tiistai 9. joulukuuta 2014

Joulukeikkaa pukkaa!

Mun elämä on viimeiset kuukaudet noudattanut aikalailla seuraavanlaista kaavaa: keikkaviikonloppu -> viikolla päivät koulussa, illat reeneissä, yöt tehden kotona milloin mitäkin hommia (valmistautumista seuraavaan keikkaan, kouluhommia, joululahjojen valmistusta, eli käytännössä mitä tahansa muuta kuin nukkumista tarpeeksi) -> keikkaviikonloppu -> jne. Viime viikonloppu oli ihan käsittämätön, mulla ja Jussilla ei kummallakaan ollut yhtään keikkaa tai harjoitusta, ja oltiin ihan vaan Tampereella ja katottiin kotisohvalta Linnan Juhlia. Ihan käsittämätöntä. Ei oikeesti oo ainakaan yhdeksään viikkoon ollut tollasta viikonloppua (kyllä, laskin just kalenterista).

Suurin osa keikoista alkaa olla takana, mutta jäljellä olisi vielä ne jouluisimmat. Naputtelen tähän lyhyesti pientä infoa joulukonserteista, mikäli jotakuta sattuisi kiinnostaan!


Tällä viikolla olis mahdollisuus kuulla ystävääni Suskua kolmessakin eri paikassa. Luvassa sekä tuttuja joululauluja yhteislaulun muodossa, että myös vähän tuoreempia biisejä Suskun ja bändin esittämänä. Mukana myös Leevi Ahopelto.



Ensi viikolla Tampereen Helluntaiseurakunnalla "Kohti Beetlehemiä" -konsertti, jossa orkesteri ja kuoro esittävät joululauluja mm. Lasse Heikkilän Joulun Sankari -musikaalista. 

Ja siis mikä tärkeintä, mikäli en jo tarpeeksi selkeästi maininnut, kaikilla näillä keikoilla voitte lavalla nähdä kaiken muun hienon lisäksi myös mut. ;)

Tervetuloo keikoille! :)

maanantai 1. joulukuuta 2014

Samppa muutti kylppäriin.

"Jihuu. Pyykkikone pitää ääniä, jollasia se ei oo ennen pitäny. Just oonkin tässä miettiny, et mitä tekis kaikella tällä rahalla. Ei vaan, tuskin se nyt ihan heti hajoo."

Näin tekstasin Jussille eräänä keskiviikkona. Saman viikon perjantaina kone ritisi, rätisi ja poksui, ja lopulta jäi jäljelle vaan matala hurina, eikä rumpu enää pyörinyt. R.I.P., huuto.netistä 24€:llä ostettu pesukonevanhuksemme.

Sitten alkoikin kuumeinen pohdinta. Halvin mahdollinen, vai panostaisko sittenkin vähän enemmän? Tuo meidän pesukonevanhus ostettiin halvalla olosuhteiden pakosta, kun ei vaan millään ollut varaa sillon pari vuotta sitten muuttaessa ostaa kaikkea tarvittavaa uutena. Nyt, kun ollaan pari vuotta täällä asuttu ja pyykkiä pesty, nähty mikä toimii ja mikä ei, niin muutama toive meillä uuden koneen suhteen oli. Koneen piti olla hiljainen, nopea ja siinä piti olla ajastin. Ok, helppo homma, eiköhän nää ominaisuudet löydy lähes jokasesta mahdollisesta koneesta nykyään. Näiden perusjuttujen lisäks mulla kuitenkin oli yks ihan erityinen toive. Muistin lukeneeni kuivaavista pesukoneista, ja pienen googlettelun jälkeen pakkomielle oli syntynyt. Ajatuskin siitä, ettei enää koskaan tarvitsisi levitellä lakanoita kuivumaan ympäri pikkukämppää, sai mut kihertelemään innostuksesta. Luin tosi paljon positiivisia kokemuksia Samsungin kuivaavasta koneesta, juttua siitä mm. täällä (klik). Muutaman päivän aktiivisen väsytys- ja aivopesutaktiikan tuloksena myös Jussi oli melko vakuuttunut siitä, että tällainen me tarvitaan. ;)

Viime perjantaina se sitten tuli meille. Ja se on ihana! <3



Ihan oikeesti meinas päästä onnen itku, kun oli viikon ollut ilman konetta, ja sitten tunnin äheltämisen ja hikoilun jälkeen yhtäkkiä kylppärissä pönöttää tuollanen. Ohhh, se kiiltää, siinä on nappuloita ja näyttö. Ja se piipittää melodian, kun ohjelma on valmis!! (tosin se ominaisuus jostain kumman syystä otettiin ekan kerran jälkeen pois päältä. ;) ) Ja sanoinko jo, et se on ihana??! Tää siis tuli perjantai-iltana, ja lauantaina meidän piti taas kerran lähteä keikkareissulle. Paljon mieluummin olisin jäänyt istumaan tohon koneen eteen ja vaan tuijottanut sitä ihaillen.

Mä oon tykännyt pyykinpesusta aina, ja se oli mun lempparikotityö myös vanhalla koneella. Mutta kyllähän tää nyt silti vei tän homman vielä ihan uudelle levelille. Kone on ihan uskomattoman hiljainen, siinä on nopeita ohjelmia, ja ajastustoiminto on ollut just niin kätevä, kuin ajattelinkin. Esimerkiksi tällä viikolla tuun joka ilta kotiin vasta aika myöhään, mutta silti saatan vielä ehtiä pestä yhden koneellisen ennen kymmentä. Mut vaikken ehtiskään, niin illalla voin tuikata pyykit valmiiksi koneeseen, ja ajastaa sen niin, että kone käynnistyy n. kuuden aikoihin aamulla. 8-9 maissa koneessa odottaa puhtaat ja kuivat pyykit, valmiina kaappiin viikattavaksi. Tuolle kuivaustoiminnolle kyllä sata sydäntä ja märkä pusu. Siis ihan uskomatonta, että ne todella kuivuu kaappikuiviksi pyykin määrästä riippuen jopa tunnissa. Tänään tuli ensimmäinen pieni takaisku, kun meidän tuplatäkki jäi aavistuksen kosteeksi, mutta se oli kyllä ihan mun oma moka, kun vähän tietosestikin laitoin liian pienen kuivatusajan. Jussi kävi nopsaan kotona tänään päivällä (mä siis laitoin koneen päälle lähtiessäni), ja lyhensin kuivausaikaa sen verran, että ohjelma olis valmis niihin aikoihin, kun Jussi täällä käy, ja toivoin että se olis riittänyt. No eipä sit ihan riittänyt. Varaa olis siis kuitenkin ollut pidempäänkin kuivatusaikaan, jolloin täkki varmasti olis kuivunut täysin. Muilla kerroilla on toiminut just niinkun pitäkin.

Niin joo, ja kaikkien näiden hienojen ominaisuuksien lisäksi tää suoriutuu mitä mainioimmin myös sellaisesta perustehtävästä, kuin pyykin pesemisestä puhtaaksi. ;) Ja vaikka uuden koneen osto tarkoitti myös sitä, että sain haudata haaveeni UD:n Vice3-paletista (klik), jota olin jo pidempään suunnitellut itselleni joululahjaksi, niin ei edes kovin pahasti harmita.

(Ihan käsittämätöntä, miten paljon voi saada aikaan tekstiä aiheesta "pesukone". Älkää vaan mut nähdessänne erehtykö kysymään multa tästä mitään, saatatte käynnistää puheripulin mitä ei sitten ihan hetkessä sammuteta. Joko sanoin, että tykkään tästä? <3)

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Hetkiä.

Tapahtuipa eräänä sunnuntai-iltana erään tamperelaisen pikaruokaravintolan pihassa, jossa keikkaviikonlopulta kotiutuva pariskunta oli hetkeä aiemmin väsyksissään tilannut hampurilaisateriat autoon:

E: Mun mielestä on kivaa kokea tällänen hetki sun kanssa.
J: Ai millanen?
E: No tällänen, että ollaan yhdessä erehdytty tilaan hampurilaiset, vaikka tiedetään, että ne maistuu ihan sikapahalta, ja sit voi ihan suoraan sanoa toiselle että tää on kyllä ihan sikapahaa, ja sitten nauretaan yhdessä.

..................


Hetkeä myöhemmin sama pariskunta kotipihassaan:

*toinen työntää kylmät sormensa toisen niskaan*
J: ÄLÄ! Tota hetkeä EI ollu kivaa kokea sun kanssa!



Jussi <3


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Syyshemmottelua!

Ahhh. Aivan täydellisen ihana syysloma takana! Usein mun lomailu on sitä, että vaan lepään, ja ehkä käyn jossain jos huvittaa. Tällä kertaa tein toisin, ja joitain menoja olin merkannut kalenteriin jo elokuun puolella.

