keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Syksy tuli parvekkeelle.




Tervetuloa uuden osoitteen puolelle! :) Toivottavasti kaikki löytää tiensä tänne.

Mä siivosin vihdoinkin kuihtuneet kukat pois parvekkeelta. (krh..tai no ainakin siirsin sivummalle siks aikaa, että napsin kuvat... ;)) mutta kyllä ne sieltä nyt ihan oikeesti on lähdössä.. ) Tilalle tuli kynttilöitä, ja tarkotus on hankkia myös jonkinlaisia valosarjoja tms. Haaveilin viime vuonna siitä, että oisin saanut laittaa kotia joulukuntoon valosarjoineen ja kynttilöineen. Odottelin asian kanssa aika pitkälle joulukuuhun, ja lopulta tajusin, että eihän me edes ehditä viettää täällä joulua juuri yhtään, kun oltiin koko ajan jossain sukulaisilla. Niinpä ajattelin, että tänä vuonna pitää olla vähän fiksumpi, ja aloittaa tää "joulukoristelu" jo hyvissä ajoin.

Kokeilin vihdoinkin tehdä ite suklaajäätelöä, ja tuolla se nyt on pakastimessa jäätymässä. Lupaavalta vaikuttaa.. :)

Palataan!

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/10705181/?claim=v8dd63tj3n5">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Ps. Olis kiva jos jättäisit jonkun kommentin, jotta näen, että olet löytänyt tänne. :)

maanantai 16. syyskuuta 2013

Väriä olkkariin - vaan mitä? + pari muuta.

Neulomisen ja joulunodotuksen lisäksi takuuvarma syksyn merkki mun kohdalla on se, että tekee mieli laittaa kotia vähän uuteen uskoon. Oon asunut täällä kohta vuoden, ja koko ajan miettinyt sopivaa väriä meiän olkkariin. Tällä hetkellä ainoat olkkarista löytyvät värit ovat beige ja musta.
Tossa siis meiän sohva. Tv-taso, cd-levyhylly, kaks kirjahyllyä ja Jussin työpöytä ovat samanvärisiä, kuin toi kuvassa näkyvä sohvapöydän kulma. Mustana löytyy telkkari, piano, kahdet isot kaiuttimet, Jussin työtuoli ja lamput. Matto näkyy seuraavassa kuvassa, beige sekin. Mutta joo, hieman on tylsää täällä! Verhojakaan ei olla vielä saatu aikaseks hankkia, ja seinät ammottaa tyhjyyttään.

Pidän itseäni ihan suht hyvänä sisustajana, ainakin mitä väreihin tulee, mutta täytyy myöntää että tän meiän olkkarin suhteen mulla lyö ihan tyhjää! Heitin testiksi parvekkeelta oranssit tyynyt tohon.

Niin. Kyllähän toi heti väriä tuo ja piristää, ja oranssi ois tietysti ihan elinamainen valinta ja hyvä syksyyn, mutta en mä siltikään tiedä... Vihreestä, sinisestä ja violetista en tykkää, ja edellinen kämppä oli täynnä punaista, eli sitäkin ehkä haluisin vältellä.. Keltanen vois olla ihan jees, mutta jotenkin kovin kesäinen ehkä?..

Nytpä kysynkin teiltä, arvon lukijat, mitä te laittaisitte?
. . . 

Oon muuten vihdoinkin tullut päätökseen kamera-asiassa. Tai oikeastaan päätin sen jo kauan sitten, mutta viimeinen sinetti oli, kun firma ilmoitti jatkavansa objektiivitarjousta vuoden loppuun. Tavoitejoululahjani on siis...
...Olympuksen Pen Lite E-PL5! Varmasti jo monille tuttu eri blogeista. Olympuksella on siis kamppis, että kun ostaa ton tai E-PM2:n, niin saa kaupanpäälle 40-150mm zoom-objektiivin. Kamppiksen piti loppua jo eilen, mutta nyt kun he Olympuksella jatkavatkin sitä vuoden loppuun, niin päätin, että tossa on mulle hyvä säästötavoite. Mulla on kesällä menny lopullisesti hermot pikkupokkariini. Sillä saa hyviä kuvia ainoastaan parvekkeella auringonpaisteessa. Heti, jos on vähänkin hämärää, tai kohde liikkuu, niin en edes jaksa kaivaa sitä esiin. Eli pari kuukautta vielä pitäis sinnitellä, mutta sitten alkaa täälläkin  toivottavasti näkyä vähän parempia kuvia!

. . .

