lauantai 19. joulukuuta 2015

Selviytymisstrategioita ja joulusuunnitelmia

Oon tässä vuosien varrella kehittänyt itselleni hyvän selviytymisstrategian, jolla selviää kevät- ja joulurutistuksista järjissään. Pitää keksiä joku juttu, minkä haluaa tehdä heti, kun vaan loma alkaa. Sitä juttua voi sitten suunnitella, kun kaiken kiireen keskellä istuu hetken bussissa matkalla johonkin, odottaa illalla sängyssä unta tai kun oppituntien välissä on pieni tauko. Yhtenä keväänä päätin, että kunhan loma alkaa, alan taas vuosien tauon jälkeen lukemaan. Sinä kesänä luinkin sitten Potterit pitkästä aikaa, ahmin ne noin parissa viikossa. Toisena vuonna aloitin virkkaamaan peittoa. Tänä vuonna se oli piparkakkutalo.  Aloin jo joskus marraskuun puolella haaveilla siitä, että olis aikaa tehdä piparkakkutalo. Se talo ei ehkä niinkään ollut siinä se juttu, vaan lähinnä ajatus siitä, että joskus muka olisi niin paljon "turhaa" aikaa, että voi vaan istua ja nyhertää tollasta. 

Loma alkoi vihdoin tänään. Kaavat ehdin tehdä jo pari iltaa sitten, mutta tänään oli itse talon vuoro. Ja siitä tuli mun mielestä aika hieno, vaikka ite sanonkin!




Taloa asuttamaan pääsivät kaksi peikkotonttua:





Loma siis alkoi, ja joulumeiningit alkavat pikkuhiljaa vallata päiviä. Kaikki on vielä tosi vaiheessa.. Kotia nyt ei varsinaisesti tarvi joulua varten laittaa, kun ei täällä juurikaan olla. Lahjojen kanssa oon ollut tänä vuonna surkee, normaalisti mulla on tässä vaiheessa kaikki jo paketoitunakin, mut tällä kertaa en oo ees ehtinyt vielä ostaa kuin vasta muutaman. Mutta on tässä vielä päiviä jäljellä. Tiistaina sitten keskustan ihanaan ryysikseen.. ;) Normaalisti oon tehnyt myös ite lahjoja paljon, mutta tänä vuonna en yhtäkään... Ei oo vaan ehtinyt.

Huomenna lähdetään Jussin kans minilomalle Itämerelle. Meille on jo aikalailla vakiintunut käytäntö, että kun on näitä tälläsiä kiirekausia, ettei juurikaan hereilläoloaikana olla yhtä aikaa kotona, niin heti kun vaan ehditään, niin lähdetään elämää pakoon risteilylle. Sinne kun menee, nii sieltä ei oikeen pois pääse vaikka jostain syystä haluaiskin. Pystyy keskittymään hetken vain toiseen, ja voi hyvällä omallatunnolla levätä ja syödä, kun ei oikeen muutakaan voi. Päivän risteilyn jälkeen tuntuu, että olis ollut reissussa paljon pidempäänkin. 

Joulua vietetään tänäkin vuonna jo tutuksi muodostuneella kaavalla. Aattoaamupäivä ollaan  kaksin kotosalla, syödään puurot ja katsotaan Joulurauhan julistus täällä. Sit suunnataan loppupäiväksi Jussin perheen ja suvun luokse. Joulupäivänä ajelemme mun perheen luokse, ja se päivä vietetään vain mun perheen kesken. Tapaninpäivänä on tapana kokoontua mun isän puolen suvun kanssa jossain, tänä vuonna mun porukoilla, joten siellä ollaan siis toinenkin päivä. Tapaninpäivän jälkeen lähdetään äidin vanhempien luokse ja ollaan siellä pari päivää. Vähän ajelemista joo, mutta mua ei haittaa. :) Me ollaan aina oltu aktiivisia sukuloijia (onks toi sana?), ja lapsesta saakka mulle on ollut ihan normaalia, että usein istutaan autossa pitkiä pätkiä matkalla jonnekin. Vaikka olinkin lapsena aika matkapahoinvoiva, ja se vähän haittas sitä matkustusta, niin silti muistan olleeni aina tosi innoissani kun johonkin lähdettiin, ja se innostus on säilynyt tähän päivään asti.

Tästä pidemmälle lomaa ei sitten olekaan vielä suunniteltu yhtään.. Toivottavasti ei tarvitsisikaan, ihanaa, jos voisi olla edes muutaman päivän ilman mitään suunnitelmia tai ohjelmaa. Koko kevään saa taas painaa duunia, josta oon tietysti tosi kiitollinen, mutta silti tällänen kunnon loma tässä välissä varmasti on ihan paikallaan. :)

Toivotan kaikille lukijoille joulurauhaa ja kaikkea parasta uudelle vuodelle! <3 Katsotaan, palaanko blogiin seuraavan kerran tänä vai ensi vuonna. 

tiistai 15. joulukuuta 2015

Joulukorttitaulu

Tämä diy on itseasiassa jo viime joululta, mutta taisi silloin jäädä jakamatta. Eilen tuli postissa vuoden ekat joulukortit, joten oli aika taas kaivaa tämä esiin.

Musta on ihanaa lähettää joulukortteja, mutta niitä on ihanaa myös saada. Ennen viime vuotta oli vaan aina ikävästi niin, että kun ei oikein ollut mitään paikkaa korteille, niin ne vaan lojui ja pyöri ympäri kämppää. Viime jouluna päätin, että asiaan pitää tulla muutos, ja niimpä kyhäsin kokoon tämän tosi helpon "christmas card holderin".

Tarvittiin pahvia, paketointipaperia, teippiä, juuttinarua ja pieniä pyykkipoikia. Mulle olis kelvannut pyykkipojiksi sellaiset ihan tavalliset pienet, mutta koska en onnistunut löytämään sellaisia, niin ostin sitten muistaakseni Tigeristä tuollaiset, missä oli sydämet. Sydämet oli punaisia, ja niissä oli numerot muistaakseni 1-24, eli tais olla suunniteltu joksikin joulukalenterisysteemiksi. Tupsuttelin numerot ja punaisen värin piiloon askartelumaalilla ja sienenpalasella, jolloin sain niistä visuaalisesti sopivammat.


Taulu on sijoitettuna meidän eteisen lipaston päälle, ja se on melkeinpä ensimmäinen asia, minkä meille sisään tullessa näkee. Muutenkin tuosta kävellään ohi oikeastaan koko ajan, joten eipä enää jää toisten vaivalla askartelemat kortit vaille niiden ansaitsemaa huomiota!


