sunnuntai 25. elokuuta 2013

Kesän viiminen.


Jep. Huomenna se taas alkaa. Ja kunnolla alkaakin, kun 9.oo starttaa mun ool taim feivorit (not!), eli musahissa. Kunnon läpsy poskelle :D Tavoite on pysyä hereillä.

En edes halua tietää, kuinka monta tuntia tai kuinka monen kilometrin verran olen tänä kesänä istunut autossa. Oon kiireessä juossut kotiin, ja vaihtanut matkalaukkuun puhtaat vaatteet ja taas lähtenyt. Oon tuskastellut, kun koko ajan pitää mennä. Oon myös kesällä kokenut yhden elämäni suurimmista ja kipeimmistä pettymyksistä. Toisaalta, olen nähnyt ihania paikkoja ja ihmisiä, soittanu huippuja keikkoja, ja fiilistellyt auton ikkunan läpi auringonlaskuja. Oon ehtinyt viettää aikaa kavereiden, perheen ja sukulaisten kanssa (en niin paljoo ku oisin halunnut, mutta ollaan nyt siitä vähästäkin ilosia..). Oon höpötellyt hassuja (ja välillä vakaviakin) Jussin kanssa, ja ollut niin iloinen siitä, että juuri hänen kanssaan saan tätä matkaa taivaltaa. Ollaan haaveiltu ja suunniteltu tulevaisuutta, joka näyttää tällä hetkellä kyllä aika suurelta kysymysmerkiltä, mutta silti ollaan ihan hyvillä mielin menossa sitä kohti. Oon itkenyt ja nauranut, ilosta ja surusta.

Sanoisin, että selvästi plussan puolelle jäädään. Kiitos, kesä!

Vaikkei noi kouluaamut ihan hirveesti innosta, niin täytyy silti sanoa, että kyllä mä oon jo jonkin aikaa kaivannut sitä koulun ja normaalien arkijuttujen tuomaa rutiinia. Vuodenaikana syksy on myöskin mun lemppari, ja oonkin jo monena päivänä onnessani haistellut ilmassa syksyn kirpeyttä. Nyt on reppu pakattuna, kynät terotettuna, ja konelle luotu kansio "Koulu 2013-14". Tervetuloa, syksy!

maanantai 19. elokuuta 2013

O-ou

"IKEA Paper shopit, askartelun karkkikaupat, ovat nyt myös Suomessa."


"Valikoimaan kuuluu muun muassa erilaisia lahjapapereita, -paketteja, -nauhoja ja -pusseja, pakettikortteja, paperikoristeita, muistivihkoja ja -lappuja, paperiliittimiä sekä teippejä."

”"Vastauksena globaaliin askartelutrendiin haluamme tarjota valikoiman paperituotteita, jotka ovat kauniita, käytännöllisiä ja kestävän kehityksen mukaisia sekä tietysti myös edullisia”, kertoo IKEA Suomen lahjatavaroiden ja koriste-esineiden tuotepäällikkö Roberto Perez Rosenström."

"Karkkikauppamaisen IKEA Paper shop -osaston usein vaihtuva valikoima tarjoaa aina vinkkejä ja ideoita sekä juhlakoristeluun että paketointiin. Mallisto on jaoteltu väreittäin eri kategorioihin." 


"Paper Shop –tuotteet ovat tarjolla Suomen IKEA-tavarataloissa 5.8.2013 alkaen, poislukien Tampereen IKEA-tavaratalo, jonne mallisto tulee syyskuun alussa."

(postauksen kuvat täältä)


Täytyy myöntää, että täällä meinasi yksi askartelija pompata innostuksesta kattoon tämän tiedotteen luettuaan. Unohdetaan hetkeksi se, että oon tässä nyt muutamat viimepäivät tuijotellut meidän täpötäyttä hyllyä ja miettinyt, että millä ihmeellä sitä saisi vähän tyhjennettyä (hylly sisältää siis mm. mun askartelukamat...). Tykkäsin jo viime vuonna ihan älyttömästi kaikista IKEA:n jouluaskartelujutuista, joten jos tämä osasto tulee noudattamaan yhtään samaa linjaa, niin veikkaampa, että oon aika myyty. Mielenkiinnolla odotan, kuinka tämä "askartelun karkkikauppa" tulee pärjäämään vaikkapa Tigerille ja Tiimarille.

