maanantai 22. heinäkuuta 2013

Elina ♥ Pohojammaa

"Hei miten ihanaa, kerrankin ollaan ajoissa! Ei meiän oikeesti ees ois tarvinu lähtee vielä, mut eipähän nyt ainakaan myöhästytä!"

Näin tuumin eilen aamulla, kun lähdettiin ajamaan kohti Pohjanmaata ja kaverin häitä. Soitettiin Jussin kans sisääntulomarssi, ja niimpä päätettiin, että nyt kyllä pelataan varman päälle ehtimisen kanssa ja lähdettiin melkein tuntia ennen, kuin olis oikeesti tarvinut. Ja hyvä näin, sillä vajaan neljän tunnin päästä oltiin vihdoin hääkirkon pihassa, noin 10 minuuttia ennen, kuin aloitettiin soittaan häämarssia... ;D Ajettiin sinne kirkolle kaikenlisäksi vielä jotenkin väärältä puolelta, eikä siihen saanut autoa parkkiin. Mä juoksin kirkkoon laittamaan nuotit yms. valmiiks, ja Jussi tuli sisään neljää minuuttia ennen marssin alkua. Toivottomia tapauksia, minkäs sille mahtaa.

Onneks meidän sähläilyt ei vaikuttaneet mitenkään päivän kulkuun, ja ihana hääpari sai toisensa. On aina yhtä ihanaa päästä todistamaan, kun rakas ja tärkeä ystävä tekee elämänsä tärkeimmän päätöksen sanoessaan "tahdon". <3

Mä en ole Pohjanmaalla tainnut käydä kuin ihan pari kertaa. Ainakaan en koskaan ennen oo tajunnut, miten upealta siellä näyttää. Auringonpaistekin taisi tietysti vähän vaikuttaa asiaan. Juhlapaikan isolta terassilta oli tällaiset näkymät:

Photo Booth -pöydässä näkyi paljon tuttua:

Terveisiä hääparille...
Odottelin, koska tulee kutsu kaverikuvaan. Jussi: "Kato tänne nii otan susta kaverikuvan! *klik* Nonii, nyt näytän tätä kaikille kavereille, eli tää on kaverikuva!"
Itse hääparista mulla ei sitten olekaan yhtään kuvaa. Häissä oli kuvajaana sama kuvaaja, joka meillä oli, joten jätin ihan suosiolla hääparin kuvailun ammattilaiselle.

Paluumatka olikin sitten paljon mukavampi ja leppoisampi (ja jostain kumman syystä myös lähes tunnin nopeampi...) kuin tulomatka, ja ehdin kunnolla ihailla maisemia. Lähdettiin takaisinpäin vielä ihan täydelliseen aikaan, kun aurinko oli laskemassa. Yritin sanoa Jussille monta kertaa, että nyt kyllä pysähdytään johonkin ihanaan paikkaan, ja ihaillaan ja kuvaillaan maisemia. Ja jossain vaiheessa sanoin, että mun sydän pakahtuu tästä kauneudesta. En muista, koska viimeksi olisin voinut sanoa niin, tarkoittaen todella ihan jokaista kirjainta. Jussi ei suostunut pysähtymään, joten yritin sitte hädissäni räpsiä liikkuvan auton ikkunasta jotain kuvia. Suurin osa kuvista näyttääkin tältä...


Mutta onnistuin mä sentään muutaman edes vähän onnistuneemman saamaan...




Voisin tuijotella tuollaisia maisemia tuntikausia kyllästymättä tippaakaan. Aivan täydellisen ihanaa ja kaunista. Päätin heti, että haluan mökin tonne.