Viime vuonna taulu tuli niin täyteen, että lopulta kortteja piti laittaa osittain päällekäin. Toivottavasti tän vuoden saldo ois yhtä hyvä. :)

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Valmistujaiset

Eilen juhlittiin mun ja Jussin yhteisiä valmistujaisia, ja ympättiin samaan vielä tuparitkin, jotka jäivät kolme vuotta sitten pitämättä.

Tapani mukaan aloitin juhlien suunnittelun jo kuukausia sitten, mutta kuten yhtälailla tapoihin kuuluu, kaikki meni taas viimetippaan. ;) Vaikka koulu loppuikin jo kuukausi sitten, on mulla silti ollut yllättävän kiire tässä viime viikkoina. Kuvittelin, että mulla olisi ollut jo viikko sitten edes jotain pakkasessa valmiina, mutta käytännössä ne valmistelut alkoivat kuitenkin vasta perjantai-iltapäivällä. Tuli siinä muutaman kerran parahdettua, että "ei järjestetä enää koskaan juhlia!".

Kiireestä ja paniikista huolimatta itse juhlat sujuivat kuitenkin tosi kivasti! Kutsutuista lähes kaikki pääsivät paikalle, ja vähän etukäteen jännitettiin, että mahtavatko kaikki edes mahtua ovesta sisään. Me kun ei koskaan ennen olla pidetty täällä mitään juhlia, niin ei oikein osattu hahmottaa, kuinka paljon tänne mahtuu. Onneksi huoli sen suhteen osoittautui melkoisen turhaksi.

Kuvia ei tullut näköjään otettua mistään muusta kuin tarjoiluista, joten esitellään ne nyt sitten tarkemmin. ;)


Menun kirjoitin Granitista ostetulla tussilla keittiön ikkunaan. Ulkona oli jo kolmelta niin pimeää, että valkoinen teksti näkyi kivasti. Sen lisäksi, että tää oli kiva yksityiskohta ja vieraat näkivät siitä helposti, mitä kaikkea oli tarjolla, oli tää myös mahdottoman kätevä siinä vaiheessa, kun kiirepaniikissa laitoin ruokia pöytään. Tästä kun näki helposti, mitä kaikkea vielä puuttui. :D


Tarjolla oli kolmea sorttia suolaista ja neljää makeaa. Suolaisten puolelta löytyi cocktailtikkuja (juusto, lihapulla ja viinirypäle), kinkkurieskarullia, sekä ruisnappeja kylmäsavulohitäytteellä. Makeista löytyi lakritsi-macaronseja, porkkana-kaneli cupcakeseja, valkosuklaa-daim -juustokakku sekä (kaupan) piparkakkuja, joita sai halutessaan koristella kaupan kuorrutteilla. Tämä kuorrutusmahdollisuus oli etenkin parin pienen vieraan suosiossa! Jännitin etukäteen sitä riittääkö tarjottavat, mutta etenkin makeita jäi tooooosi paljon. Laitettiin pakastimeen kokonainen juustokakku sekä parisenkymmentä kuorruttamatonta cupcakea. Kuorrutettuja on jääkaapissa yli kymmenen. Katsotaan nyt, millon saadaan syötyä. ;)




Juomapöydältä löytyi kokista, kivennäisvettä, glögiä, kahvia ja teetä. En voinut vastustaa noita ihania siksak-paperipillejä!

Kuten sanottu, kaikki sujui oikein kivasti! Ei mennyt valmistuminen hukkaan, kun sai näin mukavat juhlat järjestettyä. :)

- - -

Nää kuvat on muuten otettu uudella objektiivilla, jonka ostin Rajalan black friday -tarjouksesta! Kuvausinto on ollut ihan nollassa viimeaikoina, kun on ärsyttänyt etten ole saanut sillä perus kittiputkella sellaista kuvaa, mitä oon halunnut. Mutta ai että, tää kiinteen polttovälin objektiivi, tällä onnistuu! Tietty vielä pitää reenata, mutta tässä nyt ihan pikainen havainnollistava kuvapari:


Yläkuva siis vanhalla kittiputkella ja alakuva uudella, ja molemmissa on tarkennuspisteenä tuo kaukosäädin. Kuvia ei oo mitenkään muokattu, eli alakuvaan ei ole lisätty blurria tms., vaan kaikki on tuon objektiivin ansiota. Kamera on siis Olympuksen E-PL5, ja tuo uus putki on m.zuikon 25mm. Kamerajuttuja, tai ainakin kuvia vielä myöhemmin lisää, sen verran innoissaan oon tästä nyt. :)

torstai 12. marraskuuta 2015

Tyhjä pää.

270 op - ja sehän riittää!

Meitsi valmistu. Uskomatonta.

No siis virallinen valmistumispäivä on tän kuun lopussa, mutta suoritukset on kuitenkin kasassa. Tänään näin vilaukselta oponi, joka huikkasi että oli just laittanut todistusliitteet eteenpäin, ja kaiken pitäisi olla kunnossa niin, että voin kuun viimisenä päivänä hakea paperit.

Fiilis on aika uskomaton. Koulu kesti 4,5 vuotta, ja mulla oli välissä myös yksi välivuosi. Kävin myös ammattikoulun samassa talossa, joten tuntuu, että oon ollut siellä ikuisuuden. Tai no, enpä mä vieläkään sieltä pois pääse ainakaan kolmeen kuukauteen, jään sinne nimittäin heti suoraan töihin. ;)

Työllisyystilanne näyttää nyt oikein hyvältä. Aloitin jo aiemmin syksyllä työt siellä yhdessä musikkiopistossa jossa teen kaksi päivää viikossa, ensi viikolla alkaa kolmen kuukauden sijaisuus konsalla (oli muuten aika hassu tunne hakea henkilökunnan avain kouluun, jossa on opiskellut 7,5 vuotta), ja nyt näyttää siltä, että vuodenvaihteen jälkeen saisin vielä yhdestä kolmannesta musiikkikoulusta kaks päivää. Urakin tuntuu tällä hetkellä just omalta, en olis uskonut, että työtä tekemällä voi tulla niin onnelliseks, kun mä tuun opettamisesta. Hyvältä siis näyttää kaikki. :)

Mulla ei oo viimeisen koulusuorituksen jälkeen ollut vielä yhtäkään kokonaista vapaapäivää, joten vieläkin on pää vähän sekaisin kaikesta. Esimerkiksi tän tekstin kirjottaminen tuntuu nyt ihan ylitsepääsemättömän vaikeelta. Mutta tällänen tilannepäivitys nyt kuitenkin tähän väliin. 