Onko siellä muita, joissa tää aiheuttaa vastaavanlaisia fiiliksiä, vai oonko mä ainut askarteluhörhö näillä huudeilla?

perjantai 16. elokuuta 2013

kynsiä

Viulunsoiton ehdottomasti huonoimpia puolia on se, että kynnet eivät saisi olla kovinkaan pitkät. (Niin, eiväthän ainaiset selkä- ja hartiavaivat, krooniset jännetupentulehdukset, kuulo-ongelmat ja työttömyys ole mitään tuollaisen asian rinnalla?) Tai tietysti  saa, mutta se hankaloittaa soittamista tosi paljon. Myönnän, että oon maailman laiskin harjoittelija varsinkin näin kesällä, ja usein juuri kesäisin annakin itelleni sitte luvan kasvattaa kynsiä vähän pidemmiks. Tollasilla keikoilla, mitä mulla nyt on kesällä ollu, ne pitkät kynnet ei ihan niin paljoo haittaa, mutta silloin kun työn alla on paljon kaikkea pikkutarkkaa tekniikkaräpellystä ja päivittäistä reeniä, ei pitkät kynnet tuu kysymykseen. 

Koska pitkät kynnet on mulla niin lyhytaikainen juttu aina, niin en koskaan oo nähnyt tarpeelliseksi panostaa niihin hirveästi. Ongelmaksi kuitenkin muodostuu aina se, että koska oon koko ikäni joko leikannu tai pureskellu kynnet aina niin lyhyiks kun mahdollista, kasvaa mun kynnet tosi hauraina. Tähän kun vielä yhdistää sen, että kaikilla muillakin meidän perheenjäsenillä on tosi hauraat kynnet ihan luonnostaan, on mun kynnet vahvuudeltaan verrattavissa lähinnä vessapaperiin. Eli sitten, kun oon vihdoin saanut kynsiä ees vähän kasvatettua (lue: kynsien päissä näkyy valkoista), niin usein haluan sitte aikalailla samantien leikata ne taas lyhyiks, koska sellaset lerppukynnet on oikeestaan vaan tiellä koko ajan. 

Tänä kesänä halusin kuitenkin kokeilla, että oisko mun sittenkin jollain keinolla mahdollista saada edes vähän pidemmät, kauniit, mutta kuitenkin käytännölliset kynnet. Ostin Essien Rock Solid -aluslakan, joka lupaa vahvistaa hauraita kynsiä. Voit lukea lakasta lisää esim. täältä. Jo heti ensimmäiset levityskerran jälkeen huomasin, että jotain tällasta mun kynnet todella kaipaa. Nyt kun tätä on ollut kynsillä yhteensä ehkä parin viikon ajan, kynnet ovat todella vahvistuneet, ja jos sormi osuu johonkin kynnenpää edellä, niin kynsi ottaakin vastaan, eikä ensimmäiseksi lerpahda johonkin suuntaan. Pystyn myös kopistelemaan kynsiä pöytää vasten, enkä oo koskaan ennen pystyny sellasta tekemään! Kyllä nää kynnet edelleen taipuu  jos oikein kovin vääntelee, mutta pointtina kuitenkin se, että ei mulla oo tälläsia ollu koskaan ennen.

Laivalla mua odotti iloinen yllätys, kun huomasin TaxFreessa tarjouksen Essien lakoista. Kolme sai kahden hinnalla, ja yhden pullon hintakin oli vaan vähän päälle 10€. Ajattelin, että ihan vaan sen kunniaks, että oon edes vähän saanu kynsiä kasvatettua, niin voin nyt tarttua tarjoukseen, vaikkei kynsilakat todellakaan kuulu mun "vakiovarusteisiin".  Mukaan tarttui sävyt Mademoiselle, Muchi Muchi ja Forever Yummy. Kuvassa myös se  aiemmin ostettu Rock Solid -aluslakka.

Ja nyt sitte vähän armoa, en KOSKAAN ennen oo ottanut mitään kynsikuvia, eli nää on varmaan tosi hupsuja jonkun mielestä. :D Siitä huolimatta aion nyt esitellä noi lakat mun kynsillä ihan vaan siitä ilosta, etten koskaan ennen oo sellasta voinut edes kuvitella, enkä tiedä, milloin seuraava tilaisuus tulee.