Oon varmaan viimeiset pari vuotta tehnyt jokaisiin juhliin kampaukseksi kiharat. En saanut häitä edeltävänä yönä unta, ja jossain vaiheessa päätin, että nyt on vihdoin aika vaihtaa kampausta. Selailin Pinterestissä erilaisia nutturoita, ja päätin testata tätä. Toimi kyllä hyvin, ja oli tosi helppo. Pääsee toi jättivalkkikin käyttöön, oon ennen tätä tainnut käyttää sitä vain kerran. Mutta vaikka toi olikin hyvä, niin ehkä koitan kuitenkin pyrkiä siihen, etten jämähtäisi tähän kahdeksi vuodeksi... ;) Kuva otettu siis vasta paluumatkalla, ja nuttura hapsottaa jo aika pahasti.


Kaks väsynyttä juhlijaa. Jussi se vaan aina tykkää, ku otan siitä kuvia.

Onneksi en joudu olemaan uudesta rakkaudestani erossa kauaa, sillä seuraava Pohojammaan reissu odottaa enää reilun kuukauden päässä. Silloinkin on luvassa kavereiden häät. Ihanaa!

torstai 18. heinäkuuta 2013

Salmiakki-vadelmajäätelö

Aina joskus sitä tajuaa keksineensä jotain astetta isompaa. No okei, ei välttämättä mitään millä olis vaikutusta muihin ihmisiin tai maailmankaikkeuteen, mutta omaan elämään kylläkin. Oon tänä kesänä tehnyt pariin otteeseen itse jäätelöä, mutta vaikka hyviä onkin olleet, toistaiseksi mikään niistä ei kuitenkaan vielä oo ylittänyt blogikynnystä. Mutta eilen minä tein täydellistä jäätelöä! Niin hyvää, että mun ei välttämättä ikinä enää tarvi ostaa kaupasta jäätelöä, koska toistaiseksi en oo koskaan saanut kaupasta näin hyvää. Ja se on paljon sanottu multa se! Maistoin viikonloppuna ihanaa suklaata, siinä oli valkosuklaaseen laitettu vadelmaa ja salmiakkia. Eilen tajusin, että vitsit, vähänkö siitä sais hyvän makuyhdistelmän jäätelöönkin. Pakko oli tietysti päästä heti kokeileen. Sen valkosuklaan tosin jätin pois, koska arvelin, että tästä tulee muutenkin jo aika makeaa, ja oikeassa olin. Voihan sitä sitten lisätä rouheena vielä valmiin jätskin päälle, jos niin haluaa. Äsken maistettiin ensimmäiset pallot, ja kuten sanottu, tuli aivan ihanaa.


Jäätelön valmistaminen ite ilman jäätelökonetta on yllättävän helppoa. Googleen kun laittaa että "jäätelö ilman jäätelökonetta" tulee monenmoista perusohjetta, joista ite oon toistaiseksi käyttänyt vaan kermajäätelöohjetta. Ohje löytyy jo monesta paikkaa, mutta laitan tän kuitenki nyt itsekin, sillä oon tehnyt vähän pienemmällä ohjeella, kuin mitä noissa netistä löytyvissä lukee.

Vaniljajäätelö:
2 kananmunaa
2 dl kermaa
(n.) 1,3 dl tomusokeria
(n.) 2,6 rkl maun tuovaa nestettä (tässä tapauksessa vettä, mihin sekoitettu vaniljaa. Voi käyttää myös mehua, sulatettua suklaata tms.)
0,5 dl glukoosisiirappia

Erottele valkuaiset ja keltuaiset eri kulhoihin. Mittaa tomusokeri keltuaisten joukkoon. Vaahdota omiin kulhoihinsa ensin valkuaiset, sitten keltuaiset ja sokeri, ja viimeiseksi kerma. Kun vaahotat tässä järjestyksessä, sinun ei tarvitse välillä pestä vatkaimia. Yhdistä vaahdot (eli kolme eri vaahtoa), ja sekoita ne nuolijalla tasaiseksi massaksi. Lisää maun tuova neste sekä glukoosisiirappi, sekoita. Siirrä jäätelömassa pakastuksen kestävään astiaan ja laita pakastimeen. Pakastamiseen sopii hyvin esim. Aino-jäätelöpurkki, jos sellainen sattuu kaapista löytymään. Jos käyttää glukoosisiirappia, niin jäätelöä ei tarvitse välillä käydä sekoittelemassa ollenkaan. Ilman glukoosisiirappiakin voi tehdä, mutta siinä tapauksessa kannattaa pakastuksen aikana sekoitella pariin otteeseen, jotta massa jäätyisi vähän tasaisemmin.

