkin se, mihin jo opiskelujen alusta asti tähdätään. Se on siis soittotutkinto, missä soitetaan viisi kappaletta, joista jotkut koostuu monesta osasta. Soiva kesto on noin tunnista puoleentoista, ja teokset on haastavia. Siihen verrattuna joku oppari on aika pikkujuttu. Eli vaikka ehdottomasti suurin osa koulusta on jo takana, on se kaikkein haastavin juttu kuitenkin vielä edessä, joten mikään "viittä vaille valmis" -setti ei ihan vielä oo aiheellista. Mutta voiton puolella ollaan, se on selvä! B-kurssin ja harkan lisäksi syksylle tulee vielä myös kamarimusiikkia (eli pienyhtye), ja jotain orkesterihommaa luultavasti. Jouluun mennessä pitäis valmistua.

Oli mulla opparin lisäks muutama muukin pikkujuttu tässä keväällä. Suunnilleen kolmen viikon sisään mahtui opparin palautuksen ja esittelyn lisäksi koulun sinfiksen vappukonsertti, jossa olin konserttimestarina, B2 ja B3 -tutkinnot (ison, edellä kuvailemani B-kurssin osia, ei siis missään nimessä yhtä laajoja, mutta jännitettäviä suorituksia kuitenkin), opponointia ja kypsäriä, ystävän opinnäytetyökonsertti, jossa olin mukana soittamassa (treenattiin kamarimusatriolla kevään aikana 30h), hääkeikkaa, hyväntekeväisyyskonsertti, jossa olin taas konserttimestarina ja soitin yhen soolon, portfolion kirjotusta pediopinnoista... Mikähän siinä on, kun joka ikinen kevät päätän, että seuraavasta en anna tulla yhtä kiireistä, mut silti aina vaan pahenee. :D No, ens keväästä en sitten tiedäkään taas mitään. Nyt on onneks kaikista kiireistä kuitenkin kunnialla selvitty. :)

Sentään käsitöitä ehdin tekemään kaikkien kiireiden keskellä. Tässä muutamia koottuja:

virkattu matto keittiöön, parit villasukat, avaimenperä
Kevään uus väri-ihastus on harmaa! Mustavalkoisuuteen ihastuin jo syksyllä, ja harmaa tuli nyt sitte perässä. Hassua, ku oon aina ollut niin kulta-ruskee-beige-romanttisuus-pitsi -tyttö, nyt sitten yhtäkkiä mustavalkoisuus ja graafisuus kiehtoo. Nyt suunnittelen tuollaista virkattua mattoa myös kylppäriin, mutta katsotaan nyt, mitä kesällä ehtii.

Sananen vielä kesän kuvioista. Syksyllä siis koittaa se iso B-kurssi, johon toki täytyy myös harjotella mielettömästi. Niinpä saan kesäopintotukea kurssiin valmistautumista varten, joten kesän tärkein tehtävä on treenaus. Tähän pääsen keskittymään puolekstoista viikoks Oriveden musiikkikurssille, joka alkaa maanantaina. En oo ollut musaleireillä ikuisuuteen, sitä ennen olin monen vuoden ajan joka kesä vähintään yhdellä. Ennen asenne oli aina se, että musaleireillä pidetään hauskaa, nähdään kavereita, valvotaan ja riehutaan, ja siinä ohessa sitten vähän soitellaan ja opitaan. Nyt homma on ihan päinvastoin, oikein odotan sitä, että pääsen pois arjen rutiineista uuteen paikkaan, jossa voi ihan oikeesti keskittyä pelkästään soittamiseen, ja siinä ohessa sitten mahdollisesti myös tutustua uusiin ihmisiin. Eli toisinsanoen meen sinne varmaan nyt just sellaseks ärsyttäväks tylsimykseks ja ilonpilaajaks, joka kiljuu klo 23.30 10v nuoremmille teineille et "olkaa hiljaa, mun pitää nukkua että jaksan herätä aamulla soittamaan". ;D Ilmiselvä vanhenemisen merkki. Kun leiri loppuu, onkin jo melkein juhannus, ja siitä pari päivää, niin lähdetään mun perheen kanssa viikoks Turkkiin lomailemaan. Heinäkuu on periaatteessa vapaa, toivottavasti ehtisin treenin ohessa tehdä jotain pieniä reissuja esim. Helsinkiin ja mummolaan. Elokuun puolivälissä alkaakin sitten jo työharjottelu. Eli nopeesti tää kesä vilahtaa. Vaatii vähän suunnitelmallisuutta, että ehtii tehdä kaiken, ja treenata kunnolla. Niin joo, ja huomenna lähdetään vielä Jussin kanssa käymään minilomalla laivalla. Ei noiden mun kiireviikkojen aikana juurikaan ehditty olla kotona yhtä aikaa hereillä, ja nyt vielä lähen sinne leirille, joten todettiin, et joku yhteinen juttu on pakko saada tähän väliin. Laiva on helppo, senkun menee sinne, niin siellä sitä sit ollaan eikä pois päästä.

En siis usko, että blogi kesälläkään tulee tämän tiheämmin päivittymään. Jos jostain syystä joku nyt haluaa mun touhuja tiheämmin seurata, niin kannattaa siirtyä instagramin puolelle, tilini löytää täältä (klik!). Siihen oon jäänyt totaalikoukkuun. ;)

Toivotan kaikille oikein ihanaa, lämpöistä ja rentouttavaa kesää! Palaillaan taas kun palaillaan. :)