torstai 27. kesäkuuta 2013

mansikkainen pikajuustokakku

Jussi osti pari päivää sitten kesän ekat mansikat, ja minähän halusin heti päästä tekemään niistä kakun. Haluttiin syödä sitä jo samana päivänä, ja oltiin kaksin, joten ison juustokakun tekeminen ei tullut kysymykseen. Ajattelin kokeilla tällaista suoraan annoskulhoon tehtävää liivatteetonta versiota, ja siitähän tuli oikein hyvää. Koostumus jäi tietysti ilman liivatetta paljon juustokakkua pehmeämmäksi, mutta valkosuklaa jähmetti sitä kuitenkin sen verran, että koostumus oli kuitenkin enemmän moussemainen kuin rahkainen. 


Tein "kakkua" neljän annoskulhon verran, ja käytin kaikista kuvassa näkyvistä aineksista n. puolet. (Mansikoiden tarkkaa määrää en muista, olin survonut kakkuun käyttämäni mansikat jo ennen kuvan ottoa, ja tässä näkyvät ovat vain rekvisiittaa.) Ensin vaahdotin Flora Vanillan ja sekotin siihen sulatetun suklaan, mansikkarahkan sekä survotut mansikat. Seuraavaksi murskasin keksit, ja sekotin niihin jonkin verran sulatettua voita. Painelin keksimurska-voi -seoksen kulhojen pohjalle, ja sen päälle kaadoin mansikkatäytteen. Kulhot olivat jääkaapissa noin pari tuntia.


Kokeilin myös koristella parin kulhon reunat mansikansiivuilla ennen, kun kaadoin täytteen keksimurskan päälle. Kirkkaissa kulhoissa tämä toimisi tietysti vielä paremmin. Tuli mieleen sellainenkin, että jos keksimurskaa tekisi selvästi enemmän, niin sillä voisi vuorata koko kulhon ennen täytettä. Täytynee joskus kokeilla niinkin.


Ja hyvää tuli! :) Tätä ideaa aion kyllä ehdottomasti kokeilla toistekin, jos iskee juustokakkuhimo, mutta aikaa ja syöjiä ei ole tarpeeksi isolle kakulle. Suosittelen! :)

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Haaste

Sain tämän haasteen jo jokin aika sitten, toukokuisen blogitauon aikana, mutta en aikasemmin ole siihen muistanut/ehtinyt tarttua. Haastajana oli siis Faux leather shoes and other stories-bloggaaja. Tästä tulee nyt piiiiiitkä pätkä tekstiä, mutta tulkoon.

Haaste kuului näin:


Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, jolla on alle 200 lukijaa.
  • Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
  • Pitää myös vastata haastajan 11 kysymykseen.
  • Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
  • Haasteeseen pitää valita 11 bloggaajaa, jolla on alle 200 lukijaa.
  • Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
  • Ei takaisin haastamista!


Aluksi 11 asiaa minusta:

1. Oon oikeesti tosi ujo. En tiedä, millaisen kuvan musta tän blogin perusteella saa, mutta välttämättä tota ei uskois silloinkaan, kun mut tuntee IRL. Sitten, kun tutustun, niin ujous hälvenee, mutta aijjettä miten vaikeeta on siinä vaiheessa, kun pitäis ite tehdä se aloite, että lähtee tutustumaan johonkin. Vaikka kyseessä olis joku sellanen ihminen, jonka oikeesti tietää tosi mukavaks, ja jotenkin aistii että sen kanssa tulis kyllä tosi hyvin toimeen, niin en millään uskalla koskaan tehdä sitä ensimmäistä siirtoa. Mietin usein, että onneks ei enää tarvi huolehtia mistään miesten tapailuista yms., oisin siinä varmasti tosi huono. :D Mutta oon huomannu, että toi ujous saattaa joskus antaa musta jopa töykeän kuvan. En esim. välttämättä uskalla tervehtiä ihmisiä, joista en oo ihan varma että ollaanko toisillemme tuttuja vai ei (tyyliin ollaan ehkä kerran oltu jossain paikassa samaan aikaan, tai tiietään toisemme jostain blogimaailmasta tms.), ja sit myöskin jossain uudessa porukassa saatan olla ihan hiljaa, ja se saattaa antaa kuvan, etteikö mua kiinnostais. Mutta kyllä mua kiinnostaa, ja kyllä mä haluan moikata! En vaan uskalla.

2. Jonain päivänä vielä käyn Afrikassa. En vielä tiedä, mitä siellä teen tai kuinka kauan siellä aion olla, mutta aivan varmasti sinne joskus menen. Afrikka on ollu mun sydämellä niin kauan ku muistan. Tai oikeastaan käsivarrella, sillä mulla on oikeassa käsivarressa iso Afrikan muotoinen syntymämerkki (josta Jaakko Löytty on mua kädestä pitäen onnitellut, ja johon Pekka Simojoki on joskus piirtänyt Namibian rajat. Nää on pakko aina mainita.). Joskus luulin, että maita on neljä, ja ne on järjestyksessä Suomi, Ruotsi, Englanti ja Afrikka. Jussikin on tajunnut mun Afrikka-kaipuun, ja sanoikin joskus, että ei se uskalla päästää mua sinne, kun se pelkää, etten mä haluaiskaan tulla sieltä enää pois. Voi olla hyvinkin mahdollista. Se ei vaan oo tainnut tajuta, että kyllä mä sen sinne otan mukaan vaikka väkisin. :P

3. Oon koukussa Candy Crush Saga -peliin.

4. Mulla on 12-vuotiaasta asti ollut krooninen vauvakuume. Joskus se äityy niin pahaksi, että kun katselen huvikseni tori.fi:stä tai huuto.net:stä käytettyjä lastenvaunuja yms. vauvakamaa, niin saatan jopa pienen hetken luulla, että meille ihan oikeesti olis tulossa vauva. Kun tajuan, ettei niin suinkaan ole, niin saattaa päästä itku.

5. Jos saisin valita ihan minkä tahansa ammatin, mitä tekisin loppuikäni, olisi se kotiäiti. Siihen päädyn joka kerta miettiessäni, että mitä sitä elämällään oikeen tekis. Tai no okei, en mä ehkä ihan loppuikääni sitä tekis. Mutta kyllä te nyt tajusitte.