Aloitin rentoutumisen maanantaina kampaajalla. Sain Jussilta hääpäivälahjaks kampaamolahjakortin GloHairiin, ja nyt käytin sen. Mulla on ollut tosi pitkät hiukset jo ties kuinka kauan, mutta toissaviikolla sain jostain yhtäkkiä päähäni, että nyt sitä saa lähteä. Aika ahkeraan oon hakenut googlesta ja pinterestistä kuvia hakusanalla "long bob". Oon tosi ilonen, etten jänistänyt, sillä oon tykännyt tästä ihan superpaljon!


Ja vielä ennen-jälkeen -kuva:


Eihän tää nytkään mikään lyhyt missään nimessä ole, mutta tosta ennen-jälkeen -kuvasta varsinkin huomaa, että kyllä sitä aika paljon lähti. Jotain 20cm ehkä. :) Mulla ei oikeestaan enää viimiseen pariin kuukauteen ollut mitään mielenkiintoa laittaa hiuksia, kun sitä tukkaa oli niin hurjan paljon, eikä sitä oikeen saanut mitenkään kivasti. Mua myös niin paljon otti aivoon se, et auki ollessaan hiukset oli koko ajan jumissa jossain huivin, takin, laukun tai viulukotelon hihnan tai turvavyön välissä, ja niitä sai jatkuvasti olla repimässä irti. Tai sit ne oli ruokalautasella. Niistä kamalista takuista puhumattakaan. Oli siis yllättävän helppoa sanoa kampaajalle, että "saa ottaa ihan reilusti". Tää mitta on kuitenkin sellanen, että hiukset saa helposti ponnarille tai vaikkapa pienelle sykeröllekin, et sinänsä mikään ei muuttunut, kun ottaa huomioon, et mulla aikasemminkin oli 95% ajasta hiukset kiinni. :) Nyt kun tukkaa on paljon vähemmän, niin sitä ehkä jopa jaksais joskus laittaakin jotenkin. Värin suhteen annoin kampaajalle lähes vapaat kädet, en oikeestaan tainnu sanoa mitään muuta, kun että mieluummin tummemmaks kun vaaleemmaks, mutta ei silläkään niin väliä ole. Ja tuli ihan superkivat! 

Tiistaina lähdinkin sitten koko loppuviikon kestävälle reissulle. Ensimmäinen etappi oli mummola, jossa kävin iskän ja äidin kanssa. Melkoista hemmottelua sekin on, kun pääsee mummon ruokapatojen ääreen, ja erityisesti ihan huippuhyvään vanhaan puusaunaan! Hyppään tarinassa nyt kuitenkin suoraan torstaille, josta alkoi se jo elokuussa suunniteltu osuus.

Torstaina siis lähdettiin mummolasta kotimatkalle, mutta mä hyppäsin kyydistä jo pääkaupunkiseudulla. Kävin nakkaamassa tavarani kummitätini luokse (eivät olleet vielä kotona) ja hurautin siitä bussilla Helsinkiin! En muista, oonko aiemmin täällä puhunut mun helsinkirakkaudesta, ehkä joskus kauan sitten. No, lyhyesti, mä tykkään ihan hirveesti Helsingistä, ja mun mielestä on aina tosi kivaa käydä siellä. Sinkkuaikoina saatoin käydä siellä parin kuukauden väleinkin ihan ex tempore, mutta nyt viime vuosina se on vähän vähentynyt. Aina silloin tällöin on kuitenkin pakko päästä sinne vähän haistelemaan isomman kaupungin tunnelmaa. Parasta on lähteä täysin vailla suunnitelmaa ja tehdä sitä mitä mieleen juolahtaa. Eipä ollut tälläkään kertaa vaikeuksia saada aikaa kulumaan, ja kauemminkin olisin viihtynyt, ellei jalkoihin olisi lopulta kaikesta kävelystä tullut rakkoja :D. Ihan vähän olin kuitenkin suunnitellut ostoksia, ja onnekseni löysin kaiken mitä toivoinkin. Listalla oli kahdet housut, jättihuivi sekä sisustuskauppa Granitista valkoinen tussi, jonka jätin kesällä ostamatta ja oon harmitellut sitä koko tän ajan. 



Perjantaita vietettiin kummitädin perheen kanssa leppoisasti, käytiin lenkittämässä koiraa ym. hauskaa. Mua on heille kutsuttu kylään taas ties kuinka kauan, joten oli tosi kivaa nyt viettää siellä aikaa ihan kaikessa rauhassa. Lauantaina kuitenkin herättiin serkun kanssa aikaisin, ja otettiin suunnaksi se koko vierailun ykköstarkoitus: I Love Me -messut! Noille messuille oon halunnut mennä jo monena vuonna, mutta aina on kuitenkin tullut jotain, ettei sitten oo tullut lähdettyä. Nyt kuitenkin merkkasin messut kalenteriin jo tosi hyvissä ajoin, jotta varmasti tulis mentyä. Jossain vaiheessa keksin, että mähän otan serkkuni sinne mukaan, ja samalla reissulla saan myös hoidettua tuon kyläilyn. Serkku on nyt lukion ykkösellä, ja on niin huippua, kun meillä alkaa jo olla tosi paljon kaikkia tälläsiä yhteisiä mielenkiinnon kohteita. :) Ollaan aina oltu tosi läheisiä, mutta ennen se asetelma on aina ollut se, että mä oon se isosisko joka leikkii pienempien kanssa, mutta kuten sanottu, nyt tilanne alkaa olla se, että on jo paljon juttuja, mitkä kiinnostaa molempia yhtä paljon. Huippua! :) Itse messuista en nyt jaksa kertoa sen enempää, niistä löytyy varmasti blogikirjoituksia pilvin pimein. Mutta oon niin iloinen, että vihdoin sain aikaiseksi sinne lähteä, ja serkku oli tosi hyvää seuraa! Nähtävää oli ihan hirveesti, kaikki oli ihanaa ja mielenkiintoista. Väkeä oli tietysti aivan valtavasti, mutta hienosti sinne mahtui sekaan kuitenkin.

iloiset messuilijat
Ostoksiakin tuli jonkin verran tehtyä, aika hillitysti kuitenkin. 


Pari kynsilakkaa, huipuiksi havattuja invisibobbleja perus ruskeena sekä kausivärissä. Superhyvää teetä, mitä oon tässä samalla lipittänyt kohta pannullisen. Ja vielä color mask ylläpitämään uutta hiusväriä. Kaikkien messutarjousten keskellä ois ollut tosi helppoa seota totaalisesti, mut oon tyytyväinen itseeni, kun sain pidettyä ostokset näinkin järkevinä.

Illalla käytiin vielä nuorempien serkkujen kanssa katsomassa hellyyttävä Muumit Rivieralla -elokuva, ja pelattiin Rappakaljaa pitkälle iltaan. Tänään palasin kotiin, ja loma alkaa olla muutamaa tuntia vaille taputeltu. Loman jälkeen on luvassa orkesteriperiodia, ruotsin kokeita ynnä muuta mukavaa(...?). Tällainen loma tuli tähän väliin tosi tarpeeseen, ja oon tyytyväinen, että suunnittelin sitä nyt näin hyvin, ja sain toteutettua kaiken mistä haaveilin. Viikonlopput alkaa olla jo aikalailla varattuja jouluun asti, eli sinne saakka pitäis taas jaksaa pakertaa. Nyt on akut onneksi ladattu parhaalla mahdollisella tavalla. :)

perjantai 10. lokakuuta 2014

Joko saa aloittaa? Ai ei? No, aloitan silti.

JOULU!

Noin, nyt se on läväytetty tohon alkuun heti. Eipä jää kellekään epäselväks, missä fiiliksissä täällä jo ollaan. 

Edellisessä postauksessa muistelin kesäjuttuja, ja nyt oon jo joulussa. Mutta ei, en suinkaan oo hypännyt lempparivuodenaikani yli oikeessa elämässä, vaan oon nauttinut ihan täysin siemauksin. On ollut taas niin superkaunista! Ei vaan oikeen oo kirjoituttanut pitkiin aikoihin.

Tavanomaisen syksyrakkauden lisäksi oon ollut tosi fiiliksissä koulusta. Sen suhteen on ollut monenmoisia vaiheita, ekana vuonna en tehnyt mitään, sit pidin välivuoden, ja sen jälkeen on tuntunut, että joka vuosi on pitänyt tehdä monen vuoden edestä hommia, että pääsis jotenkin aikatauluun. Nyt yks kaks ollaankin siinä tilanteessa, että mulla on B-kurssin (iso soitto"koe") ja opparin lisäks jäljellä enää pari hassua kurssia, joista niistäkin suurin osa loppuu jouluun, ja jos nyt jotain käsittämätöntä ei tapahdu, niin reilun vuoden päästä mä oon viulunsoitonopettaja.! Wuhuu! En mä vieläkään oo täysin varma, onko se varsinaisesti mun unelma-ammatti, mutta kyllä mä nyt oon opettamisesta tykännyt tosi paljon. Eli hyvä fiilis sen suhteen! 

