maanantai 30. kesäkuuta 2014

Kesäprojekti 1: Lipastovanhukselle uusi elämä

Mulla on parhaillaan meneillään useampikin kesäprojekti, joista ensimmäisen esittelen nyt. Viime talvena porukoiden luona maalla käydessäni kävin etsimässä yhdestä ulkovarastosta jotain, kun huomasin, että siellä oli säilössä lapsuudestani tuttu vaaleanpunainen lipasto.


Lipasto on todella vanha, se on isäni isän äidin peruja. Muistan, että ollessani lapsi, lipasto sijaitsi ihan lähellä huoneeni ovea, se toimi meillä liinavaatteiden säilytyspaikkana ja sen päällä oli mankeli. Nyt sille ei ole ollut hetkeen enää käyttöä, ja se olikin ollut ulkovarastossa jo jonkin aikaa. Mulle tuli heti sellainen olo, että lipastovanhus täytyy pelastaa, ja sainkin luvan tehdä sille mitä haluan. Muutama viikko sitten pesin pinnat, ja tein samalla vähän kartoitusta lipaston kunnosta.

Koska lipasto on ihan älyttömän vanha (äiti epäili, että voi olla jopa sata vuotta), on se paikoin jo aika pahasti kärsinyt. Paria pohjalevyistä on jotkut ötökät joskus syöneet (ötököitä ei ole siellä enää!), ja puu on niissä kohdissa hiukan haperoa. Takakansi on rikki, mutta pysyy kuitenkin kasassa. Ensin ajattelinkin, että kaikki huonoimmat osat teen kokonaan uudestaan. Mutta sitten järkeilin, että mulla on kuitenkin niin monta projektia jäänyt kesken sen vuoksi, että olen asettanut tavoitteet liian korkeiksi, ja tiedän, että tämäkin olisi tyssännyt ihan samantien, jos olisin jäänyt odottelemaan, että joskus iskisi into lähteä jostain metsästämään sopivia tausta- ja pohjalevyjä. Lipasto sijoitetaan meillä kuitenkin seinän viereen, eli takaosa ei näy tai häiritse. Liinavaatteiden säilytykseen olen tätä meillekin ajatellut, eli mitään painavaa niiden hieman hapertuneiden levyjen päälle ei kuitenkaan tule. Niinpä siis toissapäivänä aloin kunnolla hommiin.

Ensin aloitettiin poistamalla vanhat vetimet. Ne oli musta tosi nätit, ja olisin halunnut käyttää ne uudestaan, mutta koska ne on joskus muinoin lyöty nauloilla kiinni, oli niiden poistaminen ehjänä mahdotonta. Joudun siis hankkimaan uudet vetimet, jotka on vielä etsinnässä. Seuraavaksi tein ihan kevyen hionnan, ja kittasin koloja piiloon. Vaikka missään nimessä ei ollut tarkoituskaan tehdä pinnoista uudenveroisia, silti hiomista ja kittaamista RIITTI. Ei ihan sitä mun lempparihommaa... ;) Isoimmat kolot kittasin ehkä neljään kertaan, ja joka välissä hioin (toki vain ne kitatut kohdat). Kun olin tyytyväinen kittaukseen, hioin vielä kaikki pinnat perusteellisesti, ja vihdoin pääsin maalaushommiin.

hiottuna ja kitattuna, maalipeitettä odotellen
Vaikka oonkin viimeaikoina vähän hurahtanut pinkkiin, uudeksi väriksi valitsin kuitenkin, yllätys yllätys, valkoisen. Maalina puolihimmeä Helmi kalustemaali. Ehdin tällä erää maalata kaksi kerrosta, joiden välissä tein vielä muutamaan yksittäiseen paikkaan välihionnan ja pientä kittausta. Tulimme tänään takaisin Tampereelle, mutta kun menemme maalle seuraavan kerran, vaatii lipasto päälleen vielä ainakin kolmannen maalikerroksen, mutta koska maalia on vielä ihan reippaasti jäljellä, niin miksei neljännenkin. Tämän näköisenä se mua kuitenkin nyt jäi odottamaan:


Laatikoiden sisäpuolia en nyt maalaa, ne on maalattu joskus aikaisemmin. Niin joo tosiaan, tuo vaaleanpunainen ei siis ole lipaston alkuperäinen väri, vaan se on ollut joskus vielä vähän tummempi. Tässä välissä sen on maalannut luultavasti pappani (oma isäni tunnisti maalin joksikin sellaseksi, mitä heillä on muuallakin käytetty). Alkuperäistä väriä on jätetty muutamaan kohtaan näkyviin samalla tavalla, kuin itse jätin esimerkiksi tuohon vasemmassa alakulmassa näkyvään pikkulaatikkoon.