Vadelmakastike:
200 g vadelmia
(n.) 66 g sokeria
(n.) 6,5 ml sitruunamehua

Laita ainekset kattilaan. Kiehauta, ja anna kiehua, kunnes seos paksuuntuu siirappimaiseksi. Siivilöi kastike toiseen astiaan tiheän siivilän läpi. Painele vadelmia siivilää vasten esim. lusikalla, jotta saat nestettä irtoamaan mahdollisimman paljon. Jäähdytä jääkaappikylmäksi.

Kun jäätelö on ollut jäätymässä muutaman tunnin, lisää jäätelöastiaan n. puoli pussillista  (tai oman maun mukaan) Turkinpippurirouhetta. Sekoita, jotta saat rouhetta tasaisesti joka puolelle. Lisää vadelmakastike. Kastike kannattaa kaataa jäätelön sekaan ohuena nauhana joka puolelle, ja sitten vain käännellä kevyesti. Näin vadelmakastike ei sekoitu täysin  jäätelömassan sekaan, ja näin ollen pääse maustamaan koko jäätelöä, vaan se jää herkullisiksi hillosattumiksi jäätelön sekaan. Jos taas haluaa nimenomaan vadelmajäätelöä, niin sitten voi tietysti sekoittaa tässä kohtaa enemmänkin. Laita pakastimeen, ja anna jäätyä yön yli. Aamulla pakastimessa odottaa herkkujäätelö valmiina nautittavaksi!



Nopeampi versio tästä olisi esim. vaikka sellainen, että käyttäisi jo jäätelön valmistuksessa maun tuovana nesteenä vadelmamehua, ja sitten jossain vaiheessa lisäisi nuo turkinpippurirouheet. Itse kuitenkin tykkään, että vadelma on nimenomaan tuollaisena hillona seassa. Ja pitää vielä sanoa sekin, että ihan pelkästään tuo vaniljajätskikin on aivan mahdottoman hyvää! Pesee mennentullen kaupan vaniljajätskit. Eli suosittelen kokeilemaan, jos herkkunälkä iskee! Ainut huono puoli on se, ettei tätä pääse syömään heti.. :P

maanantai 15. heinäkuuta 2013

juhlintaa ja kakkuilua

Viikonloppuna juhlittiin 50-vuotiasta anoppia. Lauantaina kahviteltiin lähisuvun kesken (paras macaronseista kuulemani kommentti oli: "Nää on vähän niinkun niitä macaronseja, mut vaan parempia."). Eilen olikin sitten vähän vauhdikkaampi päivä, oltiin järjestetty juhlakalulle koko päiväksi yllätysohjelmaa. Luulisin, että Johkulta on jossain vaiheessa tulossa vähän kattavampaa postausta päivästä kuvien kera, joten mä tyydyn nyt vaan toteamaan, että selkä-hartia -osasto tuntuu koko ajan kipeämmältä ja voittosuklaa maistuu hyvältä. ;)

Sain tehdä eiliseksi kakun, ja oon siihen melkoisen tyytyväinen. Jossain vaiheessa päivää muistin, että elämäni ensimmäisestä marsipaanikakusta tuli sattumalta myöskin synttärikakku samaiselle henkilölle. Jonkinlainen ympyrä siis kai sulkeutui, mutta toivottavasti se ei kuitenkaan tarkoita, että tämän kakun tarvitsisi jäädä viimeiseksi. On toi vaan sen verran hauskaa puuhaa. :)


Tän kuvan ottamisen jälkeen kakku muuttui vielä sen verran, että värjäsin kirjaimet ja numerot kultaisiksi tomuvärillä. Myös lopullisesta versiosta mahdollisesti tulossa Johkun blogiin kuva. Kakussa oli täytteenä salmiakkitäyte, jota oli tarkoitus raikastaa aavistuksella sitruunaa. Harmi vaan, että sitruunaa tuli sitten lopulta vähän liikaa, ja se peitti aikalailla alleen salmiakin. Mutta tiedänpähän taas mitä seuraavalla kerralla pitää tehdä toisin.


