lauantai 15. maaliskuuta 2014

sämpylöitä

Terveisiä vapaapäiväläiseltä! Heräsin aamulla mukavan ajoissa ja ekana alkoi tehdä mieli tuoreita sämpylöitä. Leivinpaperi ja sämpyläjauhot oli loppu, eli ei muuta ku kankaiset kevättennarit jalkaan, huppari päälle ja ulos toteamaan, että keli ei enää ollutkaan ihan sama kuin eilen. ;) No, onneks kauppaan ei ole pitkä matka.

Leivoin sämpylöitä ekan kerran vasta pari vuotta sitten. Asuin silloin vielä yksiössä, jossa ei oikein ollut tilaa pöllytellä jauhojen kanssa, ja sen takia en niitä sitten koskaan leiponut. Onneksi kuitenkin törmäsin Kinuskikissan sämpyläohjeeseen, jossa taikina levitetään suoraan pellille ja leikataan siinä neliöiksi, eli jauhojen kanssa pyörittely jää kokonaan välistä. Tällä tyylillä sämpylöitä onkin nyt tullut leivottua monesti. Aina yhtä hyviä. :)



tiistai 11. maaliskuuta 2014

Maailman surkein bloggaaja

Mä jotenkin kuvittelin, että tuollainen blogimaaliskuuhaaste innostaisi postaamaan vähän useammin. Nääh, ja mitä vielä. Sunnuntainakin mulla oli täysin vapaa päivä, ja ajattelin jopa et oisin kirjottanut muutaman postauksen säästöön ja ajastanut ne. Mutta enpä kirjottanu yhtäkään.

Nyt kerron kuitenkin parista uudesta jutusta, jotka muutti meiän suihkukoppiin eilen.

Ensinnäkin, saatiin vihdoin hommattua tollanen hyllykkö. Tähän asti purkit ja putilot on lojuneet lattialla, ja vieneet paljon tilaa jo ennestään ahtaasta kulmauksesta. En halunnut reikiä seinään, joten tuollainen lattian ja katon väliin pingoitettava malli oli hyvä. Aina on hauska huomata, miten näin superpienillä jutuilla ja vähäisellä rahallisella panostuksella saa kuitenkin noin ison muutoksen aikaan.


Kosmetiikkaostolakko on pitänyt melkoisen hyvin. Mitään turhaa en ole ostanut. Nyt pääsi kuitenkin shampoot ja hoitoaineet loppumaan, ja halusin testata jotain uutta. Tilasinkin FeelUnique.comista testiin muutaman Aussien tuotteen. Joku muukin oli huomannut  näitä koskeneen tarjouksen, ja jälkellä olikin tuollainen sekalainen joukko enää. Shampoo on Miracle Moist -sarjaa, hoitoaine Frizz Miraclea ja 3 Minute Miracle -tehohoitoaine Miracle Shinea


Nämä tuli postissa eilen, ja pakkohan niitä oli heti samana päivänä testata. En osaa kirjoittaa mitään hyviä tuotearvosteluja, ja sellaisia varmasti halutessaan löytää muualta. Mutta käyttöfiiliksistä sanon nyt kuitenkin sen verran, että tykkään tosi paljon siitä, miltä hiukset nyt tuntuu. Käytin eilen sekä hoitoainetta että tehohoitoa, vaikka varmasti vaan jompikumpi olisi riittänyt. Mulla on tukkaa aika paljon, mutta yksittäinen hius on kovin ohut ja liukas, joten todella helposti hiukset valuu päätä pitkin, ellen föönaa niitä kuohkeiksi. Ajattelin, että sama tapahtuisi nyt, kun käytin saman pesun aikana jopa kahta todella hoitavan tuntuista hoitoainetta. Täytyy kuitenkin sanoa, että tilanne onkin nyt ihan toinen! Menin eilen hiukset vielä hiukan kosteina nukkumaan, en siis föönannut. Nyt hiukset näyttävät ja tuntuvat kuohkeammilta, ja ne tuntuvat jollain tapaa myös aavistuksen karheammilta (ei kuitenkaan kuivilta!), eli ei sellaisilta lasimaisen liukkailta, kuten normaalisti. En kuitenkaan halua muodostaa lopullista mielipidettä vain yhden käyttökerran perusteella, mutta todella lupaavalta vaikuttaa! Heti tuli olo, että haluan kaikki maailman Aussie-tuotteet, mitä on olemassa... ;) Noo, jos nyt nää käyttäis loppuun kuitenkin ensin.

Jussi on jo jonkin aikaa häärännyt mulle jotain herkkuruokaa tuolla keittiössä, ja nyt alkais kuulostaa pikkuhiljaa valmiilta! Mä yritän tsempata tän kirjottelun kanssa, jos vaikka ees n. joka toinen päivä sais kirjotettua... Tai no ees kerran viikossa. ;) 

torstai 6. maaliskuuta 2014

"Mutta enhän mä edes oo mikään pinkki-ihminen!"