Oon tosi innoissani, kun näyttää siltä, että kerrankin jopa saan valmiiks jonkun tämmöisen vähän isomman jutun! Oon kyllä innokas aina alottamaan, hankkimaan tarvikkeet yms, mutta sitten, kun pitäis alkaa tehdä, niin johonkin se into kummasti vaan katoo.. ;) Mutta tällä kertaa tulee valmista! Esittelen lipaston sitten valmiina, kun ollaan saatu se tänne kotiin. Eli jatkoa seuraa!

torstai 26. kesäkuuta 2014

Pataleipä

Viimeinen postaus ennen taukoa koski sämpylöitä, ja nyt on vuorossa ohje maailman helpoimpaan leipään. Voi olla, että suurin osa on tähän ohjeeseen jo jossain törmännytkin, mutta itse kuulin tästä vasta toukokuussa. Siihen asti kuvittelin, ettei voi olla olemassa helpompaa tapaa tehdä leipää, kuin tuo sämpyläohje. Väärässä olin. Tämän leivän taikinan sekoittamiseen kuluu n. kolme minuuttia, ja sen jälkeen taikina valmistuu kulhossa itsestään sinun esimerkiksi nukkuessa yöunia. Unien jälkeen kumoat taikinan kulhosta kohoamaan vielä hetkeksi pöydälle, ja siitä reilun tunnin päästä sinulla on valmiina uskomattoman rapeakuorinen, aivan ihanan makuinen ja sisältä pehmeä leipä. Käsiään ei missään vaiheessa ole tarvinut sotkea taikinaan. Kuulostaako liian helpolta? Niin munkin mielestä kuulosti, mutta kun kerran leipä maistui niin hyvältä, ja ystäväni, joka leivän siis oli tehnyt, vakuutti, että valmistaminen todella on ihan älyttömän helppoa, päätin kokeilla. Ja se todellakin on just niin helppoa, miltä se kuulostaa. Tässä siis ohje teillekin, mikäli on mennyt ohi.

Ainekset:
7dl vehnäjauhjoa
1-2tl suolaa
1tl kuivahiivaa
3,5dl reilusti kädenlämpöistä vettä

(oma, parhaaksi havaittu twist:
6dl vehnäjauhjoa
1dl sämpyläjauhjoa
1.5tl suolaa
n. 1tl valkosipulia
kuivahiivaa ja vettä ohjeen mukaan)

Sekoita kulhossa kuivat aineet, ja lisää vesi. Sekoita voimakkaasti, mutta kuitenkin vain sen aikaa, että aineet ovat kunnolla sekaisin, eli älä vaivaa. Peitä kulho tiiviisti kelmulla, ja jätä pöydälle tekeytymään n. 12-18 tunniksi. Kun aika on kulunut, kumoa taikina jauhotetulle pöydälle, ja taittele pallon muotoon (itse nostelen nuolijalla taikinakasan reunoja keskelle). Älä vaivaa! Jätä taikina liinan alle kohoamaan vielä noin puoleksi tunniksi. Laita kannellinen uunipata kylmään uuniin, ja säädä uunin lämpötila 225 asteeseen. Anna padan olla uunissa n. puoli tuntia, ja sen jälkeen nakkaa taikinapallo pataan, ja laita pata takaisin uuniin. Paista leipää 30min kannella peitettynä, ota sitten kansi pois padan päältä, ja paista leipää vielä 15min.

Helppoa kun mikä.

Mä tein ekat leipäni ihan vaan tavallisessa teräskattilassa, kun en pataa omistanut. Leivästä tuli niin tehtynä ihan yhtä hyvän makuista, kuin padassa tehtynäkin, mutta kuoresta ei tule ainakaan suht ohutpohjaisessa kattilassa lainkaan yhtä rapea. Äidiltä sitten sain yhden hänelle ylimääräiseksi jääneen oikean uunipadan, ja oonkin nyt tehnyt tätä herkkuleipää vähintään kerran viikossa. 





keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Moi!