6. En osaa kunnolla viheltää. "Kunnolla" siks, että oon jo tajunnu sen, miten sen äänen saa tulemaan. Nyt pitäis vaan harjotella.

7.  Innostun ja uppoudun tosi helposti. Otetaan esimerkiksi nyt ne meikit, vaikka kohteita on kyllä muitakin. Jos löydän uuden, kiinnostavan meikkisarjan, niin voin käyttää päiviä, tunteja ja viikkoja siihen, että etsin sarjasta kaiken mahdollisen tiedon, luen kaikki keskustelut ja kokemukset, mietin, mitkä tuotteet ja sävyt sopisivat itselleni ja selvitän kaiken oleellisen. Naked-paletin kohdalla oireet olivat kaikkein pahimmat, eikä sen jälkeen oikeestaan oo ollut mitään kovin isoa must-havea. Mutta Nakedin kohdalla oli havaittavissa vähän samaa, kuin tämän listan kohdassa 4, eli kun katsoin meikkitutoriaaleja yms, niin saatoin ajatella "kumpa se postimies ton jo tois niin pääsis itekin kokeilemaan", ja sitten tajusin että ainiin enhän mä oo ees tilannu sitä vielä. Onneks paletti ei oo tuottanut mulle minkäänasteista pettymystä.

8. Haluan uida delfiinin selässä. Tämäkin haave on kulkenut mukana niin kauan, kuin pystyn muistamaan.

9. Hissit on inhottavia. Niissä tulee paha olo.

10. Ahdistun, jos mut keskeytetään tai jos mun tekemistä rajoitetaan jotenkin. On niitä mainoksia, joissa nainen tekee ruokaa, ja sit mies tulee kesken ruuanlaiton halaamaan sitä ja ah kun kaikki onkin niin ihanaa ja homma jatkuukin siitä luontevasti makuuhuoneen puolelle ja ruoka saa vaikka palaa pohjaan. Jos mua tulee häiritsemään kesken ruuanlaiton, niin todennäköisesti saa ensimmäisenä paistinpannusta päähän. Tai jos vaikka laitan pyykkejä koneeseen, ja joku seisoo oviaukolla niin, etten pääse siitä ovesta samantien ampasemaan, ku keksin että jossain on vielä oikeanvärinen pyykki, niin luultavasti raivostun. Tai sitten, jos mua halaa niin, että mulle tulee olo, etten pysty lähtemään siitä pois heti kun haluan, nii en tykkää. En oo ihan varma, tykkäänkö tästä piirteestä, ja mietin että joskus olis ehkä ihan hyvä vähän relata. Muttakun eihän mitään sais koskaan tehtyä, jos aina joku keskeyttää..?! TOSIN, pakko mainita myös se, että kun jokin aika sitten olin pari päivää yksin kotona, niin tuntui ihan oudolta, kun joku ei koko ajan ollut häiritsemässä. Saatoin jopa hieman ikävöidä sitä. Että ota tästäkin sitte selvää.

11. En myöskään yhtään pidä siitä ihmisestä, joksi muutun suuttuessani. Mökötän ja pidän mykkäkoulua. Suurentelen asiaa päässäni niin, että lopulta saatan olla vihainen ihan eri asiasta, kuin mistä alunperin otin nokkiini. Siinä on sitte vähän vaikee kenenkään tulla pyytämään anteekskaan, kun en välttämättä enää edes muista sitä asiaa, mistä alunperin suutuin.


No tulipas tähän nyt negatiiviset jutut loppuun. Kyllä mä oikeesti oon ihan kiva.




Seuraavaksi vastaukset minulle esitettyihin kysymyksiin:



1. Miten ja minkä kanssa nautit uudet perunat?

Keitettynä, voisilmän ja sinappisillin kanssa! Aiettä...


2. Mikä viimeksi ei menny niinku Strömsössä?
Maanantaipäivä. Tultiin sunnuntaina Keuruulta Tampereelle, koska mun piti maanantaina mennä peseen ikkunoita, mutta olinkin sitte kamalan kipee enkä päässytkään. Sit vaan löllittiin Treella monta tuntia ja tuli kamala kiire lähtee Köyliöön, et ehdin vielä nähä isin ja äidin ennen niiden lähtöä Turkkiin. Jos oisin jo sunnuntaina tienny et oon maanantaina kipee, nii ois ajettu suoraan Keuruulta Köyliöön. 

3. Kaupunki vai maaseutu; keskusta, lähiö, taajama vai ei naapureita viiteen kilometriin?
Tässäpä vasta kysymys. No, sen tiedän, että maalle en koskaan halua enää muuttaa. En itseni, enkä tulevien lastemme takia. Tahdon että peruspalvelut on lähellä, ja että esim. sunnuntai-iltana ei tarvitse ajaa 50km jos maito loppuu. Haluan, että lapsemme pystyvät suht nuoresta liikkumaan itse harrastuksiin ja kouluun, ettei aina oo riippuvainen muista. Näin jää myös vanhemmille enemmän vapaa-aikaa (tässä kohtaa kuitenkin pakko osoittaa kunnioitusta omille vanhemmilleni, jotka uhrasivat elämästään vuosia siihen, että kuskasivat mua ja veljiäni jopa 5xviikossa 20km päähän musiikkiopistolle. Enpä olis tässä nyt, jos eivät olisi sitä tehneet.) Eli kaupunkiin kyllä, mutta ei kuitenkaan ydinkeskustaan. Haluan kuitenki ison talon ja rauhallisen tontin, jossa on tilaa temmeltää, ja tämä ei ydinkeskustassa onnistu. Lisäksi haluaisin kuitenkin kesämökiksi jonkun piilopirtin jostain järvenrannalta ja metsänkeskeltä. Ja siellä ei sitten tarvikaan olla yhtään mitään monen kilometrin säteellä. Ai mitenniin vaativa? (Ja mitenniin jäänyt vähän traumoja maaseudulla kasvamisesta? :D)

4. Kuvaile unelmakotisi!
Olen sen joskus jo tehnytkin! Unelmakodin ABC.

5. Nettikaupat vai kivijalkakaupat? Miksi?
Öööm.. Kivijalkakaupat, joissa voi testata tuotteista sopivat koot/sävyt, jotta ne voi tilata halvemmalla nettikaupasta? ;D Molemmissa on puolensa. Nettikaupoissa on enemmän valikoimaa ja halvemmat hinnat, mitä ei tietysti köyhänä opiskelijana voi mitenkään jättää huomioimatta. Mut toisaalta ku oon niin tarkka, niin arvostan sitä et pystyy kunnolla testaamaan tuotetta ennen ostopäätöstä. Ihanat kivijalkakaupat voi olla myös tosi inspiroivia, ja sitä tunnelmaa ei ikipäivänä saa nettikauppoihin liitettyä.  Mut jos nyt on ihan pakko valita, niin ehkä kuitenkin sanon että nettikaupat.