Olin ostamassa uudelle läppärille suojakoteloa, ja jostain syystä katse jatkuvasti eksyi pinkkiin versioon. Pinkki ei koskaan oo ollut mikään mun lempiväri, mutta ajattelin, että kai sitä nyt kerran voi vähän repäistä.

Kotiin päästyäni testailin, miten uus läppäri suojuksineen sopii laukkuuni, ja huomasin, että ainiin, onhan mulla tää pinkki kalenteri.
Ja penaali.
Ja penaalissa (rikkinäinen) kynä ja kumi.
Ja Tangle Teezer.
Ja joskus myös kännykän laturi.



Näin se mieli näköjään joskus pala palalta muuttuu.

(Eilen olin jälleen koulussa 10-20. Siispä eilenkin jäi päivittämättä... Tänään pääsin kotiin JO viiden maissa, ja huomenna käsittämätön VAPAAPÄIVÄ! Taas selvittiin yhdestä kaaosviikosta.)

tiistai 4. maaliskuuta 2014

viha-rakkaussuhteita

Enpäs taas ajatellut kovin pitkälle, kun tähän blogimaaliskuuhommaan lähdin. En muistanut, että tällä viikolla oon melkein joka päivä koululla n. klo 10-19, ja kun kotiin pääsee, niin sitä on melkosen poikki. Eilen esimerkiksi en edes muistanut koko blogia.

Mutta koitan tässä nyt äkkiä nyhjästä jotain. Koska vietän tällä hetkellä kaiken ajan koululla, ensimmäinen postausaihe, mikä tuli mieleen, liittyi, yllätys yllätys, kouluun. Jaan teidän kanssa nyt yhden pitkäaikaisen unelmani, jota olen vihdoin päässyt pikkuhiljaa toteuttamaan.

Huom! Ne, jotka ei klassista musiikkia niinkään harrasta tai tunne, tuskin kovin hyvin pystyvät tähän samaistumaan tai tätä ymmärtämään. Ja se on ihan ymmärrettävää. Mutta trust me, tää on iso juttu mulle, ja siksi tästä nyt tänne avaudun.

Aloin soittaa viulua 6-vuotiaana. Joskus about 13-vuotiaana (eli 10 vuotta sitten, hui!) kuulin ekan kerran Sibeliuksen viulukonserton, ja käytännössä tuosta hetkestä alkoi minun matkani ammattiviulistiksi. Viulunsoitto oli aina ollut tärkeä ja rakas harrastus, mutta koskaan aikaisemmin en ollut vakavasti harkinnut, että siitä todella voisi tulla joskus myös ammatti. Päätin, että jonain päivänä vielä soitan tuon konserton, ja jos se vaatii sen, että 16-vuotiaana muutan yksin isoon kaupunkiin ja käytän päiväni soittamiseen, on se varmasti sen arvoista. No, on tässä vuosien varrella tietysti muitakin tavoitteita tullut, mutta missään vaiheessa en tuota yhtä välitavoitetta, Sibeliuksen viulukonserttoa, ole päästänyt mielestäni.

Joku ehkä arvaakin, mitä seuraavaksi sanon. Nyt on nimittäin vihdoin koittanut se aika, kun oon ottanut tuon järkäleen työn alle. Tavoite on soittaa siitä ensimmäinen osa päättötutkinnossa syksyllä 2015. Voi, kuinka jotain asiaa voi samaan aikaan rakastaa ja vihata niin paljon! Oon reenannut tuota nyt parisen kuukautta, ja voin kertoa, että kaikki hohto on kyllä karissut kauas pois. ;) Meneillään on armoton työvaihe, eli tunteja ja taas tunteja on käytettävä lähes jokaiseen pienimpäänkin asiaan (niistä isoista tietysti puhumattakaan..). Valmistahan tuosta ei koskaan tule, ja varmasti ainakin jossain määrin tuota tulee soitettua koko loppuelämä. Oonkin reenikopissa veri-itkua vääntäessäni koittanut tsempata itteeni niin, että kun nyt vaan jaksan olla kärsivällinen, niin sillä tulevaisuuden nelikymppisellä viulisti-Elinalla on edes vähän helpompaa, kun pohjatyö on tehty perusteellisesti... ;)

Joku saattaa ihmetellä, onko tässä mitään järkeä. Sanon suoraan: EI ole. Mutta sille ei vaan voi mitään, että jos on syntynyt muusikoksi, niin muuta ei voi tehdä, vaikka kuinka yrittäis.  Ihan jo kaiken työllistymisen ja terveysasioiden puolesta olis niiiiin helppoa, kun vois tehdä jotain muuta. Mä oon kerran yrittänyt lopettaa, mutta välivuoden jälkeen totesin, että en vaan voi olla ilman. Vaikka välillä (suurimman osan ajasta!) tää on yhtä tuskaa ja kärsimystä, ei mikään muu asia kuitenkaa tuota myöskään yhtä suurta mielihyvää, eikä minkään muun väylän kautta pysty ilmaisemaan itseään paremmin. Mikään ei ole sen palkitsevampaa, kuin että suuren työn tehtyään esittää jokun biisin, ja se menee hyvin. Tai että saa kuulla muilta palautetta, että musiikki on koskettanut heitä syvemmältä, kuin mikään pitkään aikaan.