Yksi asia vielä. Kun vaihdoin blogin nimeä joskus, niin ajattelin, että osoite saa pysyä samana. Nyt olen kuitenkin päättänyt vaihtaa senkin. Uusi osoite tulee olemaan hetkinenhiljainen.blogspot.fi (ellei joku sitten ehdi napata sitä mun nenän eestä, en oo siis mitenkään varannut tota..). Teen vaihdon tällä viikolla, ja kirjotan aiheesta vielä ihan oman postauksen, jotta mahdollisimman moni sen huomaisi. Mutta te, jotka luette jo tämän, niin laittakaa osoite muistiin. :)

tiistai 10. syyskuuta 2013

Parhaita asioita ei saa rahalla.

Veikkaanpa, että jokainen ihminen, joka on elämänsä jossain vaiheessa ollut opiskelija, tietää sen tunteen, kun rahaa ei ole. Joten enpä ala tätä tilannetta sen tarkemmin selittämään, sillä jokaiselle varmaan on selvää, miltä tuntuu kun ei meinaa jaksaa edes hengittää, ja rinnassa painaa iso painava möykky.

Kävelin tänään koulusta keskustaan (samaa reittiä muuten, minkä käveltyäni kirjoitin tämän. voin kertoo, että oli hiukan eri fiilikset tänään...). Koko matkan mietin ja murehdin kaikkea. Sitä, miten kaikki maksaa, ja miten mahdottomalta kaikki näyttää.

Matkalla poikkesin nopeesti Eurokankaassa. Liikkeeseen pääsee nousemalla portaat ylös, ja tänään rullaportaat olivat poissa käytöstä. Juuri, kun olin päässyt portaat ylös, oli mummo lähdössä niitä pitkin alas. Hentoinen mummo kuitenkin joutui toteamaan, ettei pysty siihen yksin, joten päätin auttaa hänet alas. Portaiden alapäässä mummo kaivoi  mulle laukustaan pienen suklaapatukan. "Pidän näitä aina mukana siltä varalta, että kohdalle sattuu enkeli."

Oonko kertonut teille mun moton? Sellaisen, jota yritän edes pienen murto-osan ajastani muistaa noudattaa? "Aina pitää auttaa." Toisten auttaminen, ja se, että saa jotenkin tehtyä toisen päivästä edes vähän paremman, on ihan oikeasti parhaita asioita, mitä tiedän. Sillä saa itselleen paljon paremman olon, kuin millään, mitä rahalla voi ostaa. Ja se ei muuten maksa mitään! 

Mummo jatkoi matkaansa, ja huomasin, että mun oli taas vähän helpompi hengittää. Ei sillä, että yhdellä pätkispatukalla vuokria makseltais. Mutta onko nää mun asiat sittenkään ihan niin kamalan huonosti?

Väitänpä, että kyllä se olin minä, jonka kohdalle se enkeli tänään sattui. Kiitos, mummo. <3

perjantai 6. syyskuuta 2013

sukkalehti


Kuten sanottu, syksyn tullen neulomisinspiraatiot iskee aina. Tällä viikolla päädyin ostamaan  Novitan pari vuotta sitten ilmestyneen Sukkalehden. Täytyy sanoa, että en voi kuin ihmetellä, miten en aikaisemmin ole tätä hommannut. On meinaan niin ihania ja inspiroivia sukkaohjeita! Perussukkien ja kuvallisten ohjeiden lisäksi lehdestä löytyy ohjeita myös vaativampiin sukkiin. Kuvat ovat kauniita ja inspiroivia.

Itseäni ilahdutti selkeiden ohjeiden lisäksi erityisesti sivu, jossa oli kuvattuna eri tekniikoilla neulottuja kantapäitä. Ei mulla ollut hajuakaan, että sen voisi näin monella tapaa tehdä! Itse teen aina vahvistetun kantapään, "yksinkertaisen" oon tehnyt ehkä yksiin tai kaksiin. Mutta esim. mistään ranskalaisesta kantapäästä en ollut koskaan kuullutkaan! Menee kyllä kokeiluun!

Lehdestä löytyy 34 ohjetta, ja melkein kaikki niistä oli sellaisia, mitä haluisin kokeilla. Ehkä lempparit on kuitenkin nämä nappisukat, ja luultavasti nää päätyykin ensimmäisenä puikoille:

Lehden ehdottomasti kauneimmat sukat ovat nämä ohuen ohuesta puuvillalangasta neulotut pitsi-palmikkosukat. Nämä ovatkin sitten vähän isotöisemmät, joten katsotaan, koska riittää kärsivällisyyttä alkaa näitä näpertää:

Näiden lisäksi oli vielä moooonta monta muuta mielenkiintosta ohjetta, jotka ehdottomasti menee sinne "joskus vielä!" -kategoriaan. Nää oli kuitenkin ne kivoimmat.