Aloitetaan vaikka tosta Mademoisellesta. Nää nudelakat kai jakaa porukkaa aika hyvin kahtia, mutta ainakin mun mielestä nää on tosi kivoja ja nättejä. Kynnestä tulee heti paljon siistimpi ja tasaisempi, ja luulisin, että tätä tulee käytettyä vielä senkin jälkeen, kun oon joutunut nää leikkaamaan lyhyiks. Näin neutraali lakka ei näytä soittaessakaan hölmöltä.
Tänä syksynä ykkösväri on selkeesti viininpunainen, ja yllätyin, että se väri sopi mulle vaatteissa niin hyvin. Niinpä sitten ajattelin muutaman sen värisen paidan kaveriksi ottaa tuon tummanpunaisen Forever Yummy -lakan. Tästä en tiedä yhtään, että kuinka ahkerasti tulee käytettyä, mutta yllättävän kiva se kuitenkin on. Lakka olikin sitten lopulta vähän kirkkaamman punainen, kuin mitä ajattelin, mutta ihan kivasti kuitenkin silti sopii noiden viininpunaisten kanssa. Sopii tosi kivasti myös ikisuosikki ruskean kanssa. 

Kolmanneksi lakaksi olisin halunnut jonkun ihanan oranssi/persikka/korallin, esim. Tart Decon tai Haute as Hello:n, mutta sellaisia ei harmikseni ollut tarjolla. Arvoin kolmannen lakan kanssa vaikka kuinka kauan, ja lopulta sitten vähän jo kyllästyneenä valitsin Muchi Muchin, joka oli mulle etäisesti tuttu LivBox-esittelyistä. Tiesin sävyn olevan tosi nätti ja hempee vaaleenpunanen. En tiedä, laitoinko sitä itelleni jotenkin liian paksusti, mutta mun kynsillä se kuitenki näyttää ihan erilaiselta, mitä olin ajatellu. Tulee mieleen Barbie-pinkki.. Voi olla, että tohon kuvaan sävy vielä pikkusen korostui kun mulla on asetukset aika värikylläiset, mutta  ei todellisuus kuitenkaan kovin kaukana tuosta ollut.  Täytyy ehkä kokeilla vielä uudestaan vähän maltillisemmalla kerrostuksella (kuvassa kaksi kerrosta), mutta voihan se olla, ettei tollanen pinkki vaan sovi mun ihonväriin niin hyvin kuin vois, ja sen takia näyttää noin kirkkaalta. Googlailin vähän, ja löysin sävyn A Crewed Interest, joka varmaan olis mulle paljon sopivampi, ja jollain tapaa menis mun mielestä tän Muchi Muchin kanssa aika samaan kategoriaan, vaikka sävy onkin eri. Eipä sitäkään tosin laivalla olis ollut, eli sinänsä ei kannata harmitella. Mutta jännästi noi lakat kuitenkin muuttaa sävyään riippuen siitä, mitä pohjalla on. Kyllä mä tätäkin varmaan joskus käytän, mutta ehkä tää nyt oli näistä sellanen, mikä tuotti pienen pettymyksen.

Huomasin kuitenkin, että mun kameran kanssa nää kynnet on aika perfect match.

Noniin, täten päätän ensimmäisen, ja mitä luultavimmin myös viimeisen (ainakin pitkään aikaan) kynsipostaukseni. Koulu alkaa ihan kohta, ja varmaan ensi viikolla on pakko aloittaa kunnolla taas reenaamaan, joten joudun aika pian jo hyvästelemään nää mulle niin rakkaiksi tulleet kynnet. Mutta jo tieto siitä, että kynsien kasvatus oikeiden apuvälineiden kanssa on mullekin näköjään mahdollista, helpottaa kovasti. Eli jos joskus tapahtuu joku kamala onnettomuus, jonka seurauksena en voiskaan koskaan enää soittaa, niin ainakin voin sitte kasvattaa pitkät kynnet.

On meillä viulisteilla sentään se etu, että voidaan keikoilla käyttää huulipunaa, toisin kuin puhaltajat. Ehkä mun vihdoin pitäis niitä opetella käyttään, niin jospa tää kynsiasia ei sitten ihan niin paljoo enää harmittais. First world problems.