6. Kolme tavaraa, jotka ottaisit mukaan autiolle saarelle? (Nyt ei haeta tulitikkuja, taskulamppuja tms. selviytymisvälineitä, vaan niitä omia tärkeitä tavaroita.)
Raamattu, läppäri (nettiyhteydellä) ja joku käsityö/askartelu, jossa olis mahdollisimman monta yksityiskohtaista työvaihetta.

7. Ootko festarieläin? Mikä on paras festari?
Enpä oikeastaan. En oo varma, oonko ollut koskaan millään oikeilla festareilla. EDIT. Eiku niijjoo, oon mä ollu Maata Näkyvissä -festareilla joskus. Mutta en tiedä lasketaanko sitä, ku mun mielestä festarit tarkottaa ulkotapahtumaa, missä sataa koko ajan ja sitte siellä nukutaan teltassa mikä on täynnä kuraa.

8. Kengät korolla vai ilman? Miksi?
Tällä hetkellä ilman, koska oon niin mukavuudenhalunen. Korot on kiva piristys joskus, mutta enää en jaksaisi päivästä toiseen kulkea pelkästään koroissa, kuten joskus tein.

9. Syötkö lisäravinteita purkista? Jos, niin mitä?
Vitamiineja ja omega-3:sia on kyllä keittiön pöydällä, mutta tosi harvoin muistan niitä ottaa. Salin/jumpan jälkeen juon aina palautusjuoman, ja jos teen smoothiee/pirtelöö niin yleensä laitan sinne vähän protskujauhetta.

10. Mitä pelkäät? Onko sulla ihan fobiaksi luokiteltavia pelkoja?
Väkivaltaa. Sitä, että läheisille sattuis jotain. Ampiaisia! En tiä onko fobioita, mut kerran koulusta oltiin tutustumassa ydinvoimalaan ja mentiin sellasta tietä syvälle maan alle, nii siellä mulle tuli samoja oireita ku joillain kokeenpaikan kammoisilla tulee. Eli ehkä joku ahtaanpaikankammo tms? Ja joskus tulee sellasia että en uskalla pimeessä kävellä, jos en tasantarkkaan tiedä, mitä edessäpäin odottaa. Mut ei mitään, mikä kamalasti häiritsis normaalia arkea. Paitsi ehkä toi ampiaisjuttu vähän.

11. Mikä oli sun lapsuusajan lempilelu? (Jos sulla on se vielä tallessa, haastan sut myös ottamaan siitä kuvan ja lisäämään sen tähän!)
Varmaan aina sillä hetkellä uusin barbi, mutta tähän päivään asti on mun unileluna säilynyt paikoin jo kaljuuntunutkin Herra Nallukka, jonka sain ekana joulunani lahjaksi. Jussi ei oikeen arvosta sitä, että tää on edelleen meidän sängyssä kolmantena osapuolena, mutta en vaan oo osannut luopuakaan. Lupasin joskus Jussille, et sit kun meille tulee eka vauva, saa Nallukka muuttaa meidän sängystä vauvan sänkyyn. Aika hyvin J kuitenkin on tainnut Nallevanhuksen tunnearvon ymmärtää, hän oli nimittäin mulle yllätyksenä ottanut Nallukan mukaan meidän hääauton takapenkille! Kattokaa nyt miten nuhjunen ja nukkaantunut se jo on! :D

Magio / Markus Grönfors

11 kysymystä seuraaville:
1. Mansikka vai mustikka?
2. Jos saisit opettaa jälkipolville ainoastaan yhden asian, mikä se olisi?
3. Minkä elokuvan katsoit viimeksi? Oliko hyvä?
4. Huonoin iskurepliikki, jonka olet kuullut? (ei välttämättä tarvi olla juuri sinulle esitetty, riittää, että olet jostain sen vaan kuullut)
5. Onko nyt jo liian kuuma? (kysymys kirjoitettu keskiviikkoiltana, asteet huidelleet  koko päivän jossain n.kolmessakympissä ja ukkosmyrsky odotellut puhkeamistaan)
6. Paras keikka/konsertti, jossa olet ollut?
7. Oletko kiinnostunut politiikasta?
8. Jos pitäisi luopua loppuelämäksi joko ihotuotteista (puhdistustuotteet, voiteet, meikit) tai hiustuotteista (shampoot, hoitoaineet, muotoilutuotteet, hiusvärit), kummista luopuisit? 
9. Kivoin kukka?
10. Jos saisit seuraavan vuoden ajan syödä ainoastaan yhtä herkkua, mikä se olisi?
11. Mistä haaveilet?

Heitän haasteen seuraaville bloggaajille: 






Mulla ei blogilukemistossa ollut ton enempää alle 200 lukijan blogeja, joten siksi vähän fuskaan nyt.

Huuuuh, oonkohan koskaan ennen kirjottanut näin pitkää tekstiä? :D Varsinkin kun kuviakaan ei oo kun yks. No, ainakin tätä oli kiva tehdä. Kiva, jos jaksoit lukea tänne asti! 

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Rautatukka

Rautahammas, Rautajätti, mitä näitä nyt on... Tänään paljastui, että minä olen Rautatukka, ja siitä hyvästä sain istua 5,5h kampaamon tuolissa. Osa tuosta tietysti menee sen piikkiin, että kyseessä oli kampaamokoulu, ja mun tukkaa siis tuunaili opiskelija. Mutta eniten aikaa meni siinä, ettei opettajakaan aluksi tajunnut, että mulla on rautaa hiuksissa, ja sen vuoksi väri ei tulisi kovin helpolla tyveen tarttumaan. Latvoihin laitetusta lämpimänsävyisestä kevytväristä taas tarttui kuivimpiin kohtiin ainoastaan se lämpö, ja ensimmäisen hiustenpesun jälkeen lopputulos olikin aika lähellä tätä:

Tämän värin tarinan voit käydä lukemassa täältä.
Ei muuta, kuin uutta väriä vaan. Ensin tehtiin raidat, ja raitalappujen väleihin kaksi opiskelijaa sitten sutivat väriä, jotta selvittäis ees vähän nopeammin. Pesupaikalla latvoille tehtiin jotain, jotta punaisuus saatiin niistä katoamaan.