Omasta mielestäni paras ruusu, mitä oon tähänastisen kakku-urani aikana tehnyt. :)


Ja tässä vielä se ensimmäinen, tasan kaksi vuotta sitten, tekemäni marsipaanikakku. Muistan että reunasta tuli niin ruma, et oli pakko pyöritellä noi "helmet". Myös kakkukupu oli aivan uusi, joten alustakin on tossa tietysti väärin päin. :D On noista ajoista ehkä jotain opittu... ;)

Olin koko viime viikon tosi väsynyt, ja kun päästiin eilen kotiin, olin aivan naatti. Tänään nukuinkin sitte pitkästä aikaa yli puolen päivän. Nyt on luvassa sellainen viikko, että ennen sunnuntaita ei tarvi lähteä mihinkään! Tähän asti koko kesäloma onkin mennyt siinä, että vähintään kerran viikossa lähdetään jonnekin tai tullaan jostain. Varmaan senkin takia olin koko viime viikon ihan väsynyt. Tällä viikolla en suostu lähtemään Tampereelta mihinkään ennen sunnuntaisia kaverin häitä. Pakko vähän levätä välillä, että jaksaa vielä lomailla nää viimeisetkin viikot. :P

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Pupu-Poika & Pupu-Tyttö


Tässä viimeisimmät valmistuneet neulomukset. No Home Without You -blogin kautta löysin ohjeen näihin supersöpöihin pupu-pehmoihin. Luin ohjeen eräänä aamuna, ja päätin, että tuollainen pitää vielä joskus tehdä. Kuinka ollakaan, myöhemmin samana päivänä luin, että kaverini kuukauden sisällä syntyvää vauvaa ei masun tällä puolen odota vielä yksikään pehmolelu. Niinpä Pupu-Poika sai alkunsa vielä samana päivänä. Englanninkielisen ohjeen lukemisessa meni aikaa vähän kauemmin, kuin tavallisesti. Tässä on loistava sivu, jos joskus alkaa neuloa jostain englanninkielisestä ohjeesta. En itse olis päässyt varmaan alkua pidemmälle ilman tuota sivua, suosittelen! Pupu-Poika valmistui n. vuorokaudessa, ja nyt se onkin jo uudessa kodissaan odottelemassa vauvelin syntymää. Toivottavasti tästä olisi vauvalle paljon iloa! :)

Pupu-Pojan valmistus oli niin hauskaa ja nopeaa, että seuraavana päivänä olikin pakko laittaa alulle myös Pupu-Tyttö. Ajattelin ensin, että tekisin tämän itselleni, mutta voi olla, että Tyttökin vielä päätyy jonkun vähän pienemmän halittavaksi. 


Pupu-Tyttö ja Pupu-Poika eivät valitettavasti koskaan ehtineet tavata. Luulisin, että ne olis tulleet juttuun oikein hyvin. Ehkä jossain pupu-pehmojen taivaassa sitten?

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Macarons

Päätin tänään tarttua härkää sarvista, ja vihdoinkin kokeilla tehdä näitä niin paljon puhuttuja macaronseja. En oo koskaan syönyt kunnollisia sellaisia, joten en varmaksi voi edes sanoa, tykkäänkö niistä. Tai no laivalla oli jotain, mutta ne maistui mun mielestä aika teollisilta. Mutta marengista oon aina tykännyt, ja jotenkin sitä kautta voisin kuvitella, että tykkäisin myös näistä.