tiistai 13. elokuuta 2013

Täydellisyyttä hipova risteily

Sunnuntaina koitti vihdoin päivä, jota olin odottanut oikeestaan koko kesän. Varattiin jo kesäkuussa risteily Viking Gracelle, ja nyt risteilyn aika siis vihdoinkin tuli. On kyllä onni, että Jussikin tykkää käydä laivalla. Mun porukat ei siitä oo koskaan ollu kovin innoissaan, ja laivoissa ollaan käyty vaan sen verran, että niillä on menty meren yli Ruotsiin, ja siitä sitte asuntoautolla jatkettu matkaa milloin minnekin. Mulle ne merenylitykset tais aina olla aikalailla kohokohtia niissä reissuissa. :D Äitikin kysyi ennen meidän lähtöä, että miten me muka saadaan laivalla aikamme kulumaan, kun eihän siellä oo mitään tekemistä, varsinkin kun ei ees jakseta missään baareissa notkua. Mietittiin Jussin kanssa asiaa, ja todettiin, että se siinä just nimenomaan taitaa olla se juttu, että kun siellä ei vaan yksinkertasesti pysty tekemään mitään. Mä en ainakaan pysty tälläsen hektisen ajan keskelle keksimään mitään parempaa rentoutumiskeinoa, kuin se, että pääsee edes yhdeksi yöksi paikkaan, missä kännykän netti ei toimi, saa syödä hyvää ruokaa niin paljon kun jaksaa, saa nukkua ihanan hytin ihanassa sängyssä, ja kaikki tämä tietysti parhaassa seurassa.

Mulla oli aika suuret odotukset risteilyä kohtaan, eikä onneksi tarvinut pettyä ollenkaan. Laiva oli just niin tyylikäs, trendikäs ja moderni, kuin olin ajatellutkin. Ruoka oli hyvää, hytti oli ihana ja sää oli ihan täydellinen. Paluumatkalla ainainen viholliseni, Tukholman ja Maarianhaminan väliin jäävä aava kohta meinas vähän tehdä tepposet, ja se aika menikin sängyssä pahaa oloa vastaan taistellessa. Mutta ei sekään onneksi kauaa kestänyt.

Ja sitten kuvia...

Mentiin Turun satamaan bussilla, ja väliin jäi hiukan aikaa. Käytettiin se ihailemalla Turun Linnaa.

Multa meinas päästä itku, kun mentiin sisään hyttiin! Tiedettiin jo risteilyä varatessa, että ei tulla mitään sen kummempia reissuja tässä lomalla tekemään, joten päätettiin sitte panostaa vähän enemmän ja otettiin astetta parempi hytti, kuin mihin ollaan totuttu. Ja kyllä kannatti! Oli meinaan kivaa kölliä tossa sängyllä ja tuijotella ikkunasta ulos. Ilman ikkunaa meiltä olisi jäänyt näkemättä upea, yöllinen ukkosmyrsky. Luin lähtöpäivänä, että sinä yönä saattaisi näkyä tähdenlentoja, ja tottakai sellainenkin tuli ikkunasta ukkosmyrskyn aikana bongattua. Ikäänkuin kaikki ei jo valmiiks olis ollu ihan täydellistä. :) Hytissä oli myös telkkari, ja siitä pystyi kätevästi katsastamaan mm. risteilyohjelmaa tai ravintoloiden aukioloaikoja ja menuja. Ainut huono puoli tossa hytissä oli se, että miten ihmeessä sitä nyt sitte enää jatkossa viitsii mennä sellaseen tavalliseen, missä on kääntyvät ja nitisevät sängyt? :D
"JEEE!!"
Aamulla kun avasi silmät, näkyi ikkunasta ensimmäiseksi Gröna Lund -huvipuisto! 
Ja sitten buffet. Mmm, ihana, ihana buffet.. Mun mielestä risteily ja buffet kuuluu erottamattomasti yhteen, joten eipä sitä tietenkään voinut tälläkään kertaa jättää väliin. Mun lemppareita on ehdottomasti alkupalat ja jälkiruuat, ja pärjäisin mainiosti pelkillä niillä. Tässä asiassa täydennetään sopivasti toisiamme, Jussille nimittäin millään muulla, kuin pääruualla, ei ole väliä. ;) Oltiin ymmärretty, että keittiöllä olisi kokki paistamassa pihviä, ja oltiin molemmat vesi kielellä odotettu jotain ihanaa naudan medium+ -pihviä. Tällä kertaa sellaista ei sitten kuitenkaan ollut tarjolla, vaan valittavana oli possua ja lammasta. Lammas oli onneksi molempien mielestä kuitenkin erinomaisen hyvää, eikä asiassa ollut mitään valittamista.
mun alkuruuat
Mun jälkiruuat. Kaikkea kaks sillä selityksellä, että Jussille ei kelvannut noista mikään, joten söin sitte senkin jälkkärit... ;)
Ennen lähtöä heitin jossain vaiheessa ilmoille ajatuksen, että vähänkö ois siistiä, jos saatais ikkunapaikka buffetissa. Oltiin varattu buffet siis vielä lähtöillalle, ja ilma oli hyvä, joten odotettavissa oli kaunis auringonlasku. Reissun teemana oli ilmeisesti täydellisyys, joten niinhän siinä tietysti kävi, että meille oltiin varattu juuri ikkunapaikka.
Jussi, ruokaa ja tollanen maisema. Harvassa on ne hetket, kun ei kaipaa yhtään mitään lisää, ja tuo oli ehdottomasti yksi niistä.
Ruokailun jälkeen lähdettiin tutkailemaan laivaa. Kaikki oli niin siistiä, uutta ja viimeisen päälle mietittyä ja hiottua. Rappukäytävien valaistukset oli upeita!