Lopputuloksesta tuli onneksi hyvä! Vähän kyllä meni hermo siihen istumiseen, ja kun väri vihdoinkin oltiin saatu hyväksi, muistin että ainiin vielä pitäis jaksaa leikkauksen ajankin tässä istua. En sitte enää jaksanu antaa mitään kovin tarkkoja ohjeita leikkauksen suhteen, sanoin vaan että kerrostusta joka paikasta ja edestä vähän enemmän. Nyt kotona aloin miettiä, et oisko sittenki pitäny selkeesti ottaa jotain otsatukkaa, mutta en mä ois jaksanu A) enää istua siellä, ja B) suoristaa ja laittaa sitä joka päivä. Näin on siis oikein hyvä.


Väri tummeni jonkin verran, ei kuitenkaan ehkä ihan noin paljoo, miltä tossa kuvassa näyttää (kun pakko vaan oli instagramilla pikkuisen säätää värejä...). Mutta ihan hyvä vaan. Vanha oli jotenkin niin puhkiblondatun näkönen jo, vaikkei se ollutkaan mikään superblondi. Mutta siis niin monet raidat päällekäin, että ei näyttäny enää siistiltä. En jaksanu vielä kokeilla kiharoita tähän, mutta uskoisin, että nekin toimii taas paljon paremmin. Vanha tukka alkoi olla jo niin kamalan raskas, ettei kiharat oikeen jaksaneet siinä enää pysyä. Ja nyt tätä voi taas aukinaisenakin jopa jotenkin laittaa, siinä missä ennen ei ollut toivoakaan, että mitkään tupeeraukset tai hiuspuuterit tekis yhtään mitään. Jeejee.

Nyt pakkaamaan. Vielä tänään otetaan suunnaksi Köyliö, ja sieltä lähdetään huomenna asuntoautolla kohti Keuruuta. Jeejee.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Hyvä, Prisma! + tukkapohdintaa jälleen

Mun ei ollut tarkoitus tehdä mitään erillistä postausta viimeisimmästä Violey-tilauksestani, jonka sain käsiini tänään (enkä nytkään tee erillistä, mutta kun asiaan nyt kerran päästiin, niin esittelen nää kuitenkin lyhyesti...). Äsken näin Prismassa kuitenkin jotain, joka sai mut hieraisemaan silmiäni pariinkin kertaan, ja oli pakko tulla jakamaan tämä.

Tältä näytti tilaukseni:


Santeen en ole aiemmin tutustunut muuten, kuin jonkun samplen kautta, mutta lueskelin merkistä sen verran hyvää, että uskaltauduin kokeilemaan. Suihkujuttuja tuossa nyt siis lähinnä on, eli savea sisältävä Lava Power -shampoo, kookos-vanilja -suihkugeeli, sekä Karkkipäivä-blogissakin kehuttu Brilliant Care -hoitoaine. 

Mutta katsokaas, mitä näin Prisman hyllyssä äsken:


Näyttääkö tutulta? Jos ei, katso edellinen kuva.

Vielä enemmän hämmästyin, kun mun lempparia, Laveran meikinpoistoainetta, löytyi viereisestä hyllystä!  Siis Prismasta! Ja mikä parasta, hinnat eivät edes ole mitään hulluja, varsinkin, kun päälle tulee S-Bonukset. Toki ne Violeyssä on halvempia, mutta kyse on vain parista eurosta. Eli, jos tilanne on se, että tarvitsee uuden putilon nopeasti, eikä ole sillä hetkellä halukkaita kimppatilauksen tekijöitä, niin Prismasta ostaminen tulee huomattavasti halvemmaksi, sillä Violeysta tulee aina postikulut päälle. Miten kätevää! Ja joo, tiedän, että onhan noita esim. Ruohonjuuresta saanut jo aikaisemminkin, mutta miten paljon helpompaa on ostaa normikauppareissulla noita, kuin lähteä asiakseen johonkin vieraampaan kauppaan! Varsinkin, kun hinta on normikaupassa vielä halvempi (+ ne S-Bonukset...) Ää, oon ihan fiiliksissä tästä! Joo, kuten tästä varmaan voi päätellä, niin mun innostus luonnonkosmetiikkaa kohtaan ei oo ainakaan yhtään laantunut. Mitä enemmän tuotteita kokeilen ja käytän, sitä enemmän innostun. Eli nyt kyllä pisteet Prismalle siitä, että luomukosmetiikkaa on jälleen astetta helpommin saatavilla!


Onko joku muu kenties bongannut nää jo aikaisemmin? Entäs K-kaupoissa kävijät, onko luomukosmetiikka rantautunut sinnekin?

Sitten shampoista toisenlaisiin tukkajuttuihin. Jokunen kuukausi sitten täällä jo pohdiskelin mahdollisia vaihtoehtoja, jos joskus saisin aikaiseksi mennä kampaajalle. Ja huomenna sitten vihdoinkin olen menossa! Mulle on varattuna pitkä aika, eli aikaa olis leikkauksen lisäksi vaikka millaisille väreille. En vaan oo vielä ihan varma, mitä uskallan. Leikkauksen suhteen mulla on aika selkeät sävelet. Pituutta en halua paljon pois, mutta keventää haluan paljon. Varsinaista otsatukkaa en nyt jaksa, mutta haluan kuitenkin selkeesti tosta edestä lyhentää niin, että kasvot olis molemmin puolin kehystetyt. Ja että kun tekee kiharoita, niin ne alkais kasvojen molemmin puolin samalta kohtaa. Mutta se väri? En enää edes jaksa miettiä sitä, koska mun pohdinnat ei johda mihinkään. Pahin pelkoni huomisen suhteen on se, että en uskallakaan laitattaa mitään uutta (eli uskallan ottaa ainoastaan vaaleita raitoja tms.), ja toisiks pahin pelko on se, että jostain syystä pimahdan ja teen jotain ihan hullun radikaalia, esim. värjäytän tummaksi tai joksikin punaseksi. Siitä välistä pitäisi siis löytää joku kultainen keskitie. Eiköhän kampaajallakin ole jotain ehdottaa.