Mutta sitten sitä j-sanaa. 

Itseasiassa se alkoi jo parisen viikkoa sitten. Sinooperi tais olla eka kauppa, missä näin jouluaskartelujuttuja. Ensireaktio oli lähinnä pakokauhu ("ei vieläääää"), mutta eipä mennyt montaakaan päivää, kun mun Pinterestin joulu-kansio oli jo täynnä toinen toistaan ihanampia joulukortteja ja paketointi-ideoita. Lopulta piti perustaa oma kansio paketointijutuille.. ;D Mulle on aina tosi tärkeetä, että joulussa on jonkinlainen "teema", joka näkyy nyt ainakin joulukorteissa ja lahjapaketeissa, ja sitten jaksamisen, ehtimisen ja rahatilanteen salliessa myös kotona koristeluissa. Tän vuoden teema on jo selvillä, mutta luonnollisestikaan en sitä nyt tässä paljasta.. Tosin, jos tonne mun Pinterestiin löytää, niin melko selviä vinkkejä on sieltä kyllä löydettävissä. ;)

Mun jouluintoilu alkoi siis jo parisen viikkoa sitten, ja nyt kuunvaihteen jälkeen joulujuttuja on alkanut ilmestyä sinne sun tänne. Tänään kävin Ikeassa, ja siellähän oli jo ihan täydet meiningit. Koko varaston iso käytävä oli jo ihan täynnä joulukuusia, koristeita ja paketointijuttuja.


Mulle ei nyt vielä tarttunut mukaan muuta, kuin yks lahjapaperi, jota tosin taidetaan myydä muulloinkin kuin joulun aikaan, sekä pieni setti kynttilöitä. Mutta on kyllä niiiiiin monesti käynyt niin, että käyn ihailemassa Ikean joulujuttuja tässä hyvissä ajoin, suunnittelen mitä sieltä ostan, ja sitte joskus joulukuun puolivälissä mennyt sinne toteamaan, että jaahas, kaikki meni jo. Että jospa tänä vuonna olisin sen suhteen viisaampi.

Tällä viikolla juotiin jo ekat glögitkin. Hassu juttu, luulin, että olin sen suhteen ihan superajoissa tänä vuonna, mutta kaveri sitten löysi jostain facebookin uumenista tiedon, että join myös vuosi sitten ekat glögit tismalleen saman päivänä. Eli 8.10.: virallinen glögipäivä! Pienen joulunäpertelynkin jo oon aloittanut, oon virkannut pieniä lumihiutaleita. En vielä ihan tarkkaan tiedä, mihin nää tulee, ehkä teen näistä pienen nauhan johonkin, tai jos hommataan minijoulukuusi, niin siihen kenties koristeeksi. Saa nähdä. 



Ens viikolla mulla on koulusta syysloma, ja suunnitteilla on ihan superkivoja juttuja! Taidanpa säästää ne nyt kuitenkin ihan omaksi postauksekseen, toivotaan, että on sitten intoa kirjoitella. :)

maanantai 25. elokuuta 2014

ekoja kertoja

Mulla alkaa tällä viikolla koulu, joten tästä päivästä katson syksyn virallisesti alkaneeksi. Kesä meni nopeesti. En tehnyt mitään isoa tai legendaarista, mutta johtuneeko sitten superkiireisestä talvesta/keväästä, oon ollut kesällä ihan uskomattoman inspiroitunut kokeilemaan kaikkia uusia juttuja. Tässä pientä listaa asioista, mitä tänä kesänä kokeilin/tein ensimmäistä kertaa:

- leivoin leipää
- paistoin pizzaa italialaisella pizzapohjalla
- tein american pancakeseja
- tein banaanilättyjä
- ompelin verhon
- ostin verhon olohuoneeseen
- kävin Lielahden Lankamaailmassa ja ostin sieltä langat, joista aloin virkata peittoa
- virkkasin tiskirättejä, lasinalusia, pöllöjä
- kunnostin huonekaluja (lipasto sekä keittiön pöytäryhmä)
- teetin valokuvia ihan vaan omaksi ilokseni
- ostin LP-levyn
- yövyin hotellissa Helsingin keskustassa turistina (ei siis mikään soittokeikka tms)
- aloin käyttää kunnolla instagramia
- vietin mökkijuhannuksen
- leivoin korvapuusteja
- aloitin juoksukoulun (!!!)

Lisäksi mulla oli hyvin pieni- ja vapaamuotoinen "Tue Tamperetta" -projekti, eli kun kävin kaupungilla kahvilassa, valitsin aina jonkun Tamperelaisen pikkukahvilan ketjukahviloiden sijaan. Sit  ostin myös parit Finlaysonin pyyhkeet. Niin paljon en kuitenkaan jaksanut panostaa, että olisin selvittänyt, onko kahviloiden ja Finlaysonin tuotteet valmistettu Tampereella, tai edes Suomessa, mutta tajusitte varmaankin pointin.

Kuvituksena pari suurimmaksi osaksi instagram-kuvista koostuvaa kollaasia. Osa liittyy tekstissä mainittuihin aiheisiin, osa sitten vaan muita random-räpsyjä kesältä. :)






torstai 14. elokuuta 2014

Takinkääntäjä

25.10.2011, eli vajaa kolme vuotta sitten, tilasin ensimmäisen bareMinerals-meikkipohjani. Rakkaussuhde oli taattu heti ensimmäisen käyttökerran jälkeen, ja samalla alkoi ihan uusi aikakausi myös ihoni kunnon suhteen. Mikään muu tuote ei ikinä ennen ollut saanut ihoani näyttämään niin hyvältä, peittänyt finnejä niin hyvin, ja kaiken lisäksi tuote vielä hoiti ihoani samalla ja selvää parannusta sai todella huomata jo hyvin pian. En mitenkään jaksa laskea, kuinka monta bM-purkkia olen naamalleni jo tyhjentänyt. Olen kehunut ja suositellut meikkipohjaa ihan jokaiselle jonka kanssa asia on tullut puheeksi, olen kirjoittanut siitä kommentteja blogeihin, keskustelupalstoille jne. Monesti olen vannonut, etten koskaan tule käyttämään enää mitään muuta. Tämän lähes kolmen vuoden aikana olenkin tainnut ostaa ainoastaan kaksi purkkia jotain muuta meikkivoidetta, kuin bM:ää (hätävaraksi siis vain), mutta varastossa sitä kuitenkin on aina ollut.

Mutta arvatkaas mitä? Tai no, kyllä te varmaan arvasitte jo. Oon vaihtanut leiriä. Kääntänyt takkia. Loikannut. Mitä näitä nyt on.


Niin loistava tuote kuin bareMinerals-meikkipohja onkin, on todella nyt päässyt käymään niin, että mun kohdallani se on ainakin toistaiseksi kohdannut voittajansa. Testasin nimittäin hetki sitten Lily Lolon pohjia, ja sille tielle taidan nyt toistaiseksi jäädä. (Huom, toistaiseksi, palaan tähän sanaan hetken kuluttua.) 

Yksi syy, miksi bM on mun käytössä ollut ihan ylivertaista, on peittävyys. Aikaisemmin piti aina olla meikkivoiteen kaverina peitevoide erikseen, mutta bM oli niin peittävää, että sillä sai itsepintaisemmatkin näpyt piiloon. Mun iho on ollut siis tosi huonossa kunnossa, ja siitä syystä en aiemmin vakavissani ole edes harkinnut LL:n pohjia, sillä oon kuullut ja lukenut monesta paikkaa, että ne ei peitä yhtä hyvin. Nyt oon kuitenkin sellaisessa onnellisessa tilassa, että iho on parhaassa kunnossa vuosikausiin, ja koska tätä on kestänyt jo jokusen kuukautta, voisi ehkä varovaisesti ajatella, että vihdoin olisin saavuttanut jotain pysyvää (*kop kop*). Niinpä päätin tilata muutaman testerin LL:lta. 


Söpöt minipienet testeripurkit saapuivat minigrip-pussiin pakattuna. Ylläolevasta kuvasta voi vähän hahmottaa, miten pikkuisia testeripurkit olivat. Nää testerit on muuten ihan huippujuttu! LL:a kun ei käsittääkseni Suomessa missään myydä niin, että pääsisi liikkeeseen sävyjä testaamaan. Ja vaikka noi purkit on pieniä, niin niistä meikkasi kuitenkin monta kertaa, eli pystyi ihan rauhassa vertailemaan keskenään. Testerisävyt valkkasin Lily Lolon opasta tutkimalla.