Istuttiin hetki myös Club Voguessa kuuntelemassa (yllättävän hyvää!) tanssibändiä. Ei ehkä ihan sitä meidän ominta genreä, mutta sitä oli kuitenkin tosi mukavaa kuunnella. Tykkään myös katsoa tanssivia pareja. Muutenkin paikka oli tosi siisti ja miellyttävä, ulkonäköön ja tekniikkaan oli selkeesti sijoitettu aika monta euroa... Ja mikä parasta, musa ei tullu liian kovaa!

Parasta kuitenkin oli, kun pääs nukkumaan ihanaan parisänkyyn. Koitettiin miettiä, että millä keinolla me oikeen saatais se salakuljetettua mukaamme, mutta ei oikeen keksitty. Pakko siis ilmeisesti mennä pian uudestaan! 

Seuraavana aamuna herätyskello teki tenät, ja meille tuli aika kiire aamupalalle. Ehdittiin lopulta ihan hyvin, mutta jäi se silti aika kauas haaveilemastani kiireettömästä ja rauhallisesta aamupalahetkestä. Mutta pitihän siihen lähes täydelliseen risteilyyn ees pieni särö saada... :P Päivän ohjelmaan kuului sitten muuten oikeestaan vaan nukkumista ja lepäilyä. TaxFreesta haettiin vähän karkkia, jotta jaksettiin paremmin nukkua. ;) Tuijoteltiin ikkunasta ulos, ihailtiin saarissa sijaitsevia ökyhuviloita ja haaveiltiin omasta. Oltiin sovittu, että kännykät yms. laitteet pysyy risteilyn aikana kiinni, mutta telkkarista katottiin pieni pätkä jotain vanhaa suomalaista leffaa. Kun alettiin lähestyä Turkua, lähdettiin siivoojia karkuun ylimmälle kannelle. Siellä oli laitoina isot ikkunat, joista oli melko estoton näköala merelle. Kansibaarilla oli mukavannäköiset sohvaryhmät, mutta kaikilla kansilla oli lisäksi myös irtotuoleja, jotka sai kiikuttaa sinne minne halus. Tossa me sitte juotiin vielä viimiset kokikset/kahvit. Ei valittamista!
Varmaan tuli jo ihan selväks, että olin laivaan ja risteilyyn enemmän kuin tyytyväinen. Ja niin oli Jussikin. Tietysti noi kaikki sattumukset, kuten säät ja buffetin ikkunapaikka, toivat vielä oman lisänsä nautittavuuteen, mutta ilman niitäkin ois varmasti ollut tosi ihanaa. Tonne mennään ehdottomasti uudestaan,  ja todellakin suosittelen muillekin!

Kotona sähköpostissa odottikin sitten "iloinen" yllätys: koulun aloituskirje! Niin se vaan taitaa olla, että syksy tulee taas. Se ei sinänsä haittaa, syksy on mun lempparivuodenaika. Mutta vaikeinta on aina se, että saa itsensä siirrettyä lomamoodista arkimoodiin. Tänä vuonna ei sentään oo häitä "sotkemassa" koko syksyä, joten jospa tällä kertaa pystyis koulunkin alottaan ilman sen suurempia häiriöitä. Huomasin viime vuonna, että ne ekat viikot on aika merkittäviä koko vuoden kannalta.. olis näköjään ihan hyödyllistä käydä ne kaikki turhalta tuntuvat infot sun muut, niin saattais joskus jopa tietää, että missä pitää milloinkin olla.. :P Kesällä on onneks tullut tehtyä ja mentyä monen kesän edestä, joten ei ainakaan jää harmittamaan mikään. Ihan hyväkin vaan, että syksy tulee. Jospa se vähän rauhottais tätä elämää taas. Koti-iltoja, villasukkia (jalassa ja puikoilla!), kaakaota ja kynttilöitä odotellessa... :)

maanantai 5. elokuuta 2013

kuumia keikkoja ja kylmää vettä.