Ainakin lähtökohdat uuden luomiselle pitäisi olla ihan kunnossa:


Kyllä, kuva on otettu edestäpäin.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

cymbal clock

Pitkästä aikaa näpräilyä! Kaikki alkoi siitä, kun joskus varmaan jo vuosi sitten ostettiin tänne halvin kello, mitä IKEAsta löydettiin. Kello ei koskaan päässyt seinälle asti, koska se oli niin ruma (asiaan on saattanut tietysti vaikuttaa myös se, että meillä ei edelleenkään ole porakonetta, millä ylipäätään oltais saatu sille reikä seinään...). 
kuva
Tossa muutama viikko sitten löysin kellon kaapista, ja tajusin että "heeei tästähän saa tän koneiston ihan helposti irti", ja siitä asti oon miettinyt, mihin sen koneiston tyrkkäisin.  Rumpupelli ja lp-levy tulivat ekaksi mieleen. Viime viikolla oltiin Köyliössä, ja ilokseni sieltä sitten löytyikin yks ylimääränen pelli, mitä kukaan ei kuulemma enää tarvi. Tultiin eilen kotiin, ja aloin heti sovittaa koneistoa pelliin. No, eipä mikään taaskaan mennyt ihan niin helposti, kuin kuvittelin. Koneiston tappi oli liian lyhyt, eikä viisareita saanutkaan kiinni, ja kun vähän yritin säätää, niin lopulta kaikki rattaat putos paikoiltaan enkä enää osannut laittaa niitä takasin. :D Kuulostaa niin elinalta... No mutta. Idea oli meidän mielestä kuitenkin niin hyvä, että tänään ajeltiin Ideaparkiin, ja haettiin Sinellistä erillinen kellokoneisto. Oli se vähän kallimpi ratkaisu, kuin toi kahden euron kellosta irroitettu koneisto, mutta haluttiin kuitenkin saada idea toteutettua. Otettiin myös kelloon pari puunumeroa ja mustaa askartelumaalia.


Kuumaliimalla kiinnitin numerot ja koneistot kiinni...


Tadaa!

Pientä fiksailua toi vielä vaatii, huomasin vasta näistä kuvista, ettei kaikki numerot oo ihan kohdillaan. 

Niin. Ei meillä kyllä edelleenkään sitä porakonetta ole, minkä avulla saatais toi seinään. Mutta tätä ei taatusti piiloteta kaappiin. Omaa paikkaansa tää saa odotella vahvistimen päällä:


Varmasti toi LP-levy -ideakin vielä jossain vaiheessa toteutetaan, niitäkin olisi kuulemma iskällä ylimääräisiä. Siihen hommaan sopii hyvin myös ton kahden euron kellon koneisto.

Loppuun vielä kuva maailman söpöimmistä ja vilkkaimmista kissanpennuista. Tosin kuvissa ne ei suostuneet näyttämään kovin söpöiltä, ja vilkkauskin oli päiväunien aikana tipotiessään. ;) Mutta kattokaa nyt miten söpösti kerällä ne nukkuu!


maanantai 10. kesäkuuta 2013

Telepatiaa?

Telkkarissa soi jonkun leffan lopputekstien taustalla Tom Jonesin She's a Lady. Jussi kysyi, tiedänkö kuka siinä laulaa. Katoin kyllästyneenä, ja totesin että joo, kyllä tiedän.

Noin viiden sekunnin hiljaisuuden jälkeen me alettiin laulaa täysin samaan aikaan, täysin samasta sävellajista:
"Mä kuuntelen Tomppaaaaa...."

Ja kun tää ei meillä oo edes mitenkään epätavallista. "Taas sä varastit mun ajatuksen!" on täällä ihan normaali kommentti.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Terveisiä maailmalta!

Tänä viikonloppuna sain olla mukana viettämässä ihanan ystäväni polttareita. Häihin on vielä n.1,5kk aikaa, joten päästiin yllättämään E ihan kunnolla. :)

Polttarien teemana oli matkailu. E on aina tykännyt matkustella, ja hän on ainakin joskus haaveillut myös matkailuvirkailijan ammatista. Nyt päätimme toteuttaa tämän unelman, ja eilen E saikin tehtäväkseen kuljettaa meitä pitkin kuuluisia nähtävyyksiä. Me muut oltiin pukeuduttu junttituristeiksi, ja saimme eilisellä kiertomatkalla nähdä niin King's Crossin rautatieaseman, Riemukaaren, Basaarin, Central Parkin kuin Bloomingdalesinkin. Jokaisessa kohteessa E:tä odotti uusi tehtävä, ja kaikista selvittiin oikein kunniakkaasti!


Muutaman tunnin kaupunkisuunnistuksen jälkeen lähdettiin pelaamaan hohtopaintballia. Oli ihan hurjan hauskaa! Ehdottomasti haluaisin uudestaankin vielä kokeilla! :)

Meidän joukkue. Hienosta loppukiristä (ja tuuletuksesta) huolimatta jouduimme tällä kertaa jäämään kakkosiksi.

Muutama tunti paintballin jälkeen tällaisia alkoi löytyä itse kultakin ympäri kroppaa... Tämä yksilö on mun käsivarressa, ja jaloissa on viisi samanlaista. Monilla oli enemmänkin. :)



Paintballin jälkeen me kaikki oltiin aika hikisiä ja uupuneita, ja nopean E:n porukoilla syödyn välipalan jälkeen lähdettiinkin ajelemaan kohti mökkiä, joka sijaitsi Mänttä-Vilppulan Kolhossa. Siellä luvassa oli syömistä, (morsius)saunomista ja uimista, lisää syömistä sekä rentoa hengailua.

Suomalainen järvimaisema on yks kauneimmista asioista, mitä tiedän!