Valmistusprosessi oli aika stressaava. Pitkään aikaan en ole niin tarkkaan lukenut mitään ohjetta tekemisen ohessa. Käytin ohjeena Kinuskikissan Macarons-ohjetta sillä muutoksella, että siivilöin tomusokerit ja mantelijauhot pariin otteeseen, ja korvasin noin puolet tomusokerista mansikanmakuisella tomusokerilla. Tiesin kyllä, että mahdollisia sudenkuoppia olisi monta, mutta en oikeastaan edes halunnut lukea niistä tarkemmin etukäteen. Päätin vaan noudattaa ohjetta mahdollisimman tarkasti. Kaikki menikin oikeastaan aika hyvin siihen asti, kun ensimmäinen pelti meni uuniin. Meidän uuni on mun kokemuksen mukaan vähän heikohkotehoinen, ja kaikkia ruokia pitää pitää uunissa aina vähän kauemmin, kuin ohjeessa lukee. Niinpä annoin macaron-kuorienkin olla uunissa ihan rauhassa, ja kun menin katsomaan mitä niille kuuluu, olivat ne tietysti palaneet pinnasta. Uunissa ne myös levisivät rumasti pohjasta, ja tämä johtui luullakseni siitä, että en antanut niiden kuivua huoneenlämmössä tarpeeksi kauaa. Taikinaa olis ilmeisesti pitänyt myös vatkata vielä lisää vähän notkeemmaksi, jotta noi huput olis laskeutuneet paremmin.

pieleen meni.
Toisen pellillisen ollessa uunissa istuinkin sitten melkein koko paistoajan uunin vieressä vahtimassa, ettei vaan pääse tummumaan. :D Selkeästi sillä kuivatusajalla on vaikutusta, sillä toinen pellillinen lähti  paistumaan paljon nätimmin. Ei levinnyt reunoista tms. Lopulta sain kuin sainkin tehtyä 16 nättiä (???) macaron-leivosta, jotka toivottavasti myös maistuvat hyvältä. Vien nämä huomenna kahvijuhliin, siellä sitten tulee tuomio. Voi  kyllä olla, että tekijänoikeuksien nojalla maistan yhden vielä ennen lähtöä. :P


Mulla ei pitkään aikaan oo mennyt keittiössä mikään pieleen, joten tottakai tää hiukan lannisti. :P Mutta onneks sentään toi toinen pellillinen onnistui, ja jäi kuitenkin sellanen olo, että mun täytyy ottaa näistä todellinen niskalenkki vielä joskus tulevaisuudessa. Eli taistelu täydellisiä macaronseja (siis miten ihmeessä tää oikeen pitäis suomenkielisessä lauseessa taivuttaa?!?!???!!) vastaan taatusti jatkuu vielä!

Sitten vielä edelliseen postaukseen liittyen. Käytiin räpläämässä kaupassa kameroita, ja päätin, ettei tuleva kamerani sittenkään tule olemaan kumpikaan noista kamerapostauksessa mainituista. Ne on molemmat varmasti ihan hyviä peruskameroita, mutta itseni tuntien luulen, tai siis tiedän, että sitte ku pääsen kunnolla alottaan kuvaamisen kunnon kameralla, niin melko nopeesti alan kaivata paljon enemmän, kuin vain peruskameraa. Säästäminen siis alkakoon heti, kun vaan alan saada jotain, mistä säästää. ;)

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Problem solved!


Katsottiin äsken niiiin ahdistava ja surullinen elokuva (Flight 93) ettei mitään rajaa. Pakko  siis tulla nyt vielä yöllä kirjottamaan tämmönen hömpötys (tosin aika hyödyllinen sellainen!), ettei jäis ihan niin paha mieli. 