Testailut aiheuttivat lievää hämmennystä: Näähän sopii mulle kaikki! BareMineralsilla ei valmiina ollut mulle täydellistä sävyä, vaan sellaisen sai sekoittamalla keskenään kahta vaaleinta. Hinnan vuoksi mulla kuitenkin oli usein vain toista (kesällä tummempi ja talvella vaaleampi), jolloin lopputulos oli sellanen ei-ihan-mut-melkein. Näistä LL:n sävyistä huomasin heti, että Blondie on mulle ihan täydellinen kesäsävy, ja China Doll mitä luultavimmin talvisävy. Ja loput kaksi sitten sitä melkein-sarjaa, eli ihan hyvin sopisi kyllä, mutta paremmatkin löytyy. Ja hei: vielä olis olemassa yks vaaleempikin sävy! Yleensä mulle menee kaikesta aina se vaalein.

Käyttöä on takana nyt jonkin aikaa, joten tässä nyt pari plussaa ja miinusta Lily Lolosta verrattuna bareMineralsiin.
+ halvempi hinta ja isompi purkki
+ ei sisällä vismuttia (vismutin takia bM joskus pistelee naamallani aika voimakkaastikin, varsinkin hikoillessa, ja se on epämiellyttävää)
+ testerimahdollisuus ihan huippu!
+ mattaisempi lopputulos. Tämä on tietysti mielipidekysymys, mutta varsinkin näin kesällä oon tykännyt, ettei iho jo lähtökohtaisesti hohda niin paljon.
+ purkki mun mielestä hienompi, ja se tulee pahvikoteloon pakattuna*.

- peittävyys. Se on LL:ssa ihan oikeasti huonompi. Peittävyys riittää tällä hetkellä tasoittamaan oman ihoni sävyn, mutta mikäli näppyjä alkaa taas ilmestyä, voi olla, että edessä on jonkun erillisen peiteaineen hankinta (LL:n oma kiinnostaa). Myös silmänalusille kaipaisin jotain vahvempaa. Ja mikäli iho ihan täysin räjähtää, palaan kyllä oitis bM:ään, tiedän, että siitä saan avun. Tässä selitys sille toistaiseksi-sanalle.

Lily Lolon pakkauskoko on 10g, bareMineralsin 8g.
Eli. Mikäli tykkäät bareMineralsista, ja ihosi on suht hyvässä kunnossa, kannattaa ihan rahansäästön vuoksikin testata, jos Lily Lolo sopisi sulle. Jos taas kaipaat peittävyyttä, on bM oikea valinta. 



*Ne pahvikotelot... Sanokaa nyt joku muukin, että on ihan normaalia hullaantua kosmetiikkapakkauksista, ja on ihan normaalia, ettei niitä raaski heittää pois? Vai eikö kenenkään muun jemmoista löydy tällaisia kasoja?


tiistai 22. heinäkuuta 2014

Kerrosnamukas


Mä tykkään kaupan suklaavanukkaista. Voisin oikeesti syödä niitä vaikka joka päivä. Ykkössuosikki on jo pitkään ollut Jackyn hyytelöminen kaakaovanukas. Tossa jokin aika sitte keksin, että niin tosiaan, voishan sellasta tehdä varmaan itsekin. Niimpä kirjotin googleen hakusanaks "suklaavanukas liivate" ja aloin kokeilla, yhdistellä, soveltaa. Lopulta se oma paras resepti kaakaovanukkaalle löytyi, ja olin jo silloin aikeissa naputella tän postauksen, mutta sit keksin tehdä vielä pienen lisäyksen: vaniljakerros päälle. Näin syntyi ihana kaakao-vaniljakerrosnamukas. Kyllä, namukas n:llä. Meidän lapsuudenkodissa syötiin aika usein vanukkaita, ja joskus mun pikkuveli sitten keksi että nehän on namukkaita. Namua vanukasta. Tai sit se tuli NamiNameista, en muista enää tarkkaan. Mut joka tapauksessa, ihan osuva nimitys tuo namukas. ;) Mutta tässä se ohje!



Kaakao-vaniljakerrosnamukas

6-8 annosta

Kaakaokerros:
4 liivatetta
5 dl täysmaitoa
1,5-2 dl sokeria
3-4 rkl kaakaojauhetta (riippuu kuinka kaakaoista haluaa)
4 munaa

Vaniljakerros:
2 liivatetta
2,5 dl täysmaitoa
1 dl sokeria
vaniljatanko
2 munaa

Valmista ensin kaakaovanukas seuraavalla ohjeella:
  1. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.
  2. Mittaa kattilaan maito, sokeri ja kaakaojauhe ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä viitisen minuuttia miedolla lämmöllä.
  3. Purista liivatteista vesi pois ja nosta ne maito-sokerikattilaan, sekoita kunnes liivate on sulanut.
  4. Vaahdota munat. Kaada maitoseos munavaahdon joukkoon sekoittaen.
  5. Anna jäähtyä sen aikaa, että kananmunasta syntynyt vaahto laskeutuu (itse keksin tämän vasta viimeisimmän kokeilun jälkeen, sen vuoksi kuvien jälkkärikulhossa näkyy tuota suklaatahraa reunoilla)
  6. Kun vaahto on laskeutunut, ja vanukas jäähtynyt, kaada se jälkiruokakulhoihin, peitä kulhot kelmulla ja laita jääkaappiin hyytymään.
Kun kaakaovanukas on hyytynyt jääkaapissa muutaman tunnin, valmista vaniljavanukas samalla ohjeella, mutta korvaa kaakaojauhe halkaistulla vaniljatangolla ja siitä raaputetuilla siemenillä. Nouki vaniljatangon puolikkaat kattilasta ennenkuin lisäät liivatteet. Anna jäähtyä. Jos vaniljavanukas on liian kuumaa, kun sen kaataa kaakaokerroksen päälle, kaakaokerros sulaa. Eli anna ihan reilusti jäähtyä. Kun olet kaatanut vaniljakerroksen kulhoihin, laita taas jääkaappiin ja anna hyytyä, kunnes koostumus on lohkeavan lusikoitava.


tiistai 8. heinäkuuta 2014

Välipalaksi pari pöllöä, kiitos.




Kuten mainitsin, mulla on meneillään muutamakin erilainen kesäprojekti. Lipaston lisäksi suurin taitaa olla isoäidinneliöistä virkattu torkkupeitto. Virkkasin paloja kesäkuun alusta muutaman viikon päivittäin vähintään yhden, ja n. viikko sitten tuli olo, että en jaksa enää yhtään palaa, mikäli en saa välillä tehdä jotain muuta. Prinsessajuttu-blogin pöllöjä on vilahdellut taas tasaiseen tahtiin milloin missäkin, ja keksin, että sellasethan mä nyt teen. Ne toimikin tosi kivana välipalana. Punainen valmistui myöhään yöllä aikaisin aamulla, joten menköön sen kohdalla pienet vinoudet ihan vaan väsymyksen valonpuutteen piikkiin. Lankana käytin 7 veljeksen jämiä. Kenties kivemman näköiset ja tuntuiset olis tullu jostain puuvillalangasta, mutta mä oon nyt lankojenostolakossa, joten piti pärjätä niillä, mitä varastoista löytyi. Pöllöille on jo uusi koti tiedossa kahden ihanan pienen typyn luota, toivottavasti tykkäävät.

Lisäksi ajattelin helpottaa vaatekaappini jatkuvaa kaaostilaa virkkaamalla sinne pari koria. Löysin kivan ohjeen täältä, ja ajattelin että tostahan tulee nopeesti. Mutta eipä tullu nopeesti. Ohjeessa lukee, että pienen korin virkkaa "parissa illassa". Tein pari cm isomman, kuin tuo ohjeen pienin, mutta silti mulla meni siihen neljä päivää! Oon siis mielestäni ihan kohtuullisen nopee tekemään (esim. tuo punainen pöllö valmistui eilen n.viidessä tunnissa), joten jos tuon korin joku todellakin onnistuu parissa illassa tekemään, niin mieluusti otan vinkkejä vastaan!



No, nyt se on siis valmis. Aikaa ja vaivaa meni kyllä niin paljon, et voi olla etten sitä nyt ihan pelkäks sukkalaatikoks raaski laittaa. Eiköhän sille kuitenkin jotain käyttöä keksitä. Lankoina käytin tässä muuten luonnonvalkoista, aavistuksen kiiltävää Kartanoa sekä kirkkaanvalkoista mattaa Huvilaa (kori siis virkataan kaksinkertaisella langalla). Nopealla vilkaisulla ei lankaeroja huomaa, mutta kyllä se sekoitus kuitenkin tekee tosta pinnasta vähän elävämmän, kuin jos olis vaan yhdenvärisestä langasta.