Illalla taivas muuttui ihanan punaiseksi. Näissä maisemissa kelpasi talviturkki heittää karvalakkia myöten menemään! Vesi oli jo ihanan lämpöistä, eikä tuolta olisi malttanut nousta pois ollenkaan. Yöllä veden pintaan alkoi nousta höyryä, ja näky oli ihan kuin jostain sadusta. Satumaisuus senkuin lisääntyi, kun lähelle rantaa uiskenteli joutsen. Lopulta koko järven peitti usvakerros. Oisin voinut viettää koko yön laiturilla istuen ja maisemia ihaillen. :) 



Järvifiilistelyjen jälkeen päästiin syömään kakkua. Multa pyydettiin jotain polttareihin sopivaa, mahdollisesti mies-aiheista, joten...


Syömisen ja väsyneen kikakika-valvomisen jälkeen päästiin vihdoinkin nukkumaan. Tai no, oltais periaatteessa voitu päästä. Mun ja E:n huoneessa kokoontui Järjestäytynyt Hyttysarmeija. Taktiikkana oli uhrien perusteellinen uuvuttaminen sekä mielenterveyden horjuttaminen. Miten helppoa olis ollut, jos ne oliskin hyökännyt kaikki kerralla, me oltais laitettu valot päälle ja kymmenessä minuutissa tapettu kerralla ne kaikki. Mutta ei. Yks kerrallaan ne tuli inisemään meidän korvan juureen, ja kun vihdoin oltiin onnistuttu tappamaan yksi, ja kuviteltiin että "Jes, nyt tää oli tässä", ja ehkä ehditty juuri torkahtaa, niin eiköhän jälleen viiden minuutin päästä "iiiiiiiiiiiiiiiiiii". Ja tätä jatkui ainakin pari tuntia! Ehdittiin nukkua ehkä jotain 4-5h. Mutta ei se mitään, aamulla noustiin reippaana ylös ja suunnattiin heti aamu-uinneille. Vasta muutaman tunnin päästä väsymys alkoi hiipiä, ja sitten olikin aika jo lähteä kotiin. Kotona meninkin suoraan nukkumaan päikkäreitä. Jossain vaiheessa Jussi tuli kotiin, se oli ollut torstaista asti Helsingissä työkeikalla, ja se tuli suoraan mun viereen nukkumaan. Tätäkö se vanhuus on?

Kaikenkaikkiaan polttarit olivat aivan älyttömän hauskat! Vähän jännitin etukäteen, miten viihdyn yli vuorokauden, kun en tuntenut seurueesta ennestään kunnolla kuin morsiamen, kaason jotenkuten ja muita olin korkeintaan moikannut joskus. Mutta mulla oli kuitenkin tosi hauskaa, kaikki tuli keskenään juttuun tosi hyvin, enkä muista koska viimeksi olisin nauranut yhtä hysteerisesti kuin eilen. Eli oikein onnistunut viikonloppu siis takana! Nyt vaan heinäkuisia häitä odottelemaan! :) Toivottavasti kaikkien mustelmat parantuu siihen mennessä... ;)

ps. Siltä varalta, että joku on sattunut huomaamaan, ettei kuvien ja tekstien sijainnit oo viimeisimmän blogipohjan muokkauksen jälkeen olleet lainkaan kohdallaan, niin kyllä, olen tietoinen asiasta, ja kyllä, ärsyttää. Yritän tässä just pähkäillä et miten ihmeessä ton sais korjattua. Ei selkeestikään pitäis ikinä mennä muuttamaan mitään...

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

hetkinen hiljainen

Niinkuin muutama päivä sitten kerroinkin, alkoi mua ärsyttää blogini vanha nimi. Ajattelin silloin, että ehkä mahdollisesti voisin jossain vaiheessa keksiä jotain, en ajatellut että se kävisi näin nopeasti. Siitä saakka, kun kirjoitin Suskun levystä, mulla on soinut vuorotellen levyn biisit päässä. Tänään aamulla alkoi soida biisi nimeltä "Hetkinen hiljainen". Jossain vaiheessa tajusin, että sehän vois olla aika hyvä blogin nimi. Pyörittelin asiaa päässäni muutaman tunnin, ja päätin, että siinä se on.

Asiat, joista olen blogiin kirjoittanut, ja tulen kirjoittamaan, eivät kyllä aina ole niin "hiljaisia". Arkeen mahtuu monenlaista, ja välillä tuntuu, ettei ehdi muuta kuin juosta pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. Kuitenkin oon huomannut, että kaiken melskeen keskellä hetket blogin parissa on mulle usein niitä "hetkisiä hiljaisia". Hetkiä, jolloin saan keskittyä vain itseeni, ja kirjoittaa siitä, mikä tuntuu hyvältä. Jussikin on jo oppinut tämän, ja tietää, että silloin kannattaa olla ihan hiljaa, koska en kuitenkaan kuule/muista yhtään mitä se mulle yrittää sanoa, vaikka vastailenkin koko ajan "mm", "joo". Että tässä mielessä nimi on mun mielestä oikein sopiva.

Toisekseen, tykkään tosi paljon kyseisen laulun sanoista. Laulussa kuvailtuja "hetkisiä hiljaisia" ainakin minä kaipaan elämääni ja arkeeni. Ehkäpä blogin nimen myötä muistaisin tästä lähtien vähän useammin rauhoittua, ja ihan tosissani pystähtyä etsimään näitä hetkiä.


Hetkinen hiljainen
Niinkuin taivas laskeutuisi nyt vähän lähemmäs
Hetkinen hiljainen
Tunnen lepääväni tässä Isän kädellä
Hetkinen hiljainen


Osoitetta en ainakaan tässä vaiheessa lähde muuttamaan, tehdään tää kaikille mahdollisimman helpoksi. :) Ulkoasua muutin vähän enemmänkin, mutta se vaatii vielä aika paljon kaikkea hienosäätöä. Sisältö tulee pysymään samanlaisena, eikä tää ole muutenkaan mikään "uusi nimi, uusi alku"-tyyppinen juttu.