Tätä haluan tehdä. Tässä olen hyvä, ja tässä haluan tulla aina vaan paremmaksi.



(Hmh. Mun piti vaan kirjoittaa, että olen alkanut soittaa tota biisiä, ja laittaa tuo video. Tälläseks paasaamiseks tää kuitenkin aina menee, kun tästä aiheesta alkaa puhua. Ehkä sekin kertoo jotain asian tärkeydestä?)


sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Joskus käy tuuri.

Jaanpas teille yhden hauskan sattumuksen kuluneelta viikolta.

Mun lemppari Ben & Jerry's -maku on jo pitkään ollut vanilja- ja maapähkinävoijäätelöitä sekä vadelmahilloa sisältävä Peanut Butter Me Up. Mun oli jo tosi pitkään tehnyt sitä mieli, mutta on pitänyt vähän rajoittaa sen ostelua, kun noi B&J's-jätskit on niin kamalan kalliita. Mulla oli maanantaina synttärit, enkä edes sillon ostanut jätskiä.

Oon kuitenkin saanut huomata, että välillä meitä halutaan ilahduttaa mitä erikoisimmilla tavoilla. Niin tapahtui jälleen.

Oltiin kaupassa, ja lopuksi käveltiin jätskihyllyn ohi. Ihan piti vaan katsoa, mutta huomasinpas sitten jotain omituista. Muut B&J's:t maksoi sen normaalin 6-6,70€, mutta tää mun lempparimaku: 1,59€. Tuijotin hintalappua silmät pyöreenä, ja pohdittiin Jussin kanssa vaikka kuinka kauan, voiko hinta pitää paikkansa. Lopulta päädyttiin siihen, että siinä on pakko olla joku virhe, mutta otettiin kuitenkin yks tölkki mukaan, jotta hinta voitais tarkistaa vielä kassalla. Mutta niin se kassapoikakin ilmoitti tölkin hinnaks "euro viisysi", eikä muuten selvästikään tajunnut, että siinä olisi voinut ollut jotain outoa. Jussi totes, että hae nyt samantien toinen, ja minähän tottelin.


Joskus käy tuuri.

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Blogimaaliskuu

"No, onkos tullut blogia kirjoiteltua ahkerasti viime aikoina?", kysyi koulumme atk-aineiden opettaja minulta toissaviikolla. Sama opettaja, joka syksyllä antoi mulle tästä blogista yhden opintopisteen. Hieman nolona jouduin tunnustamaan, että nyt on ollut vähän hiljaista.

Tuon keskustelun jälkeen olen yrittänyt jo parikin kertaa kirjottaa tänne jotain. Ihan vaan omaatuntoa puhdistaakseni. En oo kertaakaan kuitenkaan päässyt alkua pidemmälle. Tiedä sitten, mikä siinä on tökkinyt.

Nyt kuitenkin törmäsin erääseen juttuun, josta innostuin ihan saman tien. Yhden toisen blogin kautta päädyin Silmukan saalistus -blogiin, jonka kirjoittaja on laittanut kiertämään Bloggaajan haaste 31:n.


Idea on siis se, että maaliskuussa teen jokaiselle päivälle oman postauksen. Postaus saattaa olla vaikka vaan yksi lause tai kuva, tavoitteena nyt kuitenkin se, että joka päivä tulisi jotain. Ettei nyt ihan unohdu tää. Ja että saan omaatuntoani edes vähän puhtaammaksi. 

Haaste tuli myös toisellakin tapaa sopivaan kohtaan. Tilasin aiemmin tällä viikolla itelleni uuden läppärin, ja tänään vihdoin sain sen käyttööni. Mikä oliskaan parempi syy aktivoitua blogirintamalla, kuin upouusi kirjoitusväline.

Eli nyt olisi sitten luvassa postausta vähän tiheämpään tahtiin! Toivottavasti nyt osaisin tuottaa jotain ihan "oikeetakin" materiaalia noiden yhden lauseen/kuvan pikapostausten (joita kyllä aivan varmasti joukkoon ainakin muutama tulee mahtumaan) lisäksi. Muutama idea sentään on jo mielessä!