Keillä kaikilla on se ongelma, että meikkisiveltimille ei ole mitään kunnollista kuljetussysteemiä, ja reissuissa ne sitten kulkevat muiden meikkien seassa ja menee ihan pilalle? Mun ihanat bM-siveltimet on valitettavasti lukuisissa reissuissa ottaneet jo vähän osumaa. Se on paitsi harmillista, myös aika typerää, koska ne ei kuitenkaan oo ihan ilmaisia. Oonkin yrittänyt tässä pitkin vuotta koittaa keksiä / löytää jotain sopivaa ratkaisua, jotta en altistais niitä enää isommalle tuholle. Jotenkin oon aavistellut, että asialle on pakko olla joku yksinkertaisempikin ratkaisu, kuin useita kymppejä maksavat ammattikäyttöön suunnitellut sivellinkotelot. Rekisteröidyin jokin aika sitte Pinterestiin, ja sieltähän se ratkaisu sitten löytyi. Ja mikä parasta, homma tuli maksamaan ainoastaan yhden (1) euron! Ja näin se tapahtui:

Tarvikkeet: Bambutabletti Tigerista (Pinterestin ohjeessa oli käytetty bambusta tehtyä sushimattoa, mutta tämä toimii yhtä hyvin), silkkinauha (löytyi laatikosta) ja sakset.


Mitä tehdään?: Ensimmäisenä saksin tabletista alareunan pois, koska se oli liian pitkä. (kannattaa lukea loppuun asti, jos haluat tietää, mitä siitä poisleikatusta alareunasta voi tehdä!) Seuraavaksi lähdetään pujottelemaan silkkinauhaa bambujuttujen välistä.


Nokkelimmat saattavatkin jo arvata, miltä tämä näyttää valmiina...

...minun tapauksessani tältä:

Miten ihanasti ne ovatkaan siinä, kaikki kerralla esillä ja helposti saatavissa! Ja vasemmassa reunassa sopivasti vielä tyhjää, jos vaikka tilan tarve tulee jatkossa kasvamaan... Vaan seuraavaksi tuleekin vasta se paras kohta:

Rullataan bambumatto rullalle...


  ... ja tadaa! Siellä ovat tiukassa paketissa. Eipä pääse harjakset sojottamaan miten sattuu!

Ja näin nätisti paketti sujahtaa meikkipussiini.

Suosittelen ehdottomasti tätä kaikille, jos teillä vaan on tuo alussa kuvailtu ongelma. Ei kannata turhaan pilata siveltimiään, kun ne kerran on näin helppo pitää kunnossa! :)



Niin, se ylijäänyt reuna. Statement-kaulakoruthan ovat kovaa huutoa nyt (vai ovatko jo hiipumassa? En niin seuraa muotia..) Tästähän saa oikein kätevästi sellaisen:


Okei, ei huolta. Tämä tuskin päätyy ihan yhtä kovalle käytölle, kuin tuo sivellinjuttu... ;)

torstai 4. heinäkuuta 2013

Kana-nuudeliwokki

Oon tässä kesällä ollut maailman laiskin kokki. Eilen siivoilin pitkästä aikaa keittiötä, ja eteen tupsahti hyvin vähälle käytölle jäänyt wokkipannu. Sillä sekunnilla päätin, että nyt on tehtävä kana-nuudeliwokkia. En ollut koskaan sellasta syönyt tai ees nähnyt, enkä ollu ihan varma edes että onko sellasta ruokalajia edes olemassa, mutta tiesin vaan, että sellaista on nyt tehtävä. Pikaisen googlettelun jälkeen jouduin huomaamaan, että en nyt sitten kuitenkaan tainnut keksiä uutta ruokalajia.. ;) Mutta eipä se intoani lannistanut. Muutaman reseptin pohjalta muokkasin omani, ja se tulisi tässä:

EDIT. Reseptiä muokattu 19.7.-13. (lisätty kookosmaito)


  • 350g hunajamarinoitua broileria
  • 1 iso sipuli
  • (jauhettua) valkosipulia sopivasti ;)
  • porkkanaviipaleita
  • 70g (pieni pussillinen) cashewpähkinöitä
  • 1 tlk ananasta
  • 2 dl kookosmaitoa
  • n. 1,5 tl hunajaa
  • loraus makeaa chilikastiketta
  • n. puoli tl vihreää currytahnaa
  • mustapippuria