Nyt ois vihdoin aika palata peittolappujen pariin noin viikon tauon jälkeen. Kyllä se vielä syksyks valmistuu! Paloja valmiina tällä hetkellä muistaakseni 22/96. ;)

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Kesäprojekti 1: Lipastovanhukselle uusi elämä

Mulla on parhaillaan meneillään useampikin kesäprojekti, joista ensimmäisen esittelen nyt. Viime talvena porukoiden luona maalla käydessäni kävin etsimässä yhdestä ulkovarastosta jotain, kun huomasin, että siellä oli säilössä lapsuudestani tuttu vaaleanpunainen lipasto.


Lipasto on todella vanha, se on isäni isän äidin peruja. Muistan, että ollessani lapsi, lipasto sijaitsi ihan lähellä huoneeni ovea, se toimi meillä liinavaatteiden säilytyspaikkana ja sen päällä oli mankeli. Nyt sille ei ole ollut hetkeen enää käyttöä, ja se olikin ollut ulkovarastossa jo jonkin aikaa. Mulle tuli heti sellainen olo, että lipastovanhus täytyy pelastaa, ja sainkin luvan tehdä sille mitä haluan. Muutama viikko sitten pesin pinnat, ja tein samalla vähän kartoitusta lipaston kunnosta.

Koska lipasto on ihan älyttömän vanha (äiti epäili, että voi olla jopa sata vuotta), on se paikoin jo aika pahasti kärsinyt. Paria pohjalevyistä on jotkut ötökät joskus syöneet (ötököitä ei ole siellä enää!), ja puu on niissä kohdissa hiukan haperoa. Takakansi on rikki, mutta pysyy kuitenkin kasassa. Ensin ajattelinkin, että kaikki huonoimmat osat teen kokonaan uudestaan. Mutta sitten järkeilin, että mulla on kuitenkin niin monta projektia jäänyt kesken sen vuoksi, että olen asettanut tavoitteet liian korkeiksi, ja tiedän, että tämäkin olisi tyssännyt ihan samantien, jos olisin jäänyt odottelemaan, että joskus iskisi into lähteä jostain metsästämään sopivia tausta- ja pohjalevyjä. Lipasto sijoitetaan meillä kuitenkin seinän viereen, eli takaosa ei näy tai häiritse. Liinavaatteiden säilytykseen olen tätä meillekin ajatellut, eli mitään painavaa niiden hieman hapertuneiden levyjen päälle ei kuitenkaan tule. Niinpä siis toissapäivänä aloin kunnolla hommiin.

Ensin aloitettiin poistamalla vanhat vetimet. Ne oli musta tosi nätit, ja olisin halunnut käyttää ne uudestaan, mutta koska ne on joskus muinoin lyöty nauloilla kiinni, oli niiden poistaminen ehjänä mahdotonta. Joudun siis hankkimaan uudet vetimet, jotka on vielä etsinnässä. Seuraavaksi tein ihan kevyen hionnan, ja kittasin koloja piiloon. Vaikka missään nimessä ei ollut tarkoituskaan tehdä pinnoista uudenveroisia, silti hiomista ja kittaamista RIITTI. Ei ihan sitä mun lempparihommaa... ;) Isoimmat kolot kittasin ehkä neljään kertaan, ja joka välissä hioin (toki vain ne kitatut kohdat). Kun olin tyytyväinen kittaukseen, hioin vielä kaikki pinnat perusteellisesti, ja vihdoin pääsin maalaushommiin.

hiottuna ja kitattuna, maalipeitettä odotellen
Vaikka oonkin viimeaikoina vähän hurahtanut pinkkiin, uudeksi väriksi valitsin kuitenkin, yllätys yllätys, valkoisen. Maalina puolihimmeä Helmi kalustemaali. Ehdin tällä erää maalata kaksi kerrosta, joiden välissä tein vielä muutamaan yksittäiseen paikkaan välihionnan ja pientä kittausta. Tulimme tänään takaisin Tampereelle, mutta kun menemme maalle seuraavan kerran, vaatii lipasto päälleen vielä ainakin kolmannen maalikerroksen, mutta koska maalia on vielä ihan reippaasti jäljellä, niin miksei neljännenkin. Tämän näköisenä se mua kuitenkin nyt jäi odottamaan:


Laatikoiden sisäpuolia en nyt maalaa, ne on maalattu joskus aikaisemmin. Niin joo tosiaan, tuo vaaleanpunainen ei siis ole lipaston alkuperäinen väri, vaan se on ollut joskus vielä vähän tummempi. Tässä välissä sen on maalannut luultavasti pappani (oma isäni tunnisti maalin joksikin sellaseksi, mitä heillä on muuallakin käytetty). Alkuperäistä väriä on jätetty muutamaan kohtaan näkyviin samalla tavalla, kuin itse jätin esimerkiksi tuohon vasemmassa alakulmassa näkyvään pikkulaatikkoon.

Oon tosi innoissani, kun näyttää siltä, että kerrankin jopa saan valmiiks jonkun tämmöisen vähän isomman jutun! Oon kyllä innokas aina alottamaan, hankkimaan tarvikkeet yms, mutta sitten, kun pitäis alkaa tehdä, niin johonkin se into kummasti vaan katoo.. ;) Mutta tällä kertaa tulee valmista! Esittelen lipaston sitten valmiina, kun ollaan saatu se tänne kotiin. Eli jatkoa seuraa!

torstai 26. kesäkuuta 2014

Pataleipä

Viimeinen postaus ennen taukoa koski sämpylöitä, ja nyt on vuorossa ohje maailman helpoimpaan leipään. Voi olla, että suurin osa on tähän ohjeeseen jo jossain törmännytkin, mutta itse kuulin tästä vasta toukokuussa. Siihen asti kuvittelin, ettei voi olla olemassa helpompaa tapaa tehdä leipää, kuin tuo sämpyläohje. Väärässä olin. Tämän leivän taikinan sekoittamiseen kuluu n. kolme minuuttia, ja sen jälkeen taikina valmistuu kulhossa itsestään sinun esimerkiksi nukkuessa yöunia. Unien jälkeen kumoat taikinan kulhosta kohoamaan vielä hetkeksi pöydälle, ja siitä reilun tunnin päästä sinulla on valmiina uskomattoman rapeakuorinen, aivan ihanan makuinen ja sisältä pehmeä leipä. Käsiään ei missään vaiheessa ole tarvinut sotkea taikinaan. Kuulostaako liian helpolta? Niin munkin mielestä kuulosti, mutta kun kerran leipä maistui niin hyvältä, ja ystäväni, joka leivän siis oli tehnyt, vakuutti, että valmistaminen todella on ihan älyttömän helppoa, päätin kokeilla. Ja se todellakin on just niin helppoa, miltä se kuulostaa. Tässä siis ohje teillekin, mikäli on mennyt ohi.

Ainekset:
7dl vehnäjauhjoa
1-2tl suolaa
1tl kuivahiivaa
3,5dl reilusti kädenlämpöistä vettä

(oma, parhaaksi havaittu twist:
6dl vehnäjauhjoa
1dl sämpyläjauhjoa
1.5tl suolaa
n. 1tl valkosipulia
kuivahiivaa ja vettä ohjeen mukaan)

Sekoita kulhossa kuivat aineet, ja lisää vesi. Sekoita voimakkaasti, mutta kuitenkin vain sen aikaa, että aineet ovat kunnolla sekaisin, eli älä vaivaa. Peitä kulho tiiviisti kelmulla, ja jätä pöydälle tekeytymään n. 12-18 tunniksi. Kun aika on kulunut, kumoa taikina jauhotetulle pöydälle, ja taittele pallon muotoon (itse nostelen nuolijalla taikinakasan reunoja keskelle). Älä vaivaa! Jätä taikina liinan alle kohoamaan vielä noin puoleksi tunniksi. Laita kannellinen uunipata kylmään uuniin, ja säädä uunin lämpötila 225 asteeseen. Anna padan olla uunissa n. puoli tuntia, ja sen jälkeen nakkaa taikinapallo pataan, ja laita pata takaisin uuniin. Paista leipää 30min kannella peitettynä, ota sitten kansi pois padan päältä, ja paista leipää vielä 15min.

Helppoa kun mikä.