On muuten tosi kiva, että teitä on näinkin moni tänne löytänyt! Ihan tarkoituksella en ole kovin suurta ääntä tästä blogista pitänyt, koska en haaveile mistään hurjista lukijamääristä. Olen luottanut siihen, että ne ihmiset tänne löytävät, joiden on tarkoituskin. :) Eli toivottavasti viihdytte jatkossakin blogin parissa! 

tiistai 4. kesäkuuta 2013

kesäloman suunnittelua

Meillä on Jussin kans nää muutamat kesät, mitä ollaan yhdessä ehditty taivaltaa, menny vähän silleen, että koska ei oo suunniteltu etukäteen juuri mitään, niin päivät on kulunu nukkuessa ja löhöillessä. Toki sellaistakin täytyy kesällä olla, mutta aina oon kuitenkin kaivannut vähän jotain aktiviteettia. Nyt päätin, että tänä kesänä tehdään joitain asioita vähän toisin, ja tänään ollaankin varattu meille jo kaks pientä kesäloma"reissua". Ei mitään isoja juttuja, mutta mun mielestä on kuitenkin ihanaa kun on ees jotain, mitä odottaa. :)

Juhannuksena mennään tietysti konffaan, mut sen lisäks haaveiltiin pitkään Iso Soitosta, ja mietittiin, onko meillä varaa mennä sinne. Viime viikolla kävi iloisesti, kun mua pyydettiin Missa Concordiaeen soittamaan, ja saadaan siitä hyvästä Iso Soiton festariranneke meille molemmille. :) Hyvässä lykyssä saadaan molempiin tapahtumiin myös mun porukoiden asuntoauto. Toivottavasti kukaan ei ehdi ostaa sitä...

Ja ne tänään varatut jutut sitten. Ensiksi, ExpressBusilla on ollu superhalpoja bussilippuja, ja ostettiin tänään heinäkuulle liput Helsinkiin ja takas. Edestakaiset matkat yhteensä 16e. Ei paha. :) Helsinki-päivän ohjelmaa ei oo lyöty lukkoon, mutta mä haluisin käydä pitkästä aikaa Suomenlinnassa, ja sit ois kiva käydä myös Linnanmäellä ihan vaan kattelemassa, ilman ranneketta siis.

Toiseksi, äsken varattiin elokuulle miniristeily Viking Gracelle! Ollaan suunniteltu sinne menoo jo pitkään, mut nyt vihdoin saatiin aikaseks tehdä asialle jotain, ja löydettiin kalenterista molemmille sopivat päivät. Ollaan pari kertaa aikasemmin käyty yhessä risteilyllä, ja tykätään kyllä hurjasti. Miniristeilykin riittää siihen, että pystyy unohtaan hetkeks kaiken muun. Ja tietysti tälläsille ruokarohmuille buffet on ihan ykkönen! ;) Toivotaan, että se on Gracella yhtä hyvä, mitä muillakin viikkareilla. Lueskelin jostain, että se olis vähän erilainen, mm. kokin leikkaamien leikkeleiden sijaan Gracella kokki paistaakin pihvejä. Sitä odotellessa. :)

Eli tollasia pieniä, mutta kuitenkin mulle niin isoja juttuja. Rakastan kaikkea pientäkin suunnittelua, ja ihanaa tietää, ettei edessä oo ainakaan ihan täysin lusmuilukesä. Sen oon huomannu, et noi pienimmätkin jutut täytyy varata aika ajoissa, koska mitä pidemmälle kesää mennään niin sitä enemmän kalenterit täyttyy kaikella pienellä sälällä, ja sit ei enää löydykään sopivia aikoja / ei oo jaksamista alkaa varailemaan ja vertailemaan.

Mutta joo... Ennen kaikkea tota ihanaa pitäis kuitenkin vielä jaksaa puristaa yks essee, ja istua maailman tylsin tiedonhankintataitojen kurssi... Plaah.. :)

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Complete Vocal Technique

Laulaminen.

Se on lähes aina ollut jollain tapaa osana mun elämää, joskus enemmän, joskus vähemmän. Oon oppinut laulamaan ennen kuin puhumaan, ja lapsena tuli lauleskeltua enemmänkin. Vielä muutama vuosi sitten en suostunut laulamaan ikinä missään, koska tiesin, etten oo siinä hyvä. Ja se harmitti, koska halua olis kuitenkin ollut. Se ei kuitenkaan sillä tavalla itsestään kumpua mun sisältä, kuin joillain "oikeilla" laulajilla, esim. Suskulla. Eikä mulla niiden tyypillisten lapsuuden rokkitähtihaaveiden lisäks koskaan oo mitään kovin kunnianhimoisia tavoitteita laulun suhteen ollut. Eikä vieläkään ole, mutta kuitenkin parin viime vuoden aikana oon huomannut, että laulaminen on alkanut kiinnostaa enemmän. Varmasti tähän vaikuttaa se, että nyt sitä on tullut tehtyäkin paljon enemmän, kuin joskus ennen. Jonkin verran laulukeikkaa on ollut, ja Jussin kautta on tullut myös muutama taustalauluäänitys. Aika ajoin huomaan haaveilevani laulutunneista. Olis kiva oppia edes vähän tekniikkaa, että vähän ees tietäis mitä laulaessa tekee, ja muutenkin tekis mieli nähdä että millaseks tää mun ääni tästä kehittyis, jos ihan tosissaan treenais.


kuva


Alkuvuodesta enkun kurssilla oli sellanen tehtävä, että kaikkien piti kertoa englanniks omasta instrumentistaan. Yks laulaja sitte esitteli Complete Vocal Technicuea (CVT), suomeksi Kokonaisvaltaisen Äänenkäytön Tekniikka. Siitä voit lukea enemmän esim. täällä, mutta tiivistettynä idea ja ajatus on se, että kuka vaan voi oppia laulamaan miten vaan, ääntään rasittamatta, kun vaan tekee töitä sen eteen. Eli kun esim. mä oon aina huokaillut kaikkien "isojen" äänien perään (esim. Adele, Whitney Houston, Alicia Keys jne.) ja ajatellut, että "kun mulla nyt vaan on tällänen pieni ja hentonen ääni", niin CVT:n mukaan mullakin olisi kuitenkin edellytykset laulaa ihan samanlaisesti. Ja ei, en tietenkään kuvittele, että musta tai kenestäkään muustakaan vois tulla Adele, vaikka kävis missä tunneilla. Mutta siis se ajatus, että kaikilla ihmisillä on ihan samat työkalut sisällään, ja kaikilla ainakin periaatteessa on myös samanlaiset mahdollisuudet käyttää niitä, kiehtoo. Tapani mukaan ensimmäiset viikot tuon enkun tunnin jälkeen käytin tietysti pelkästään CVT:hen tutustuessa, otin selvää kaikista mahdollisista opettajista ja kursseista, katsoin joka ikisen YouTube-klipin jne. Tuli sellanen olo, että toi on jopa liian hyvää ollakseen totta, mutta toisaalta se entistä enemmän lisäsi haluani päästä joskus kokeilemaan, miten toi homma käytännössä mun kohdalla toimii.