Pitkästä aikaa. Onko siellä vielä joku?

Joku saattoikin ehkä huomata, että blogi on ollut pari kk suljettuna. Käsittääkseni blogger ilmoitti, että blogi olisi ollut vain kutsuttujen lukijoiden luettavissa, mutta selvennyksenä nyt, jos joku sitä ihmetteli, että mitään kutsuttuja lukijoita ei siis ollut, vaan blogi oli ihan rehellisesti kiinni. Mulla on tapana tehdä itselleni elämää suurempi asia oikeestaan kaikesta, mitä vaan aloitan. Niin kävi bloginkin kohdalla, ja huomasin, että tunnen ihan oikeesti huonoa omaatuntoa, ja otin valtavaa stressiä siitä, ettei mielenkiintoa tai aikaa päivittämiselle vain ollut. Niinpä päätin, että järkevintä on laittaa homma purkkiin hetkeksi.

Kuten tavallista, kevät oli ihan älyttömän rankka ja kiireinen. Asiaa ei varsinaisesti helpottanut se, että huhtikuun puolessa välissä mulla alkoi yskä, joka jatkuu edelleen. Mistään kovin rajusta taudista ei ole kyse, mutta kyllä se voimia vie, kun on jatkuvaa pientä vaivaa. Aikaa käsitöille, sisustusjutuille yms. jutuille ei todellakaan jäänyt, tai jos jossain välissä ehtikin jotain tehdä, niin en todellakaan ehtinyt päivittää siitä blogiin. Oon kuitenkin ylpeä itsestäni, sillä kaikesta huolimatta sain keväällä tehtyä kaikki ne jutut, mitkä pitikin! Osan kanssa oli tunneista kiinni, tuleeko valmista vai ei, mutta tuli! On niin hyvä taas jatkaa ens syksynä, kun tietää, ettei ole juttuja roikkumassa.

Kesäloman alettua kaikenlaiset puuhasteluideat ryöpsähtivät mieleen, ja viime päivinä mun elämän suurin ongelma onkin ollut se, miten vois samaan aikaan tehdä kolmea eri käsityötä, lukea kirjaa, selata nettikauppoja, katsoa jalkapalloa, kierrellä kaupungilla, siivota ja sisustaa. Tunnit ei vaan yksinkertasesti riitä siihen, että sais tehtyä kaikki kivat jutut, mitkä koko alkuvuoden on hautonu mielessä. Jossain vaiheessa alkoi myös herätä ajatus blogin avaamisesta uudelleen. Eilen sitten vihdoin koodailin blogipohjan täysin uudennäköiseksi, ja tänään poistin ison kasan noloja postauksia blogin alkupäästä. Samalla piti myös vähän tarkentaa itselleen, mitkä mun odotukset ja tavoitteet tän blogin suhteen on, ettei pääse enää syntymään samanlaista blogiahdistusta, kuin keväällä. Mitään suuria muutoksia sisällön suhteen ei ole luvassa, mutta sen päätin, että enää tänne ei tule niitä "vähän kiireistä on mutta täällä ollaan, elämä on kivaa vaikkakin rankkaa hihhihhii" tai "tänään en oikeestaan tehnyt mitään erikoista, mutta käytiin syömässä ja pesin pyykkiä. :) :) :) :)".  Jos näyttää siltä, että kirjoitusväli venyy pitkäksi, niin sitten saa venyä, mutta mulla ei ole mitään tarvetta täyttää niitä välejä turhilla ja sisällöttömillä postauksilla. Saattaa tuntua hassulta lukea tällaista, mutta mulle on tärkeää tehdä tällaiset asiat ennenkaikkea itselleni selviksi. Eli aiheet, joita täältä jatkossa(kin) saa lukea, tulevat liittymään askarteluihin, käsitöihin, leipomiseen, sisutukseen, kosmetiikkaan yms. tuttuun.

Huippua, jos joku vanhoista lukijoista vielä löytää tiensä tänne! Katsotaan, mitä tästä tällä kertaa tulee. :)