Mä tein ekat leipäni ihan vaan tavallisessa teräskattilassa, kun en pataa omistanut. Leivästä tuli niin tehtynä ihan yhtä hyvän makuista, kuin padassa tehtynäkin, mutta kuoresta ei tule ainakaan suht ohutpohjaisessa kattilassa lainkaan yhtä rapea. Äidiltä sitten sain yhden hänelle ylimääräiseksi jääneen oikean uunipadan, ja oonkin nyt tehnyt tätä herkkuleipää vähintään kerran viikossa. 





keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Moi!

Pitkästä aikaa. Onko siellä vielä joku?

Joku saattoikin ehkä huomata, että blogi on ollut pari kk suljettuna. Käsittääkseni blogger ilmoitti, että blogi olisi ollut vain kutsuttujen lukijoiden luettavissa, mutta selvennyksenä nyt, jos joku sitä ihmetteli, että mitään kutsuttuja lukijoita ei siis ollut, vaan blogi oli ihan rehellisesti kiinni. Mulla on tapana tehdä itselleni elämää suurempi asia oikeestaan kaikesta, mitä vaan aloitan. Niin kävi bloginkin kohdalla, ja huomasin, että tunnen ihan oikeesti huonoa omaatuntoa, ja otin valtavaa stressiä siitä, ettei mielenkiintoa tai aikaa päivittämiselle vain ollut. Niinpä päätin, että järkevintä on laittaa homma purkkiin hetkeksi.

Kuten tavallista, kevät oli ihan älyttömän rankka ja kiireinen. Asiaa ei varsinaisesti helpottanut se, että huhtikuun puolessa välissä mulla alkoi yskä, joka jatkuu edelleen. Mistään kovin rajusta taudista ei ole kyse, mutta kyllä se voimia vie, kun on jatkuvaa pientä vaivaa. Aikaa käsitöille, sisustusjutuille yms. jutuille ei todellakaan jäänyt, tai jos jossain välissä ehtikin jotain tehdä, niin en todellakaan ehtinyt päivittää siitä blogiin. Oon kuitenkin ylpeä itsestäni, sillä kaikesta huolimatta sain keväällä tehtyä kaikki ne jutut, mitkä pitikin! Osan kanssa oli tunneista kiinni, tuleeko valmista vai ei, mutta tuli! On niin hyvä taas jatkaa ens syksynä, kun tietää, ettei ole juttuja roikkumassa.

Kesäloman alettua kaikenlaiset puuhasteluideat ryöpsähtivät mieleen, ja viime päivinä mun elämän suurin ongelma onkin ollut se, miten vois samaan aikaan tehdä kolmea eri käsityötä, lukea kirjaa, selata nettikauppoja, katsoa jalkapalloa, kierrellä kaupungilla, siivota ja sisustaa. Tunnit ei vaan yksinkertasesti riitä siihen, että sais tehtyä kaikki kivat jutut, mitkä koko alkuvuoden on hautonu mielessä. Jossain vaiheessa alkoi myös herätä ajatus blogin avaamisesta uudelleen. Eilen sitten vihdoin koodailin blogipohjan täysin uudennäköiseksi, ja tänään poistin ison kasan noloja postauksia blogin alkupäästä. Samalla piti myös vähän tarkentaa itselleen, mitkä mun odotukset ja tavoitteet tän blogin suhteen on, ettei pääse enää syntymään samanlaista blogiahdistusta, kuin keväällä. Mitään suuria muutoksia sisällön suhteen ei ole luvassa, mutta sen päätin, että enää tänne ei tule niitä "vähän kiireistä on mutta täällä ollaan, elämä on kivaa vaikkakin rankkaa hihhihhii" tai "tänään en oikeestaan tehnyt mitään erikoista, mutta käytiin syömässä ja pesin pyykkiä. :) :) :) :)".  Jos näyttää siltä, että kirjoitusväli venyy pitkäksi, niin sitten saa venyä, mutta mulla ei ole mitään tarvetta täyttää niitä välejä turhilla ja sisällöttömillä postauksilla. Saattaa tuntua hassulta lukea tällaista, mutta mulle on tärkeää tehdä tällaiset asiat ennenkaikkea itselleni selviksi. Eli aiheet, joita täältä jatkossa(kin) saa lukea, tulevat liittymään askarteluihin, käsitöihin, leipomiseen, sisutukseen, kosmetiikkaan yms. tuttuun.

Huippua, jos joku vanhoista lukijoista vielä löytää tiensä tänne! Katsotaan, mitä tästä tällä kertaa tulee. :)

lauantai 15. maaliskuuta 2014

sämpylöitä

Terveisiä vapaapäiväläiseltä! Heräsin aamulla mukavan ajoissa ja ekana alkoi tehdä mieli tuoreita sämpylöitä. Leivinpaperi ja sämpyläjauhot oli loppu, eli ei muuta ku kankaiset kevättennarit jalkaan, huppari päälle ja ulos toteamaan, että keli ei enää ollutkaan ihan sama kuin eilen. ;) No, onneks kauppaan ei ole pitkä matka.

Leivoin sämpylöitä ekan kerran vasta pari vuotta sitten. Asuin silloin vielä yksiössä, jossa ei oikein ollut tilaa pöllytellä jauhojen kanssa, ja sen takia en niitä sitten koskaan leiponut. Onneksi kuitenkin törmäsin Kinuskikissan sämpyläohjeeseen, jossa taikina levitetään suoraan pellille ja leikataan siinä neliöiksi, eli jauhojen kanssa pyörittely jää kokonaan välistä. Tällä tyylillä sämpylöitä onkin nyt tullut leivottua monesti. Aina yhtä hyviä. :)



tiistai 11. maaliskuuta 2014

Maailman surkein bloggaaja

Mä jotenkin kuvittelin, että tuollainen blogimaaliskuuhaaste innostaisi postaamaan vähän useammin. Nääh, ja mitä vielä. Sunnuntainakin mulla oli täysin vapaa päivä, ja ajattelin jopa et oisin kirjottanut muutaman postauksen säästöön ja ajastanut ne. Mutta enpä kirjottanu yhtäkään.

Nyt kerron kuitenkin parista uudesta jutusta, jotka muutti meiän suihkukoppiin eilen.

Ensinnäkin, saatiin vihdoin hommattua tollanen hyllykkö. Tähän asti purkit ja putilot on lojuneet lattialla, ja vieneet paljon tilaa jo ennestään ahtaasta kulmauksesta. En halunnut reikiä seinään, joten tuollainen lattian ja katon väliin pingoitettava malli oli hyvä. Aina on hauska huomata, miten näin superpienillä jutuilla ja vähäisellä rahallisella panostuksella saa kuitenkin noin ison muutoksen aikaan.


Kosmetiikkaostolakko on pitänyt melkoisen hyvin. Mitään turhaa en ole ostanut. Nyt pääsi kuitenkin shampoot ja hoitoaineet loppumaan, ja halusin testata jotain uutta. Tilasinkin FeelUnique.comista testiin muutaman Aussien tuotteen. Joku muukin oli huomannut  näitä koskeneen tarjouksen, ja jälkellä olikin tuollainen sekalainen joukko enää. Shampoo on Miracle Moist -sarjaa, hoitoaine Frizz Miraclea ja 3 Minute Miracle -tehohoitoaine Miracle Shinea


Nämä tuli postissa eilen, ja pakkohan niitä oli heti samana päivänä testata. En osaa kirjoittaa mitään hyviä tuotearvosteluja, ja sellaisia varmasti halutessaan löytää muualta. Mutta käyttöfiiliksistä sanon nyt kuitenkin sen verran, että tykkään tosi paljon siitä, miltä hiukset nyt tuntuu. Käytin eilen sekä hoitoainetta että tehohoitoa, vaikka varmasti vaan jompikumpi olisi riittänyt. Mulla on tukkaa aika paljon, mutta yksittäinen hius on kovin ohut ja liukas, joten todella helposti hiukset valuu päätä pitkin, ellen föönaa niitä kuohkeiksi. Ajattelin, että sama tapahtuisi nyt, kun käytin saman pesun aikana jopa kahta todella hoitavan tuntuista hoitoainetta. Täytyy kuitenkin sanoa, että tilanne onkin nyt ihan toinen! Menin eilen hiukset vielä hiukan kosteina nukkumaan, en siis föönannut. Nyt hiukset näyttävät ja tuntuvat kuohkeammilta, ja ne tuntuvat jollain tapaa myös aavistuksen karheammilta (ei kuitenkaan kuivilta!), eli ei sellaisilta lasimaisen liukkailta, kuten normaalisti. En kuitenkaan halua muodostaa lopullista mielipidettä vain yhden käyttökerran perusteella, mutta todella lupaavalta vaikuttaa! Heti tuli olo, että haluan kaikki maailman Aussie-tuotteet, mitä on olemassa... ;) Noo, jos nyt nää käyttäis loppuun kuitenkin ensin.