Pakko muuten tähän loppuun jakaa vielä urani yksi tähtihetkistä... Musaopistolla oli eilen oppilasmatinea, jossa mun oppilaat soitti. Kahta säestin pianolla, ja koinpa siinä lavalla sitten elämäni jäätymisen. Mulla oli nuotti edessä, mutta en silti tajunnut yhtään, mistä sävelestä alkusoiton pitäisi alkaa. Aikani nuottia katsottuani ajattelin, että varmaan pakko nyt aloittaa, ja soitin sitten niin totaalisen väärästä kohtaa etten tajua miten se edes on mahdollista. :D Oppilas katsoi mua hölmistyneenä, että "jaa nytkö pitäis alottaa", ja mä jouduin ääneen toteemaan, että tässä nyt näköjään pianisti vähän sekoilee. Toisella otolla sentään meni jo ihan oikeesta sävellajista.

Että sellanen musiikin ammattilainen. ;)

lauantai 12. syyskuuta 2015

Virkattu peitto



Muistaako joku tällaisen kuvan? Se on otettu alkukesästä 2014, kun aloitin massiivisen käsityöprojektini: torkkupeiton, joka riittäisi lämmittämään kahta nukkujaa samaan aikaan. Paloja tarvittiin huimat 96, ja parin viikon alkuhuuman aikana syntyneet n.1/3 paloista antoivat toivoa siitä, että peitto olisi ollut valmis jo viime jouluna. Ne ekat palat muuten syntyivät suurimmaksi osaksi jalkapallon MM-kisoja katsellen, enkä varmaan koskaan pysty olla yhdistämättä jalkapalloa ja tätä peittoa toisiinsa.

Noooooooh, kuten kaikissa projekteissa, myös tässä tuli sen alkuinnostuksen jälkeen totaalinen stoppi. Paloja ei syntynyt kuin muutama kuukaudessa, jos sitäkään. Aina välillä innostuin, ja sain aikaiseksi muutaman palan viikossa, mutta siihen se sitten yleensä taas jäi. 

Kuukaudet kuluivat, ja havaitsin monta pointtia, miks tälläset ikuisuusprojektit ei oo kovin hyvä juttu. Ensinnäkin, ne ahdistaa! Koko ajan on vähän huono omatunto aloittaa mitään muita juttuja, varsinkaan yhtään isompia. Toiseksi, ne vie tilaa! Langat ostin kuitenkin kerralla iso peitto mielessäni, ja valmiit palatkin veivät aika paljon tilaa mun kovin rajallisissa käsityölaatikoissani. Kolmanneksi, ne alkaa ärsyttää! Kun aika kuluu, niin maku muuttuu, ja lopulta ne hyvät ideat ja suunnitelmat muuttuu vanhanaikaisiksi ja tylsiksi.

Viime viikolla mulla sitten meni tähän projektiin totaalisen hermo, ja todettuani, että paloja oli valmiina just sopivasti puolet suunnitellusta, päätin antaa periksi ja alkaa yhdistelyhommiin. Siitä tuli nyt sitten tällänen beibipeitto. :)



Katsotaan nyt, milloin pääsee käyttöön ja kenelle, mutta täytyy sanoa, että kylläpä meinaan keveni olo paljon, kun sain tän tehtyä! Ja täytyy muuten mainostaa Facebookin Lankahamsterit-ryhmää: laitoin kokeeksi tästä projektista ylijääneet avaamattomat lankakerät sinne myyntiin, eikä ilmoitus ehtinyt puolenyön jälkeen olla siellä minuuttiakaan, kun kaupat oli jo sovittu! Hämmästyttävän nopeaa toimintaa. Että jos vaan joskus on ongelmaa pursuavien lankavarastojen kanssa, tai toisaalta jossain käsityössä lanka meinaa loppua kesken juuri kriittisessä kohdassa, niin sinne vaan viestiä. 

Mutta nyt voi taas innolla ja puhtaalla omallatunnolla siirtyä uusien projektien kimppuun! Tosin voi olla, että uutta peittoa en ihan hetkeen ole tekemässä... ;)


torstai 10. syyskuuta 2015

Muutosten syksy

Niin se kesä vilahti, just niin nopeasti, kuin ennalta arvelinkin. Ja sen myötä myös syksy painoi päälle sellaisella vauhdilla, että vaikka kuinka yritti varautua, on kyydissä vaikea pysyä. Syksyhän on aina uuden alkua, ja muun muassa juuri sen vuoksi mun lemppari vuodenaika, mutta tänä syksynä muutokset ovat meidän huushollissa tavallista isompia.

Kuvituksena syksykuvia menneiltä vuosilta.

Tiedossa on ollut, että meillä molemmilla on tänä syksynä edessä valmistuminen. Jussi valmistui jo muutama viikko sitten, ja mun valmistuminen näyttäisi menevän marraskuulle. Varsinkin mun opiskeluaika on ollut niiiiiiin pitkä, 4,5 vuotta + yksi välivuosi, että olin tosi innoissani jo pelkästään siitä ajatuksesta, että valmistuminen koittaa. Edes työttömyys ei ollut mitenkään karsea ajatus, sillä sekin olisi ollut edes jonkinlainen muutos tähän ikuisuudelta tuntuneeseen aikaan. Ehtii niitä töitä sitten ajatella, keskitytään nyt tähän valmistumiseen, ajattelin vielä ihan muutamia viikkoja sitten.



No, kuten monesti on saanut huomata, elämällä on kyky yllättää. Asiat lähti pyörimään aika nopsaan, ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että meikä aloittaa työt ensi viikolla..! Kuulin, että erään naapurikunnan musiikkiopistoon etsitään viuluopea täksi lukuvuodeksi. Mielenkiinnosta otin heihin yhteyttä, ja jo pelkästään haastattelukutsu oli mulle suuri yllätys, enhän kuitenkaan ole vielä hetkeen pätevä, vaikka kaikki ope-opinnot onkin jo tehtynä. Sitä suurempi yllätys oli kuitenkin se, että mut valittiin hommaan, vaikka valinnanvaraakin oli! Töitä on kahtena päivänä viikossa, eli eipä sillä vielä miljonääriksi tulla, mutta on ihan mahtavaa, että pääsee heti valmistumisen jälkeen (tai no, mun tapauksessa jopa ennen) harjoittamaan omaa ammattia, ja etsimään ja kehittämään niitä just itselle parhaita ja luontaisia tapoja opettaa. Toki haastettakin pitää aina olla, ja sitä mulle tarjoilee tässä työssä jousiorkesteri, jota mun siis pitäisi johtaa. Sellaisesta mulla ei olekaan oikeastaan mitään käytännön kokemusta, joten mielenkiinnolla odotan, mitä siitä tulee. 