Kaiken kaikkiaan hyvä ostos. Osasinkin odottaa ihania ja innostavia kuvia ja ohjeita, mutta erityisesti mut yllätti juuri tuo, että tässä oli esitelty monia tapoja tehdä kantapää ja kärkikavennukset. Tuo mukavasti mielenkiintoa ihan tavallisten perussukkienkin neulomiseen, kun voi vaikka joka kerralla tehdä vähän erilaisen variaation.

Nyt iskikin kova hoppu saada valmiiksi yksi ikuisuusprojektiksi muodostunut "tilaustyö". Päätin, etten aloita mitään uutta ennen kun se on valmis. Aikaa pitäisi nyt ainakin olla, mulla alkoi nimittäin just ensimmäinen täysin vapaa viikonloppu sitten toukokuun puolenvälin!

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

tänään

Kun kävelin koulusta keskustaan,
auringonsäteet teki kunniakujaa mulle.
Linnut lauloi serenadia mulle.
Puista putoavat lehdet oli kuin
gaalojen loppuhuipennuksista tuttua kultasilppua,
ja se leijaili mun päälle.

Nää on näitä hyviä päiviä.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

syksyn ekat

Yksi takuuvarma syksyn merkki omalla kohdallani on se, että sormeni tuntuvat muuttuneen sukkapuikkomagneeteiksi ja jopa ruokakaupassa reitti kulkee jostain kumman syystä aina lankaosaston kautta. Kesäisin ei tee mieli neuloa sukkia tai muita asusteita (Pupuja oli kiva tehdä!), mutta syksyn tullen sormet alkaa aina syyhytä. Tämäkään vuosi ei tehnyt poikkeusta, ja tänään aamulla sainkin syksyn ekan sukkaparin puikoilta jalkohin.


Jos ihan rehellisiä ollaan, niin toinen näistä valmistui kylläkin jo keväällä. Joskus (usein) käy niin, että kovalla innolla alottaa jotain, ja sitten se jääkin kesken. Tälläkin hetkellä lankakoreista taitaa löytyä ainakin kaksi paritonta sukkaa, kun oonkin sitte kyllästynyt projektiin kesken kaiken. Eipä siinä mitään, mutta on niiiin rasittavaa alkaa tehdä sitä toista paria sitten joskus. Näidenkin kohdalla kävi nyt niin, että siitä tänään valmistuneesta tuli pariaan isompi, koska en jaksanut lukea ohjetta tarkkaan, ja neuloin jalkaterän kuten normaalistikin, vaikka ohjeessa oliskin ollut pieni ero. Mutta eipä sitä eroa oikeestaan huomaa, ja hyvin tuntuvat pysyvän jalassa silti. Kaikkein rasittavinta oli joskus, kun neuloin sukkia jostain kausilangasta joka loppui kesken, ja sitten kun oisin halunnu tehdä sukat loppuun, niin en löytänytkään sitä lankaa enää mistään. Purkuhommiksi meni..


Eriparisesta lopputuloksesta huolimatta näitä oli kiva neuloa. En oo koskaan ennen tehnyt minkäänlaisia pitsineulesukkia, mutta tämähän olikin tosi helppoa. Paljon helpompaa, kuin mitkään palmikkojutut, mitä tähän asti oon paljon tehnyt. Kuvion oppi tosi nopeesti, eikä neulominen vaatinut jatkuvaa tarkkailua tai sähläämistä ylimääräisten puikkojen kanssa. Ohje löytyi Novitan sivuilta, täältä. Löysin muuten ihanan villasukkainspiraatioblogin, Sukkasillaan. Sielläkin on selkeästi menossa "kesäkausi", mutta vanhoja postauksia selailemalla löytää toinen toistaan ihanampia, taidolla tehtyjä sukkapareja. Kannattaa kurkata, mutta varoitan, että neulomiskärpänen saattaa purra ja lujaa. ;)

Myös muut syksyn merkit ovat alkaneet nostaa päätään. Tällä viikolla leikkasin jo kaavat joulukortteihin ja suunnittelin muutenkin joulukoristeita.. Jussi ei oikeen ymmärtänyt, kun koitin siltä jo tivata mielipidettä siihen, missä vietetään tänä vuonna jouluaattoa... :D Myös joululahjojen paketointi on alkanut aiheuttaa päänvaivaa. Aina pitäisi keksiä jotain uutta, mutta tykkäsin viime vuoden paketointityylistä niin paljon, että tekisi mieli tehdä samanlaiset... Jep, pienet on tytöllä murheet. :D Saa nähdä, kuinka paljon saatte vielä lukea mun joulupakettikriiseilyistä...

Mutta nytpä siirryn keittiön puolelle loihtimaan jotain omenaherkkua.. :)