Jussi on jo jonkin aikaa häärännyt mulle jotain herkkuruokaa tuolla keittiössä, ja nyt alkais kuulostaa pikkuhiljaa valmiilta! Mä yritän tsempata tän kirjottelun kanssa, jos vaikka ees n. joka toinen päivä sais kirjotettua... Tai no ees kerran viikossa. ;) 

torstai 6. maaliskuuta 2014

"Mutta enhän mä edes oo mikään pinkki-ihminen!"

Olin ostamassa uudelle läppärille suojakoteloa, ja jostain syystä katse jatkuvasti eksyi pinkkiin versioon. Pinkki ei koskaan oo ollut mikään mun lempiväri, mutta ajattelin, että kai sitä nyt kerran voi vähän repäistä.

Kotiin päästyäni testailin, miten uus läppäri suojuksineen sopii laukkuuni, ja huomasin, että ainiin, onhan mulla tää pinkki kalenteri.
Ja penaali.
Ja penaalissa (rikkinäinen) kynä ja kumi.
Ja Tangle Teezer.
Ja joskus myös kännykän laturi.



Näin se mieli näköjään joskus pala palalta muuttuu.

(Eilen olin jälleen koulussa 10-20. Siispä eilenkin jäi päivittämättä... Tänään pääsin kotiin JO viiden maissa, ja huomenna käsittämätön VAPAAPÄIVÄ! Taas selvittiin yhdestä kaaosviikosta.)

tiistai 4. maaliskuuta 2014

viha-rakkaussuhteita

Enpäs taas ajatellut kovin pitkälle, kun tähän blogimaaliskuuhommaan lähdin. En muistanut, että tällä viikolla oon melkein joka päivä koululla n. klo 10-19, ja kun kotiin pääsee, niin sitä on melkosen poikki. Eilen esimerkiksi en edes muistanut koko blogia.

Mutta koitan tässä nyt äkkiä nyhjästä jotain. Koska vietän tällä hetkellä kaiken ajan koululla, ensimmäinen postausaihe, mikä tuli mieleen, liittyi, yllätys yllätys, kouluun. Jaan teidän kanssa nyt yhden pitkäaikaisen unelmani, jota olen vihdoin päässyt pikkuhiljaa toteuttamaan.

Huom! Ne, jotka ei klassista musiikkia niinkään harrasta tai tunne, tuskin kovin hyvin pystyvät tähän samaistumaan tai tätä ymmärtämään. Ja se on ihan ymmärrettävää. Mutta trust me, tää on iso juttu mulle, ja siksi tästä nyt tänne avaudun.

Aloin soittaa viulua 6-vuotiaana. Joskus about 13-vuotiaana (eli 10 vuotta sitten, hui!) kuulin ekan kerran Sibeliuksen viulukonserton, ja käytännössä tuosta hetkestä alkoi minun matkani ammattiviulistiksi. Viulunsoitto oli aina ollut tärkeä ja rakas harrastus, mutta koskaan aikaisemmin en ollut vakavasti harkinnut, että siitä todella voisi tulla joskus myös ammatti. Päätin, että jonain päivänä vielä soitan tuon konserton, ja jos se vaatii sen, että 16-vuotiaana muutan yksin isoon kaupunkiin ja käytän päiväni soittamiseen, on se varmasti sen arvoista. No, on tässä vuosien varrella tietysti muitakin tavoitteita tullut, mutta missään vaiheessa en tuota yhtä välitavoitetta, Sibeliuksen viulukonserttoa, ole päästänyt mielestäni.

Joku ehkä arvaakin, mitä seuraavaksi sanon. Nyt on nimittäin vihdoin koittanut se aika, kun oon ottanut tuon järkäleen työn alle. Tavoite on soittaa siitä ensimmäinen osa päättötutkinnossa syksyllä 2015. Voi, kuinka jotain asiaa voi samaan aikaan rakastaa ja vihata niin paljon! Oon reenannut tuota nyt parisen kuukautta, ja voin kertoa, että kaikki hohto on kyllä karissut kauas pois. ;) Meneillään on armoton työvaihe, eli tunteja ja taas tunteja on käytettävä lähes jokaiseen pienimpäänkin asiaan (niistä isoista tietysti puhumattakaan..). Valmistahan tuosta ei koskaan tule, ja varmasti ainakin jossain määrin tuota tulee soitettua koko loppuelämä. Oonkin reenikopissa veri-itkua vääntäessäni koittanut tsempata itteeni niin, että kun nyt vaan jaksan olla kärsivällinen, niin sillä tulevaisuuden nelikymppisellä viulisti-Elinalla on edes vähän helpompaa, kun pohjatyö on tehty perusteellisesti... ;)

Joku saattaa ihmetellä, onko tässä mitään järkeä. Sanon suoraan: EI ole. Mutta sille ei vaan voi mitään, että jos on syntynyt muusikoksi, niin muuta ei voi tehdä, vaikka kuinka yrittäis.  Ihan jo kaiken työllistymisen ja terveysasioiden puolesta olis niiiiin helppoa, kun vois tehdä jotain muuta. Mä oon kerran yrittänyt lopettaa, mutta välivuoden jälkeen totesin, että en vaan voi olla ilman. Vaikka välillä (suurimman osan ajasta!) tää on yhtä tuskaa ja kärsimystä, ei mikään muu asia kuitenkaa tuota myöskään yhtä suurta mielihyvää, eikä minkään muun väylän kautta pysty ilmaisemaan itseään paremmin. Mikään ei ole sen palkitsevampaa, kuin että suuren työn tehtyään esittää jokun biisin, ja se menee hyvin. Tai että saa kuulla muilta palautetta, että musiikki on koskettanut heitä syvemmältä, kuin mikään pitkään aikaan.

Tätä haluan tehdä. Tässä olen hyvä, ja tässä haluan tulla aina vaan paremmaksi.



(Hmh. Mun piti vaan kirjoittaa, että olen alkanut soittaa tota biisiä, ja laittaa tuo video. Tälläseks paasaamiseks tää kuitenkin aina menee, kun tästä aiheesta alkaa puhua. Ehkä sekin kertoo jotain asian tärkeydestä?)


sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Joskus käy tuuri.

Jaanpas teille yhden hauskan sattumuksen kuluneelta viikolta.

Mun lemppari Ben & Jerry's -maku on jo pitkään ollut vanilja- ja maapähkinävoijäätelöitä sekä vadelmahilloa sisältävä Peanut Butter Me Up. Mun oli jo tosi pitkään tehnyt sitä mieli, mutta on pitänyt vähän rajoittaa sen ostelua, kun noi B&J's-jätskit on niin kamalan kalliita. Mulla oli maanantaina synttärit, enkä edes sillon ostanut jätskiä.

Oon kuitenkin saanut huomata, että välillä meitä halutaan ilahduttaa mitä erikoisimmilla tavoilla. Niin tapahtui jälleen.

Oltiin kaupassa, ja lopuksi käveltiin jätskihyllyn ohi. Ihan piti vaan katsoa, mutta huomasinpas sitten jotain omituista. Muut B&J's:t maksoi sen normaalin 6-6,70€, mutta tää mun lempparimaku: 1,59€. Tuijotin hintalappua silmät pyöreenä, ja pohdittiin Jussin kanssa vaikka kuinka kauan, voiko hinta pitää paikkansa. Lopulta päädyttiin siihen, että siinä on pakko olla joku virhe, mutta otettiin kuitenkin yks tölkki mukaan, jotta hinta voitais tarkistaa vielä kassalla. Mutta niin se kassapoikakin ilmoitti tölkin hinnaks "euro viisysi", eikä muuten selvästikään tajunnut, että siinä olisi voinut ollut jotain outoa. Jussi totes, että hae nyt samantien toinen, ja minähän tottelin.


Joskus käy tuuri.

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Blogimaaliskuu

"No, onkos tullut blogia kirjoiteltua ahkerasti viime aikoina?", kysyi koulumme atk-aineiden opettaja minulta toissaviikolla. Sama opettaja, joka syksyllä antoi mulle tästä blogista yhden opintopisteen. Hieman nolona jouduin tunnustamaan, että nyt on ollut vähän hiljaista.

Tuon keskustelun jälkeen olen yrittänyt jo parikin kertaa kirjottaa tänne jotain. Ihan vaan omaatuntoa puhdistaakseni. En oo kertaakaan kuitenkaan päässyt alkua pidemmälle. Tiedä sitten, mikä siinä on tökkinyt.

Nyt kuitenkin törmäsin erääseen juttuun, josta innostuin ihan saman tien. Yhden toisen blogin kautta päädyin Silmukan saalistus -blogiin, jonka kirjoittaja on laittanut kiertämään Bloggaajan haaste 31:n.