Opetushommien lisäksi mua työllistää syksyllä Tampereen Työväen Teatteri, jossa teen työharjoittelua Desirée-musikaalin viulistina. Uhkaavasti näyttää myös, että mulle olisi tulossa myöhemmin syksyllä muutamaksi kuukaudeksi myös kolmas opetuspäivä toisesta oppilaitoksesta. Se on kuitenkin vielä hiukan epävarma, joten ei puhuta siitä vielä sen enempää. Joka tapauksessa vaikuttaisi siltä, että ei tässä kauheasti mitään työttömyyspäiviä tulla ihan hetkeen viettämään, ja siitähän pitää tässä työllisyystilanteessa muistaa olla todella kiitollinen.



Niin joo, ja siis tosiaan Jussikin sai töitä, viikko valmistumisensa jälkeen! Eli se meidän talouden tämän syksyn suuri muutos on se, että molempien status muuttuu opiskelijasta työssäkäyvään. Siinä todellakin sitä kaivattua muutosta meidän elämään ja arkeen! Totutteluahan se toki vaatii, eikä se ihan täysin kivuttomasti ole sujunut, ei vähiten molempia vaivanneen syysflunssan vuoksi. Mutta iloisia ja kiitollisia tästä muutoksesta ja tilanteesta todellakin ollaan.



Mun koulusta vielä muutama sananen. Oon tehnyt jo kaikki yleiset aineet niin muusikko- kuin opettajapuoleltakin, ja opparin kiskaisin viime keväänä, joten tälle syksylle mulla ei jäänyt muuta kuin työharjoittelu sekä B-kurssi (=loppu"konsertti"). Alunperin mulla oli tavoitteena saada se tehdyksi jo lokakuun alkuun mennessä, mutta nyt näyttäisi siltä, että se siirtyy kuitenkin kuukaudella eteenpäin, jolloin siis valmistuminen tapahtuisi marraskuun lopussa. Eipä kuukausi enää tässä vaiheessa oo pitkä aika, joten ehkä ihan hyvä vaan, että saa lisää aikaa valmistautua. Myös tää töiden aloitus varmaan dominoi ajatuksia aikalailla tässä syyskuussa, eli kaikki ok. Olin kesällä musaleirillä, jossa mulla oli aivan huikea opettaja. Oonkin nyt käynyt Tampereen opettajani lisäksi Helsingissä tunneilla tuolla leiriopella valmistelemassa tätä B-kurssiohjelmistoa, joten saapa siitäkin huvista nyt nauttia kuukauden pidempään. ;)



Tällaisia muutoksia meidän syksyyn! Katsotaan nyt, olisko joskus aikaa ja motivaatiota alkaa tätä blogiakin päivitteleen taas vähän tiheämmin. Kaikki viimeisimmät postaukset on tainneet liittyä tavalla tai toisella kouluun, eli se asia nyt varmaan ainakin tulee muuttumaan. ;) Tekis mieli kirjotella paljon enemmän käsitöistä ja kosmetiikasta, mut katsotaan nyt!

Kivaa syksyä kaikille, jotka tätä sattuvat lukemaan! :)

torstai 4. kesäkuuta 2015

Heipparallaa!

Pitkästä aikaa.

Kevät kului ihan hurjaa vauhtia, eikä bloggaamiselle löytynyt aikaa. Myös kesäkuu tulee vilahtamaan salamannopeasti, ja heinäkuussa sitten luultavasti teen ihan muita juttuja, joten veikkaan, että ei tää postaustahti tästä juurikaan tuu kiihtymään. Siispä tässä tällainen pieni tilannekatsaus ja muistutus, että oon mää kuitenkin olemassa.. ;)

Kuten arvata saattaa, kevään ykkösjuttu oli oppari. Edelleen tuntuu uskomattomalta, että se todella tuli valmiiksi. Maaliskuussa oli siis konsertti, jonka muistelu tuo mulle joka kerta onnenkyyneleet silmiin. Sen jälkeen alkoi kirjoitusvaihe, jonka muistelu taas tuo ihan jotain muita kyyneleitä.. ;) Mutta päällimmäinen tunne on kyllä ylpeys: mä oikeesti tein sen!

Opparin vaiheita: hetki ennen konserttia - kevään 2015 luetuimmat kirjat - hyväksytty esittely - työ kansissa

Jos muuten jotakuta sattuu kiinnostamaan, niin opparia voi vilkaista täältä: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505137943 . Teosanalyysi on luultavasti kuolettavan tylsä, sitä ei kannata lukea (paitsi kannattaa katsoa nuottiesimerkit, jotka mun oli tietysti pakko kirjoittaa nuotinkirjoitusohjelmalla itse, skannaaminen painetuista nuoteista ei yksinkertaiseseti ollut vaihtoehto..terveisin pikku perfektionisti-elina..), mutta esimerkiksi luku 4: Konserttiraportti, saattaa jopa jonkun ei-muusikonkin mielestä olla ihan mielenkiintoinen ja helppolukuinen. Tai en tiedä, mut näin kuvittelisin. Jos joku nyt sen lukee, niin kerro sitten mullekin, olinko oikeessa. :D

Vaikka oppari yleisesti tarkoittaakin päättötyötä, ei mun koulu kuitenkaan ihan vielä päättynyt. Syksylle jää työharjoittelu sekä viulunsoiton B-kurssi, joka meillä muusikoilla opparin sijaan on se "The Thing". Toki opparikin pitää tehdä, kun kerran AMKissa ollaan, mutta toi B-kurssi on kuitenkin se, mihin jo opiskelujen alusta asti tähdätään. Se on siis soittotutkinto, missä soitetaan viisi kappaletta, joista jotkut koostuu monesta osasta. Soiva kesto on noin tunnista puoleentoista, ja teokset on haastavia. Siihen verrattuna joku oppari on aika pikkujuttu. Eli vaikka ehdottomasti suurin osa koulusta on jo takana, on se kaikkein haastavin juttu kuitenkin vielä edessä, joten mikään "viittä vaille valmis" -setti ei ihan vielä oo aiheellista. Mutta voiton puolella ollaan, se on selvä! B-kurssin ja harkan lisäksi syksylle tulee vielä myös kamarimusiikkia (eli pienyhtye), ja jotain orkesterihommaa luultavasti. Jouluun mennessä pitäis valmistua.