Tässä onkin mennyt nyt pari viikkoa edellisestä postauksesta. Viikkoihin on mahtunut mm. paljon autossa istumista ja vaihtuvia maisemia, elämäni kaksi hikisintä keikkaa sekä kylmää jokivettä. Viikot ollaan oltu Köyliössä, sillä Jussi on siellä korjannut autoaan. Viikonloput on sitte reissattu keikoilla. Jussi meni täksikin viikoksi Köyliöön, mut mä päätin jäädä Tampereelle. Tuntuu uskomattomalta, että mulla on edessä kolme kokonaista päivää, joina mun ei tarvi lähteä yhtään mihinkään, ellen ite halua! Tai mikä ehkä vielä parempaa, voin lähteä ihan mihin vaan heti, kun haluan! Maaseutu ei vaan oo mun juttu, jos siellä pitää olla kauemmin ku viikko. Se siitä.

Mulla on siis molempina viikonloppuina ollu keikkaa. Viime viikolla Keuruulla Missa Concordiae, ja eilen Anjalankoskella Suomalainen Messu. Enpä halua ees tietää, kuinka monta litraa hikeä tuli yhteensä vuodatettua noiden keikkojen aikana! Viikonloput on ollu kuumia ja hikisiä ilman mitään aktiviteetiakin, ja kun siihen yhdistää soittamisen tuoman jännityksen ja keikkajammailun, on sitä keikan jälkeen yleensä kyllä aika naatti. Keuruun keikka soitettiin täpötäydessä, kuumankosteassa teltassa, lamppujen ja savukoneiden keskellä. Fiilis oli muutenkin katossa alusta loppuun, eipä koskaan ennen ole tullut soitettua tuollaista keikkaa, missä yleisö hurraa jo ennen, kuin yhtäkään ääntä on soitettu! Tuolta (blogger ei taaskaan jostain syystä löydä haluamaani videoo..) voi käydä kurkkimassa yhden keikan kohokohdista. Mua ei tosin taida tossa videolla näkyä kertaakaan, mutta kyllä mä lavalla kuitenkin olin.. ;) Viikonloppu oli muutenkin kiva. Porukoiden asuntoautossa oli hyvä nukkua, ja esiintyjäpassilla sai niin paljon limsaa ja karkkia, ku halus.. ;)

Viime viikonloppuna oli oikeestaan kaksikin keikkaa, mutta niistä tärkeämpi oli kuitenkin ehdottomasti eilinen messu-keikka. Onnekseni se oli samalla paikkakunnalla, missä isovanhempani asuvat. Oikeastaan ainut, millä selvisin kuumasta ja hikisestä päivästä, oli tieto siitä, että keikan jälkeen pääsen mummolan rantaan saunomaan maailman parhaaseen rantasaunaan ja pulikoimaan Kymijokeen. Keikka oli siis ulkona, ja harjoitusten aikana aurinko porotti ihan suoraan lavalle. Noilla messu-keikoilla sitä jotenkin vielä antaa ihan huomaamattaan itsestään sen 150%, joten keikan päätteeksi olin lievästi puhki. Sauna, joki ja grillimakkara kuitenkin toimivat juuri niin loistavasti, kuin olin kuvitellutkin, ja akut lähtivät latautumaan kohisten. Siitäkin huolimatta, että joen vesi oli todellisuudessa paaaaaljon kylmempää, kuin siinä mun haavekuvitelmassa... ;)

Loppuun vielä muutama kuva mummolareissulta.

Saunalle menee mummolasta pieni ja kuoppainen tie, jonka mun pikkuveli sai ajaa. Joonas täyttää ens kuussa 18, ja autokoulu on hyvässä vauhdissa. Hienosti päästiin saunalle meiän pikkuvauvvelin kyydissä.
Rantasaunan laituri.
Mä niiiiiin tykkään tällaisista maisemista!
Tosta ku lähtee, niin päätyy mummolaan. 

Uintitaidon mittari: Kun jaksaa uida laiturilta yläjuoksulle noiden ensimmäisten veteen osuvien oksien kohdalle, eli "Koivulle", ilman pelastusliivejä, niin sit voi sanoa osaavansa uida. :) 
Piti ottaa kuvia mummon ihanista kukkamaista, mutta akku loppui kun aloin kuvailemaan tätä pörriäistä. Edustakoot tämä kuva sitten niitä mummon ihania ja lukuisia istutuksia...