Idea on siis se, että maaliskuussa teen jokaiselle päivälle oman postauksen. Postaus saattaa olla vaikka vaan yksi lause tai kuva, tavoitteena nyt kuitenkin se, että joka päivä tulisi jotain. Ettei nyt ihan unohdu tää. Ja että saan omaatuntoani edes vähän puhtaammaksi. 

Haaste tuli myös toisellakin tapaa sopivaan kohtaan. Tilasin aiemmin tällä viikolla itelleni uuden läppärin, ja tänään vihdoin sain sen käyttööni. Mikä oliskaan parempi syy aktivoitua blogirintamalla, kuin upouusi kirjoitusväline.

Eli nyt olisi sitten luvassa postausta vähän tiheämpään tahtiin! Toivottavasti nyt osaisin tuottaa jotain ihan "oikeetakin" materiaalia noiden yhden lauseen/kuvan pikapostausten (joita kyllä aivan varmasti joukkoon ainakin muutama tulee mahtumaan) lisäksi. Muutama idea sentään on jo mielessä!

torstai 23. tammikuuta 2014

Trendejä ja klassikoita

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, nyt on tullut taas hommattua aika paljon kaikkia uusia kauneustuotteita. Juttuja, joita on tehny mieli testata jo pitkään, ja sitte muutama vähä tuoreempi juttu. Kaikki nää oli sentään ihan tuntuvassa alessa joulun jälkeen. 

Tweezermanin pinsetit

Nää menee tohon "klassikot"-kategoriaan, ja näistä varmasti ihan jokainen vähänkään meikkiblogeja seuraava on lukenut jo miljoona kertaa. Nää tuli tilattua ihan silkasta mielenkiinnosta, kun oli aika hyvä ale. Luulin, et mulla on ihan hyvät pinsetit, mutta kiinnosti niin tietää, että voiko jotkut pinsetit todella olla niin selkeästi ylitse muiden. Ja voin kertoa, kyllä voi. Ihan uskomatonta, miten hyvät.

Mutta jotain valituksen sanaa sentään löytyy. Oli nimittäin ensimmäinen kerta, kun sain jotain muuta, kuin mitä tilasin. Olisi nimittäin voinut olettaa, että pinsetit olisivat olleet ulkonäöltään tällaiset, kuten nettikauppa antaa ymmärtää. En sitte kuitenkaan jaksanut alkaa palauttelemaan tms, ku kuitenkin tuote sinänsä on ihan oikea, ulkonäkö vaan eri. Ja onhan nääkin tosi söpöt, ja melkein vois olla jopa niin, että jos tuolla valikoimissa näitä ois ollut, niin olisinkin valinnut noiden pinkki-korallisten sijaan just nää. (Maninittakoon vielä, että ne ihan perus yksväriset Tweezermanit (siis ilman Benefit-yhteistyötä) oli tilaamishetkellä kaikki loppu. Normaaleista oisin ehdottomasti ottanut pinkit.) Mutta tulipa nyt vihdoin tääkin koettua. Tätä ennen ei ole minkään tilauksen kanssa ollut mitään epäselvyyksiä.

Silmänympärysvoide
Uskokaa tai älkää, mä en oo ennen tätä omistanut silmänympärysvoidetta. Oon käyttänyt sille alueelle ihan vaan normikosteusvoidetta ohuelti. Silmänympärysvoiteen "pakollisuudesta" muistutetaan aika ajoin, joten nyt kun näin tän Sokoksella alessa, niin päätin, että olkoon vuoden 2014 lupaus vaikka sitten se, että alan käyttää säännöllisesti silmänympärysvoidetta.

Tangle Teezer
Tää on oikeestaan jo vähän vanhempi juttu, sillä ton mustan originaalin ostin jo syksyn hullareilta. Tykästyin harjaan heti tosi paljon, mutta rakkaussuhteen syvyys selvisi mulle kuitenkin vasta joululomalla, kun unohdin ottaa harjan mummolareissulle mukaan, ja jouduin sitten saunan jälkeen selvittämään tukkaa tavallisella harjalla. Se sattui. Niinpä tilasin oitis myös tuon matkaversion, joka nyt pysyy visusti mun laukussa ja kulkee mukana joka paikkaan. 

Puhelinjohtoponnarit

Nääkin on ilmeisesti jo tosi vanha juttu, mutta mä kiinnitin näihin huomiota vasta loppuvuodesta, kun muutamalla koulukaverilla oli tällaiset, ja he kovasti näitä kehuivat. Halusin itsekin kokeilla, mutta se olikin astetta vaikeampi homma, sillä ilmeisesti aika monet muutkin olivat näistä innostuneet just ennen joulua. Näitä ei meinannu löytyä mistään (en siis halunnu mitään kimaltavia tms, eli nimenomaan nää tälläset neutraalit oli joka paikasta loppu). Ei Tampereelta eikä Turusta. Kotkan Glitteristä näitä sitten lopulta löysin. Eikä mulla muuten sen jälkeen oo ollu enää tavallista ponnaria päässä, eli suosittelen! Jos et oo ennen kuullut näistä, niin lukasepas vaikka täältä.

UDPP
Tämä jokaisen meikkifriikin vakkarituote oli mulle jo ennestään tuttu Naked-paletin kylkiäisenä tulleen pikkuputelin myötä. Tykkäsin tästä ihan hurjan paljon jo silloin ja oisin halunnut ostaa heti lisää, mutta mulla oli yks toinenkin primeri käytössä, ja sain sen loppumaan vasta vähän ennen joulua. Joten siksi vasta nyt "sain luvan" ostaa tän ison tuubin. Tää on vaan niin parasta! Oon todennu, että on ihan turha laittaa luomiväriä, jossei luomia pohjusta ensin. Ainakin jos on tarkoitus, että luomiväreistä on jotain jäljellä vielä siinä vaiheessa, kun astun ovesta pihalle.

Burt's Bees huulirasva
Tää oli ihan rehellinen heräteostos. Olin tilaamassa jotain muuta, ja sitten huomasin, että nää maksaa alen jälkeen vaan pari hassua puntaa. Nimi kuulosti etäisesti tutulta, ja päätin sitten ihan kokeeksi tilata, kun huulirasvat alkoi olla lopussa kaikki. Ja voi jumpe, miten hyvää! Näyttää siltä, että näitä pitää kohta hommata jo lisää, sillä myös toi miespuolinen henkilö on tainnut tykästyä tähän aika kovasti. Tää versio on granaattiomena, mutta näitä oli vaikka mitä muitakin. Huomasin, et näitä myydään myös Kicksissä melkein samaan hintaan, mutta valikoima on toki vähän rajallisempi. 

Crabtree & Evelynin Hand Therapy
Käsirasva loppui, ja uutta piti saada. Luin joskus Karkkipäivästä tämän, ja merkki jäi kummittelemaan mieleen. Päätin nyt sitten testata, kun olivat tuntuvassa alessa nämäkin. Ja kyllä, parhaita käsivoiteita mitä oon eläissäni käyttänyt! Kaikki pääsivät heti käyttöön, Lily on yöpöydällä, Rosewater laukussa ja Gardeners kampauspöydällä. Kaikki yhtä ihania. Todellakin suosittelen! Tää oli siis tällainen kolmen voiteen lahjapakkaus, ja nää kaikki on 25g:n tuubeja ("normaali" pakkaus on 100g). Vaikuttaa kuitenkin tosi riittoisalta tavaralta, eli nääkin kestänee aika kauan, varsinkin, kun tosiaan käytän kaikkia yhtäaikaisesti. Eli jos oot käsirasvaa vailla, niin kannattaa ehdottomasti koittaa näitä! Jos tilailu ei innosta, niin näitäkin saa myös Kicksistä.

Hui, näyttääpäs paljolta tälleen yhdessä pinossa... Nooo, (melkein) kaikki oli kuitenkin tarpeeseen, eikä onneksi tullut yhtäkään hutia. Nyt julistaudunkin määrittelemättömän pituiseen kosmetiikkaostolakkoon, ihan rahansäästön vuoksi, mutta siksikin, että en tällä hetkellä edes keksi yhtään tuotetta, mitä tarvitsisin (paitsi ehkä kohta tota huulirasvaa lisää, mutta sitä ei lasketa, jos ostaa loppuneen tuotteen tilalle uuden).

... mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin yksi aikas kiva asia on vielä matkalla luokseni. Vihje: siinä on vaaleanpunaista, ja olen jo kerran täällä julistanut, että en tarvi sitä. :D Kuka arvaa? Lupaan lompakolleni, itselleni ja teille, että kunhan vielä tuon viimeisen asian olen saanut luokseni, en kirjoita kosmetiikasta tänne mitään kuukauteen.

Kosmetiikkafriikki kuittaa.