Oli mulla opparin lisäks muutama muukin pikkujuttu tässä keväällä. Suunnilleen kolmen viikon sisään mahtui opparin palautuksen ja esittelyn lisäksi koulun sinfiksen vappukonsertti, jossa olin konserttimestarina, B2 ja B3 -tutkinnot (ison, edellä kuvailemani B-kurssin osia, ei siis missään nimessä yhtä laajoja, mutta jännitettäviä suorituksia kuitenkin), opponointia ja kypsäriä, ystävän opinnäytetyökonsertti, jossa olin mukana soittamassa (treenattiin kamarimusatriolla kevään aikana 30h), hääkeikkaa, hyväntekeväisyyskonsertti, jossa olin taas konserttimestarina ja soitin yhen soolon, portfolion kirjotusta pediopinnoista... Mikähän siinä on, kun joka ikinen kevät päätän, että seuraavasta en anna tulla yhtä kiireistä, mut silti aina vaan pahenee. :D No, ens keväästä en sitten tiedäkään taas mitään. Nyt on onneks kaikista kiireistä kuitenkin kunnialla selvitty. :)

Sentään käsitöitä ehdin tekemään kaikkien kiireiden keskellä. Tässä muutamia koottuja:

virkattu matto keittiöön, parit villasukat, avaimenperä
Kevään uus väri-ihastus on harmaa! Mustavalkoisuuteen ihastuin jo syksyllä, ja harmaa tuli nyt sitte perässä. Hassua, ku oon aina ollut niin kulta-ruskee-beige-romanttisuus-pitsi -tyttö, nyt sitten yhtäkkiä mustavalkoisuus ja graafisuus kiehtoo. Nyt suunnittelen tuollaista virkattua mattoa myös kylppäriin, mutta katsotaan nyt, mitä kesällä ehtii.

Sananen vielä kesän kuvioista. Syksyllä siis koittaa se iso B-kurssi, johon toki täytyy myös harjotella mielettömästi. Niinpä saan kesäopintotukea kurssiin valmistautumista varten, joten kesän tärkein tehtävä on treenaus. Tähän pääsen keskittymään puolekstoista viikoks Oriveden musiikkikurssille, joka alkaa maanantaina. En oo ollut musaleireillä ikuisuuteen, sitä ennen olin monen vuoden ajan joka kesä vähintään yhdellä. Ennen asenne oli aina se, että musaleireillä pidetään hauskaa, nähdään kavereita, valvotaan ja riehutaan, ja siinä ohessa sitten vähän soitellaan ja opitaan. Nyt homma on ihan päinvastoin, oikein odotan sitä, että pääsen pois arjen rutiineista uuteen paikkaan, jossa voi ihan oikeesti keskittyä pelkästään soittamiseen, ja siinä ohessa sitten mahdollisesti myös tutustua uusiin ihmisiin. Eli toisinsanoen meen sinne varmaan nyt just sellaseks ärsyttäväks tylsimykseks ja ilonpilaajaks, joka kiljuu klo 23.30 10v nuoremmille teineille et "olkaa hiljaa, mun pitää nukkua että jaksan herätä aamulla soittamaan". ;D Ilmiselvä vanhenemisen merkki. Kun leiri loppuu, onkin jo melkein juhannus, ja siitä pari päivää, niin lähdetään mun perheen kanssa viikoks Turkkiin lomailemaan. Heinäkuu on periaatteessa vapaa, toivottavasti ehtisin treenin ohessa tehdä jotain pieniä reissuja esim. Helsinkiin ja mummolaan. Elokuun puolivälissä alkaakin sitten jo työharjottelu. Eli nopeesti tää kesä vilahtaa. Vaatii vähän suunnitelmallisuutta, että ehtii tehdä kaiken, ja treenata kunnolla. Niin joo, ja huomenna lähdetään vielä Jussin kanssa käymään minilomalla laivalla. Ei noiden mun kiireviikkojen aikana juurikaan ehditty olla kotona yhtä aikaa hereillä, ja nyt vielä lähen sinne leirille, joten todettiin, et joku yhteinen juttu on pakko saada tähän väliin. Laiva on helppo, senkun menee sinne, niin siellä sitä sit ollaan eikä pois päästä.

En siis usko, että blogi kesälläkään tulee tämän tiheämmin päivittymään. Jos jostain syystä joku nyt haluaa mun touhuja tiheämmin seurata, niin kannattaa siirtyä instagramin puolelle, tilini löytää täältä (klik!). Siihen oon jäänyt totaalikoukkuun. ;)

Toivotan kaikille oikein ihanaa, lämpöistä ja rentouttavaa kesää! Palaillaan taas kun palaillaan. :)

torstai 16. huhtikuuta 2015

Postauksen arvoinen purnukka.

Heipähei, hyvää iltaa.

Postausinto on ollut vähän hukassa, on ollut kaikenlaista pientä tässä. Muunmuassa se o:lla alkava juttu. Ja sen lisäks noin sata muutakin asiaa. Ymmärtänette. 

Mutta nyt tuli tehtyä sellanen ostos, että koin suorastaan velvollisuudekseni tulla jakamaan siitä heti. En malttanut odottaa edes aamuun, jolloin oisin saanu paremman kuvan (ehkä lisään paremman vielä myöhemmin).

Yksi selkeä vanhenemisen... ikääntymisen... aikuistumisen merkki omilla kasvoillani on ollut silmänalusten tummeneminen. Muistan, että vielä joulukuussa 2013 selitin eräälle tyttöporukalle katkeria katseita vastaanottaen, että mulle ei ikinäkoskaan tuu silmäpusseja tai tummia silmänalusia, vaikka valvoisin kuinka. Ja se piti siis ihan paikkansa. Edelleenkään ei tuu silmäpusseja, mutta silmänaluset ikävä kyllä ovat alkaneet tummenemaan. Aika kauan sain peitettyä ne ihan vaan meikkivoiteella, mutta viime aikoina olen käyttänyt LilyLolon peiteainetta ja meikkivoidetta, W'n'W:n Brule-luomiväriä ja vielä BareMineralsin Stroke of Lightia, ja tuollakaan määrällä en saanut lopputulosta, johon olisin tyytyväinen. Niinpä lähdin googlettelemaan hyvää tuotetta tummille silmänalusille, ja toistuvasti törmäsin MACin Pro Longwear Concealeriin. Tänään vihdoin kävin hakemassa sellaisen Stockalta, myyjän avustuksella sävyksi valikoitui NW20.