  • n. 200 g nuudeleita

Paista broilerit öljyssä. Pilko sipulit lohkoiksi, sekä viipaloi porkkanat. Lisää broilerin joukkoon sipuliviipaleet, valkosipuli, porkkanat sekä pähkinät. Kääntele hetki kovalla lämmöllä. Lisää ananaspalat sekä kookosmaito. Mausta chilikastikkeella, hunajalla ja mustapippurilla. Jätä hautumaan kannen alle siksi aikaa, kun keität nuudelit. Kun olet keittänyt nuudelit, lisää ne muiden ainesten joukkoon ja sekoita. Ja eikun herkuttelemaan! :)



Eipä näköjään kuvassa näytä kovin houkuttelevalta... ;) Mutta voin kertoa että herkkua oli! Aineksia voi tietysti muokata oman maun mukaan juuri sellaisiksi, kun itse haluaa. Kirjoitin tän tänne lähinnä itselleni muistiin, mutta kannattaa kyllä muidenkin kokeilla! :)

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Turistina kotikaupungissa.

Mun kummitäti tuli eilen käymään Tampereella, ja tarjos mulle lounaan. Kun mietittiin, mihin mentäis, hän ehdotti Kauppahallia. Luulis, että kuuden vuoden asumisen jälkeen tuntisi jo suht hyvin kotikaupunkinsa parhaat puolet, mutta minäpä en tiennyt, että Kauppahallissa voi ihan kunnolla syödä! Luulin, että sieltä voi vaan ostaa kaikkea. Ja olipa muuten oikein positiivinen yllätys. Aion raahata Jussin sinne tänään.

Syömisen jälkeen kummitädin serkku liittyi mukaan, ja menimme katsomaan Galleria Kapriisiin erään perhetutun taidenäyttelyä. Enpä ole sellaisissakaan käynyt Tampereella asuessani varmaan kertaakaan. Enkä totta puhuen varmaan aikaisemminkaan, ainakaan Suomessa.

Loppuaika sentään vietettiin ihan tutuissa paikoissa, kuten Koskarissa ja jätskillä. Mutta jäin vaan miettimään, että mitähän muita, multa täysin salassa pysyneitä helmiä Tampere vielä kätkee sisälleen?

Perjantai vietetäänkin sitte Helsingissä turisteina. Suunnitelmana on käydä ainakin Suomenlinnassa, sekä Linnanmäellä jätskillä (ehkä jossain laitteessakin jos uskalletaan). Aikaa varmaan jää noiden lisäksi vielä paljon. Oisko jollain ehdottaa sieltä jotain kivoja paikkoja tai aktiviteetteja? Mahdollisimman halpoja. :) Ja onko Helsingissä jotain Kauppahallin kaltaista paikkaa, missä sais tollasta perusruokaa (suht halvalla)? 

Pakko kertoa vielä yks juttu, kun nyt ruuasta on puhe. Sunnuntaina oltiin yhdellä keikalla avustamassa (siis ei soittamassa tällä kertaa, mä avustin kahviossa ja Jussi vahti lapsia). Koko päivä mentiin suht vähällä ruualla, ja oltiin aika nälkäisiä. Jossain vaiheessa pikkuveljen tyttöystävä soitti, että niiden porukat aikoi grillata illalla, ja koska heillä väärinkäsityksen vuoksi oli ihan liikaa ruokaa (päivällä käyneet vieraat olikin tulleet vaan kahville), niin mä ja Jussi saatais myös mennä sinne syömään. Siellä me sitten istuttiin ja rasitettiin aivonystyröitämme miettimällä, ottaisimmeko tällä kierroksella miedommin vai tulisemmin maustettua kanaa, vaiko kenties possua. Vai pitäiskö sittenkin tässä välissä syödä vaan makkara ja maissi, jotta 10 minuutin päästä jaksaisi taas syödä enemmän? Onneksi kaikki sentään kannettiin suoraan lautaselle, niin ei tarvinnut aivonystyröiden lisäksi rasittaa muita osia. Kesätyöttömät opiskelijat kiittävät!