Ja nyt se sitten vihdoin tapahtuu!


Torstaina tämä plikka ottaa suunnaksi Helsingin, ja siellä CVT-tutustumiskurssin! Varsinaiselle laulukurssille en siis ole menossa, vaan tuolla kurssilla käydään läpi kaikki CVT:n perusperiaatteet, ja ryhmässä päästään myös vähän kokeilemaan niitä. Jos aikaa jää, niin jokainen saa pienen hetken yksilöopetusta. Tuolla toivottavasti näkis hyvin, että onko toi homma mistään kotoisin, ja että onko se todella niin hauskaa ja yksinkertaista, mitä kaikki hehkuttaa. Jos se on kivaa, niin sitten vois miettiä että jatkossakin ehkä kävis noilla tunneilla, mutta jos se taas tuntuukin siltä, ettei se toimi mun kohdalla ollenkaan, niin eipä ainakaan sitte tarvi enää käyttää aikaa noista tunneista haaveiluun. Kuulostaa juuri mulle ja tähän tilanteeseen sopivalta kurssilta!

Tarviiko erikseen mainita, että oon aika innoissani tästä? :) Voi olla että tää kuulostaa jonkun korvaan kovin pieneltä ja yksinkertaiselta asialta, mutta mulle tää on kaikkea muuta. Ja ei, mä en todellakaan kuvittele, että yhden tutustumiskurssin jälkeen (tai koskaan) musta tulis joku supertähti, tiedän, ettei musta ole siihen. Mutta saahan sitä ihmisella harrastuksia olla? :) Tuun sit kyllä raportoimaan kurssin jälkeisistä fiiliksistä, kunhan sinne asti päästään!

Hihiiiiii... :)

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Ihana sunnuntai!

Meillä oli tänään yhteinen vapaapäivä (harvinaista!!!), ja aloitettiin se meille tyypillisellä tavalla, eli nukuttiin keskimäärin puoleen päivään (mä en ihan niin pitkään ja Jussi vielä vähän pidempään). ;) Ei oltu suunniteltu päivälle mitään kummempaa, mutta jossain vaiheessa kuultiin, että Jussin suvun mökillä olis enemmänkin porukkaa, joten päätettiin lähteä sinne. Ai että kun oli ihanaa! :) Ilma oli aivan täydellinen. Näitä kelejä sais tänä kesänä olla enemmänkin, jos multa kysytään.

Mökillä oli mm. meidän kummityttö perheineen, en ookaan nähnyt heitä pitkään aikaan. Tytöt oli kasvaneet hurjasti, kummityttö juttelee jo vaikka mitä ja pitää kovaa tohinaa päällä samalla, kun hänen pikkusiskonsa koittaa kovasti pysyä perässä, höpöttelee vauvojen kieltä ja on juuri oppinut seisomaan! :) Ihania. Kamerakin oli mukana, mutta totesin jossain vaiheessa, että saan iltapäivästä itse enemmän irti, kun en tuijottele tapahtumia vaan kameran näytöltä. Eikä lasten vesileikkien keskelle kameran kanssa oikein uskaltanut edes mennä. ;)

Äsken syötiin Jussin kans parvekkeella. Päivällä siellä olis varmaan ollut jo vähän liiankin kuuma, mutta nyt oli just sopivaa. Jussi suostui kuvattavaksi.


Huomatkaa noi auringonpalvojaköynnöskrassit. Käännän amppelin joka päivä, ja silti se näyttää aina päivän päätteeks tolta, kaikki lehdet kurottaa aurinkoon. :D Kasvihuoneessa ruohosipulit kasvaa kovaa vauhtia, ja varmaan ihan pian saadaan sieltä myös omaa salaattia. 

Huomenna  alkaa vielä yks intensiivikurssi koulussa, ens viikon ajan joka päivä 9-11.15 tiedonhankintataitoja... Mutta ehkä sen kestää. Saatiin vihdoinkin ilmaa mun pyörään, eli ehkä meen sillä. Torstaina onkin luvassa tosi jännä päivä, toteutan nimittäin vihdoinkin yhden pitkäaikaisen haaveen! Lievää innostusta/jännitystä havaittavissa... ;) Kerron siitä sitten takuulla lisää myöhemmin!

ps. Katon tässä Vain Elämää -ohjelman uusintaa, ja mua alkoi ärsyttää tän blogin nimi. Jos keksin jotain vähän persoonallisempaa, niin voi olla, että blogin nimi tulee vaihtumaan. Osoitteen kanssa en kuitenkaan aio alkaa säätää, eli mahdollisesta nimenvaihdosta ei tule aiheutumaan teille mitään toimenpiteitä. :)

lauantai 1. kesäkuuta 2013

levikset repee kun jossulla on toinen

Ajeltiin tänään serkun ylppäreihin, ja sen n. kolmen tunnin aikana, mitä yhteensä istuttiin autossa, kuultiin toinen noista otsikon biiseistä kaks ja toinen kolme kertaa. Samalta kanavalta. Muistin jälleen, miksen oikeen oo tykännyt kuunnella radioo.

Juhlat oli oikein mukavat, ja ilma ainakin suosi. Tosin Tampereelta lähtiessä oli melkein jo liian kuuma, oli vähän vaikeeta levittää kiireessä meikkivoidetta kun se valu hien mukana samantien menemään. Mutta eipä haittaa. Oli huippua nähdä porukoita ja sukulaisia pitkästä aikaa!

Kotimatkalla muistin, et mullahan olis ollut koko päivän kamera mukana.


Jussi ei oikein arvostanut, kun häiritsin sen ajamista.

Lassi-veli sen sijaan innostui enemmänkin. Harmi vaan etten osannut ottaa ku yhen tärähtämättömän kuvan.

4h:n yöunien ja 13h valveillaolon jälkeen mua väsytti ja aurinko häikäs. 


Maisemat sentään oli kohdallaan.


ONNEA KAIKILLE VALMISTUNEILLE!