Jo siinä pisteellä totesin, että kylläpä muuten peittää, mutta todelliseen tulikokeeseen tuote pääsi vähän myöhemmin. Oon ollut nyt aika monta päivää jo kipee, kuumetta ei onneks enää oo, mutta joudun koko ajan niistämään. Menin sitten tuon ostosreissun jälkeen Tampere-taloon kuuntelemaan Sibeliuksen Kullervoa. Ennen konsertin alkua kokeilin tuota uutta peiteainetta vielä niistämisestä punoittavaan nenänympärykseeni. Konsertti olikin sitten alusta loppuun yhtä niistämistä: 150-henkinen mieskuoro + sinfoniaorkesteri joka soitti Sibeliusta = itkin niin että tärisin. Ja siihen kun vielä yhdistää tän nuhan, niin voitte varmaan arvata, että muutama nenäliina kului.

Konsertin jälkeen katsoin itseäni peilistä, ja mikäli oisin ollut missä tahansa muualla, kuin Tampere-talon täpötäydessä aulassa, oisin luultavasti huutanut sydämeni kyllyydestä jotain tämän tapaista:
"MITÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ?!?!?!!!" 
Ihan oikeesti, peiteaine ei ollut hievahtanutkaan, ja nenänympärykseni näytti kaiken sen vollotuksen ja niistämisen jälkeen ihan yhtä siistiltä, kuin mitä se oli heti peiteaineen levittämisen jälkeen. Samoin silmänaluset, joille tuotetta siis oltiin laitettu jo tunteja aiemmin Stockalla, olivat pysyneet täysin siistinä. Harmi, ettei mulla ole tästä mitään kuvallista todistusaineistoa, mutta uskokaa pois, mä en nyt liiottele tippaakaan.

Tämä on hyvä tuote.


EDIT. 17.4. Niin, hintaahan tuotteella on siis 20€. Tänään meikkasin n. klo 8.30, ja tulin kotiin n. klo 22.45, ja siinä välissä en ole tehnyt meikille mitään. Aine on himpun verran kulunut nenän ympäriltä, mutta edelleenkään mistään ei voisi arvata, että niistän ainakin pari kertaa tunnissa. Laitoin tätä myös leukaan, josta meikki yleensä aika nopsaan kuluu huivien ja takkien ansiosta, ja niillä alueilla meikki on pysynyt tosi hyvin. Edelleen olen siis sitä mieltä, että loistotuote.

Yksi miinus tosin löytyy: aine on pumppupullossa, ja niin minä, kuin googlettelun perusteella monet muutkin, koen vähän hankalaksi tuotteen annostelun. Silmänalusille kun tuotetta tarvii vaan ihan pienen tipan. Ratkaisu löytyy jostain pienestä kannellisesta muovipurkista (itselläni LilyLolon testeripurkki): truuttaa ainetta sinne yhden pumppauksen, ottaa siveltimellä sen verran kun tarvii, ja lopuksi kansi kiinni, ettei ylimääräinen aine kuivu. Problem solved. :)

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Konserttimainosta

Moro!
Vähän hiljasta taas ollut, mutta laitetaan opparin piikkiin. Kyllä se vielä valmistuu... Kirjoitustyö ei vielä hirveesti oo edennyt, mutta nyt oonkin keskittynyt tähän taiteelliseen osioon, eli konserttiin. Ja sehän on jo ylihuomenna, huiiiiiii. Konsertin mainostus kuuluu tähän hommaan oleellisesti, joten käytetään nyt tääkin väylä hyväksi. ;) Eli alla konsertin mainosjuliste, jonka teki ihana ystäväni Hannele (KIITOS!), ja tästä (klik!) pääset konsertin Facebook-eventiin.


Kaikki alkaa konsertin suhteen olla valmiina, huomenna pitää vielä tulostaa käsiohjelmat, ja koittaa etsiä joku, joka olis vapaaehtoinen painamaan nauhurin rec-nappia. Eli ihan hyvällä mallilla ollaan siis. Myönnettäköön, että aika paljon jännittää silti, mutta eiköhän se kuulu asiaan. Onneksi nää tulevat päivät on melko tyhjiä, niin saa rauhassa valmistautua ja rentoutua. Sit vielä toivotaan, että joku tulis kuuntelemaankin. :)

maanantai 26. tammikuuta 2015

OP-PA-RI

Täten tehtäköön bloginkin puolella tiettäväksi, että mun elämässä on alkanut otsikon mukainen vaihe. Vaihe, jonka koko ajan on tiennyt olevan edessäpäin, mutta jonka silti suostuin ottamaan vastaan vasta viimeisenä mahdollisena hetkenä. Opinnäytetyö.

Suoritan opparin toiminnallisena opinnäytetyönä, joka tarkoittaa siis sitä, että järjestän konsertin ja kirjoitan siitä ikäänkuin raportin. Kirjoitustyötä ei siis ole niin paljon, kuin jos koko homma tulisi kirjallisena, mutta kyllä konsertin järjestämiseenkin (ja siihen harjoitteluun...) aikaa ja energiaa menee. Ja siis tottakai sitä kirjoitushommaakin jonkin verran tulee. 

Aiheena mulla on Sibeliuksen varhaiset, opusnumeroimattomat viuluteokset. Teoksia on yhteensä neljä, ja niistä kaksi laajinta esitän konsertissa. Soiva kesto on jotain n.45min. Kirjalliseen raporttiin tulee sitten sellanen hyvin pieni historiakatsaus säveltäjäherran elämästä, lähinnä niistä nuoruusvuosista, joina hän nuo kyseiset teokset on säveltänyt. Lisäksi vähän viulistista pohdintaa teoksista, kenties vähän jotain vertailua myöhempiin töihin. Luultavasti myös jotain "päiväkirjaa" konsertin järjestämisen ja siihen valmistautumisen vaiheista. Konserttia varten tulisi suunnitella ja kirjoittaa käsiohjelma, joka tulee liitteeksi kirjalliseen työhön, ja lisäksi suunnitella jonkinlainen mainosjuliste (nyt jos koskaan oon kiitollinen graafikkoystävästä!) ja miettiä mainostusta ja markkinointia. Konserttihan on keskiviikkona 25.3., eli ihan pian jo! Kirjallisen työnkin pitäisi valmistua varmaan aika pian sen jälkeen, että ehtii tarkistella ja esitellä ymsymsyms. Melkosella turboaikataululla tässä nyt siis ollaan liikkeellä, mutta toisaalta tiedän, että tää sopii mulle parhaiten. Luultavasti en yhtään enempää tähän käyttäisi kokonaisuudessaan aikaa, vaikka olisinkin aloittanut hommat jo syyskuussa, ihan yhtä viimetippaan kaikki silti jäis ja tulis kiirepaniikki. 

Oon ihan hyvillä mielin tän projektin suhteen. Aihe on kiva ja mua kiinnostava, ja suunnitelmat tuntuu olevan jo ihan hyvällä mallilla. Nyt sitten vaan reeniäreeniälisääreeniä, ja sitä kirjoittamista. Kenties tännekin vielä tulee jotain avautumista aiheesta, ja se mainosjuliste ainakin pitää jakaa, kun niin on painotettu että mainostaa pitää. Tottakai tälläsenä stressaajajännittäjänä huolehdin jo tosi paljon siitä, mikä paniikki varmasti on käsillä sitten ennen konserttia. Mutta täytyy nyt vaan koittaa keskittyä ja pitää ajatukset tässä hetkessä, ja yrittää käyttää tää harjotteluaika mahdollisimman tehokkaasti ja järkevästi hyödyksi. Hankalia hetkiä mahtuu ennalta murehtimattakin matkaan varmasti enemmän kuin tarpeeksi. Ja toisaalta, mikäs hätä mulla tässä on: fakta kuitenkin on se, että saan soittaa hyviä, kauan fanittamiani biisejä hyvän pianistin kanssa omassa konsertissa, jonka saan järjestää ihanassa paikassa (Hiekan taidemuseossa), ja jota toivottavasti tulee monet tutut kuuntelemaan. Ne kaikki järjestelyt ja kirjottamiset ja tylsät muodollisuudet on sitten vaan sellanen pakollinen paha. Näillä ajatuksilla siis projektissa eteenpäin. :)

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Melkein-lomasukat

Kuten kerroin, tein jostain lokakuusta asti joululahjoja muille, joten omat käsityöt olivat koko syksyn tauolla. Niimpä ostin itselleni joululahjaksi villasukkalangat, ja tarkoitus oli saada loman aikana sukkapari valmiiksi. Nää olikin sitten vähän suuritöisemmät, kuin odotin, ja valmistuivat vasta tänään.

Joten saanko esitellä, lomasukat melkein-lomasukat:


Ohje täältä, lankana Vikingin Ville, jota saa ainakin Tampereen Lankamaailmasta. Löysin kyseisen kaupan kesällä, enkä oo sen jälkeen ostanut muualta lankoja. Aivan ihana kauppa!

Pari päivää sitten sain valmiiks myös uuden bambutiskirätin omaan keittiöön. En tajunnut heti ottaa kuvaa, enkä nyt enää koe sitä kovin inspiroivaksi, kun rättiä on jo käytetty ;), mutta malli on tämä Prinsessajuttu-blogissa oleva, ja väri on musta. Tein muistaakseni jossain vaiheessa kesää ensimmäiset bamburätit, ja sen jälkeen meillä ei oo muunlaisia enää käytetty. Ne on monin tavoin käteviä: niitä tarvii aina, ne on nopee ja helppo tehdä, ja ekologisuudesta tietysti plussaa. 

Lisäksi oon muutaman palan verran edistänyt viime kesänä aloitettua ikuisuusprojektia, eli olohuoneen torkkupeittoa. En muista, oonko puhunut siitä täällä mitään, mutta tämännäköisiä paloja pitäis tehdä vielä moooooonta:


"No olipa yllättävää. Eiks sitä joskus vois vähän muitakin värejä käyttää?" tokaisi äitini, kun esittelin valitsemiani lankoja ja valmiita paloja. Kiitti hei!

Tein paloja kesällä turbovauhtia, ja 1/3 paloista valmistui jalkapallon mm-kisoja katsellen. Yhdistänkin noi peittopalat varmaan ikuisesti jalkapalloon. Sitten kyllästyin, ja virkkailut jäivät loppuvuodeksi. Nyt innostuin taas, ja lisämotivaatiota tuo se, että sain valtavan inspiraation vielä isommasta, valkoisesta kahden hengen torkkupeitosta makkariin.  Päätin kuitenkin, etten aloita sitä, ennenkuin tämä edellinen on valmis.

Mulla on nyt vapaapäivä, ja yritän vielä saada ommeltua itselleni samanmoisen pikku-meikkipussukan, mitä tein joululahjoiksi. Mulla on ollut äidin ompelukone lainassa jo jonkin aikaa, ja tässä tammikuun aikana se pitäisi palauttaa. Täytyy siis koittaa saada ommeltua kaikki mahdollinen, mitä nyt tekee mieli.

tiistai 6. tammikuuta 2015

Tehohoidolla kevätkauteen

Mun hiuspohja on vähän protestoinut tätä talvea ja vaihtuvia säätiloja kutisemalla ja hilseilemällä, joten nyt näin ennen kevätlukukauden alkua päätin antaa sille kunnon tehohoidon. Tässä aseet:


Eli käytössä sokeri, vihreä savijauhe ja kookosöljy. Niistä sekoitin kuorinta-aineen sekä savinaamion.


Kuorinta-aineessa on n.2rkl kookosöljyä ja n. 1tl sokeria. Savinaamiosta tein vähän ohjeistusta löysempää, jotta se olisi helpompi hieroa hiuksiin.

Kolmivaiheisen hoidon ensimmäinen osa oli kuorinta. Hieroin kookosöljy-sokerimössön hiuspohjaan, ja pyörittelin ehkä noin viiden minuutin ajan. Huuhtelin pois vedellä ja ihan pienellä määrällä shampoota (kookosöljy jättää hiukset lähmäisiksi, en siis yrittänytkään vielä tässä vaiheessa saada kaikkea pois). 

Seuraavana hieroin savinaamion hiuspohjaan. Se sai vaikuttaa ehkä noin puolisen tuntia. Luulen, että myös kaikki kuivashampoo- sekä hiuslakkajämät ovat yksi syy tuohon päänahan kutinaan, ja saven sanotaankin imevän tehokkaasti itseensä kaikkia epäpuhtauksia. Savinaamio lähti helposti pois pelkällä vesipesulla.

Kolmanneksi levitin vielä kauttaaltaan hiuksille kookosöljyä. Latvat eivät vielä lokakuisen kampaamokäynnin jälkeen ole alkaneet pahasti kuivua, mutta tuskimpa tuollainen tehokosteutus pahaakaan tekee. Laitoin hiukset sykerönutturalle ja kiedoin pyyhkeeseen, ja annoin öljyn vaikuttaa hiuksissa ihan reilun aikaa. En katsonut kelloa, mutta varmasti vähintään 45min. Öljyhoidon jälkeen pesin hiukset ihan normaalisti shampoolla. Hoitoainetta en kokenut tarpeelliseksi, sillä öljyä varmasti jäi yhden pesun jäljiltä hiuksiin vielä vähän.

Katsotaan, josko näillä eväillä saatais tuo hiuspohja taas tyytyväiseksi!

maanantai 5. tammikuuta 2015

Joululahjoja ja muita lomapuuhia

Hengissä ollaan!

Joulukuu oli melkoisen, noh, kiireinen. Syksyllä kuvittelin, että joulukuussa sitten laitan jouluvaloja ja leivon ja kuuntelen joululauluja ja fiilistelen. HAH HAH HAH. Ainoat "joulukoristeet" tässä taloudessa oli maailman yksinkertaisimmat, valkoiset "adventti"kynttilät Ikeasta, 4kpl/0,99€, sekä eteisen peilin ympärillä olevat valot, joiden töpseli laitettiin joulun kunniaksi seinään. ;)

No, vähän sentään jotain ehdin puuhailla keikka- ja kouluhommien lisäksi.


Tein ekaa kertaa elämässäni ite piparkakkutaikinan, ja siitä leivottiin yhdessä pupuja, sydämiä ja, öh, piparkakkuja? Onko tolle keskimmäiselle muodolle joku muu nimi? :D Oisin tahtonut tehdä myös piparkakkutalon, ja lisäksi koristella noita pipareita hienosti, mutta ei aika riittänyt sitten millään. Mutta hyvin noi noinkin maistui, yhtäkään ei jäänyt syömättä. :)

Tein tänä jouluna suurimman osan joululahjoista itse. Suosittelen, mikäli kaipaat joulunalusaikaasi stressiä, kiirettä, paniikkia ja unettomia öitä! ;) Ihan kaikkia suunnittelemiani juttuja en ehtinyt toteuttaa, mutta oon kuitenkin saldoon tosi tyytyväinen. Tässä muutamia kuvia, osa lahjoista oli kuvausvaiheessa jo paketissa tai vielä työn alla.

Neulesettiä Jussille. Jos joku olis kertonut, kauan ton huivin neulomisessa menee, nii en taatusti olis alkanu tekeen sitä. Mutta tulipahan ehkä hienoin juttu, mitä oon koskaan tehny! Tekniikkana kaksivärinen patenttineule, jota myös briossineuleeksi oon kuullut kutsuttavan.



En ollut vielä ehtinyt tehdä jo 9kk ikään ehtineelle suvun pienimmälle oikeastaan mitään, joten nyt olikin jo korkea aika. Törmäsin Pinterestissä näihin ylisöpöihin pikkupöllöihin, ja kun pienen inventaarion jälkeen totesin, että langatkin löytyvät jo omista jemmoista, alkoi näiden tehtailu. Näistä tuli niin söpöjä, että en meinannut raaskia ees antaa näitä pois.. :D Pitänee tehdä itselle kans!


Pikkuisia meikkipussukoita serkkutytöille, ja näiden lisäksi vielä yksi samanlainen kälylle, mutta se oli ehtinyt jo pakettiin. Oon ommellut elämäni aikana tosi vähän, ja melkoista säätöä oli näidenkin kanssa. Milloin oli vetoketju väärin päin ja milloin kankaat nurinnarin.. Eli siihen tekovaiheen sähläyksen ja purkamisen määrään nähden oon tosi tyytyväinen. ;) Näihinkin ohje löytyi Pinterestistä.


Lasinalusia ja tiskirättejä tädeille, mummulle ja anopille. Kuvassa ei oo kaikki. Lasinalusten ohje on Prinsessajuttu-blogista, tiskirätit omasta päästä.


Pipo iskälle ja villasukat pikkuveljelle. 

Onneksi sentään olin viisas, ja aloitin joitain juttuja tekemään jo lokakuun puolella. Silti tuli aivan järjetön kiire, ja viimeiset tiskirätitkin valmistuivat vasta aatonaaton ja aaton välisenä yönä. Kaikesta stressistä ja kiireestä huolimatta oli kyllä tosi kivaa antaa itetehtyjä juttuja. :)



Jouluaatoksi ehdin tehdä myös kakun, josta mun mielestä tuli tosi hyvää, ja menekistä päätellen muillekin maistui. Ohjeena oli Kinuskikissan Glögikakku, koristelu on myös netistä bongattu.

Joulua vietettiin molempien perheiden ja sukujen luona. Kolmen päivän aikana ehdittiin käydä kuudessa eri paikassa, eli ihan tehokkaat joulunpyhät. ;) Meno oli onneksi joka paikassa tosi rentoa, ja ruoka, no, ruoka, tuskin siitä tarvii sen enempää sanoa.

Välipäivät meni, ja vuodenvaihdetta tultiin juhlistamaan takaisin Tampereelle. Juhlinnat sujuivat näin lennokkaissa merkeissä:


No okei okei, oltiin me ennen tota väsähdystä syöty, pelailtu ja käyty ampumassa ja katsomassa raketteja Rosendahlilla. Ampumisten jälkeen tultiin syömään vielä uus satsi tortilloja, ja sen jälkeen väsähdettiin kaikki neljä. Siinä sitten istuttiin ja ihmeteltiin hetki, kunnes Jussin kans luovutettiin ja tultiin kotiin nukkuun. 

Lomahommat alkaa pikkuhiljaa olla lopuillaan, ja on aika kääntää katse alkaneeseen vuoteen. Se tulee aivan taatusti pitämään sisällään mittaamattoman määrän stressiä ja paineita, mutta toivottavasti myös onnistumisen kokemuksia ja helpottuneisuutta. Edessä olis nimittäin valmistuminen koulusta, ja kaikki, mitä siihen liittyy. Oppari ja pari pienempää juttua on toivottavasti valmiina ennen kesää, ja syksylle jää sitten iso, iso B-kurssi, josta saatte ihan taatusti lukea kriiseilyä ja panikointia, mikäli vaan matkassa pysytte. 

Olkoon alkanut vuosi jokaiselle ihan erityisen hyvä!