maanantai 25. maaliskuuta 2013

Kakkuilua :)


Pääsin piiiitkästä aikaa kakkupuuhiin, kun hoitopoika (pitäis varmaan pikkuhiljaa opetella sanomaan entinen hoitopoika, nykyään kun heillä jo uus hoitotäti on...) viettää tänään 6-v synttäreitään. Kamalaa miten aika kuluu. :) Super Mario on jo pitkään ollut pojan lempparijuttu, joten pitihän kyseinen teema kakkuunkin saada. Tilaus tuli aika viime tipassa, eikä mihinkään kovin isoihin, sellaisiin "muoto"koristeisiin ollut enää aikaa. Mutta tällainen syntyi:



Reunalla seikkailevat Marion kaverit:


Tässä muuten malliesimerkki siitä, miksi sitä sokerimassaa pitää varata paljon enemmän, kuin mitä sen kakun päälle lopulta päätyy. Noita ryppyjä on nimittäin ihan mahdoton suoristaa, jos massaa ei riitä kuorrutusvaiheessa tarpeeksi pitkälle kakun reunojen yli. Itseltä löytyi varastosta yksi paketti tota, ja päätin saada sen riittämään, ja tässä tulos... No, ehkä tuo nyt kuitenkin kelpas. :) Itse sitä vaan on aina niin kriittinen.

Reunan ryttyisyydestä huolimatta oon lopputulokseen tosi tyytyväinen, varsinkin kun ottaa huomioon ajan vähyyden. Etenkin Marioon ja Luigiin oon tosi tyytyväinen, en koskaan aikasemmin oo tehnyt ton tyyppisiä koristeita, ja oikeestaan vähän yllätyin, että niistä tuli noinkin hyvät. Lisäks kakunteko ja koristeiden näpräys oli ihan mahtavaa terapiaa, kun tässä on taas vähän vaikee viikko/viikonloppu takana. Eli tosi hyvä mieli jäi tästä projektista. :) Toivottavasti seuraavaan ei menis ihan yhtä pitkä aika!

Kakkua tehdessä kaivelin pitkästä aikaa kakkutarvikelaatikkoja, ja huomasin kuinka paljon mulle on kaikenlaista krääsää kertynyt. 

pastavärejä

pari kimallesprayta, tomuvärejä ja elintarviketussi

kukkamuotteja

lehtimuotteja

kaikenlaisia työkaluja ja siveltimiä

pari tyllaa ja kaunokirjainmuotit

ihanan jauhoiset silikonialusta ja pari kaulinta

Kaikenlaista sitä on siis nurkkiin kertynyt. Pitäis tosiaan leipoa vähän useemmin, että pääsis kaikki käyttöön. Että jos kukaan vaan tarvii mihinkään kakkua, nii eiku viestiä tännepäin vaan... ;)

Onko muuten kellään kokemusta noista pastaväreistä ja niiden säilyvyydestä? Huomasin, että mulla on aika monessa parasta ennen -päiväys jossain 2012 lopussa tai tän vuoden puolella. Kauanko niitä ton päivämäärän jälkeen vielä uskaltaa käyttää?

Pakko muuten vinkata vielä tamperelaisesta leivontakaupasta (saattaa olla jo ihan peruskauraa asiasta vähänkään kiinnostuneille), mutta siis Ullan Unelma lopetti joskus aika tarkkaan vuosi sitten, ja sen jälkeen tänne on avattu uusi leivontakauppa Kakkuateljee. Kävin siellä kääntymässä silloin kun se oli just avattu, ja silloin valikoima ei vielä ollut kummoinen. Lauantaina kävin pitkästä aikaa uudemman kerran, ja nyt valikoima oli jo paljon parempi, ja sieltä näytti kyllä löytävän kaiken tarpeellisen. Eli jos vaan yhtään kakkujutut kiinnostaa, niin sinne vaan vierailulle. Sieltä se innostus ainakin tarttuu, jossei sitä vielä ennestään oo. ;)

Onkos siellä ketään muita leipojia? :)

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Kenkätarina.

"Miksi ihmeessä mä en ikinä osta CityMarketista kenkiä?", tuumin parisen viikkoa sitten, kun löysin Mammuttimarkkinoilta 15 eurolla (ovh 39,90) kivat nilkkurit. Ennen sitä olin koko talven elänyt katastrofaalisen kenkätilanteen keskellä, sillä kaikkien arkitalvikenkieni pohjassa oli reikä. Kuivalla kelillä se ei haitannut, mutta heti kun vähänkin ilma lämpeni ja lumi suli, oli varpaat aina ihan märät. 15 eurolla sitten löysin ihan suht kivat lyhytvartiset tekonahkaiset nilkkurit, ei nyt ihan lempparit, mutta hintaan nähden oikein hyvät. Ja mikä parasta, pohjassa ei ollut reikää. Kiikutin kengät kassalle ja olin oikein tyytyväinen löytööni. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Vai oliko sittenkään?

No ei ollut. Nyt osaan oikein hyvin vastata kysymykseen "Miksi ihmeessä mä en ikinä osta CityMarketista kenkiä?". Kotona suihkutin kenkiin tietysti heti kosteussuojaa, ja heti seuraavana päivänä ne pääsivät käyttöön. Jo parin päivän käytön jälkeen kenkien tekonahka alkoi kuitenkin halkeilla ja mennä ikävän näköiseksi. En jaksanut kovasti vielä tässä vaiheessa kiinnittää asiaan huomiota. Viikon jälkeen aloin ihmetellä, miks toinen kenkä tuntuu tosi oudolta. Huomasin, että siitä oli heti tippunut korkolappu, ja ilmeisesti siitä oli jo jonkin aikaa kulunut, sillä laputon korko oli menny jo aika pahan näköseksi. Ei mulla ikinä mistään kengistä sentään alle viikossa oo korkolappu irronnut! No, asia oli kympillä korjattu, ja jatkoin taas elämääni kenkien kanssa. Toisen kengän tekonahkapäällinen huononi huononemistaan, ja viimeks eilen päiviteltiin tutun kanssa, että ei nyt parissa viikossa kengän pitäisi sen näköiseksi mennä, vaikka olis ollut kuinka halpa.

Tänään lähdin kotoa bussilla käymään samaisessa citarissa ihan muilla asioilla. Matkalla bussipysäkiltä kauppaan huomasin taas jotain kummallista toisessa kengässä, ja pian tajusin, että siitä oli tippunut korko kokonaan irti! Naulat vaan sojotti kantapäästä. Siinä se korko makasi siististi maassa vähän matkan päässä. Ihmettelin vaan, että millä se oikeen siinä kengässä oli edes ollut kiinni, ku ei missään näkynyt mitään repeemisjälkiä, eikä korossa ollut ees mitään ruuvinreikiä missään, vaikka sellaset kuitenkin kantapäästä sojotti? En tiiä. Mut myönnetään, että viimeistään tässä vaiheessa sisälläni ensin vähän kiehahti, ja sitten alkoi tuttuakin tutumpi "miks aina mulle käy näin"-surkuttelu. Sellanen kylmä ja oikeen märkä räntäsade olis kruunannut tilanteen. No mutta, koska olin just sopivasti matkalla samaan kauppaan, niin päätin sitte käydä vihdoinkin palauttamassa ne. Infossa kuulin, että he kyllä hyvittävät mulle kenkien hinnan, mutta samalla mun pitää myös palauttaa ne rikkinäiset kengät heille. Vaihtoehtoina oli siis joko se, että klinkutan niillä rikkinäisillä vielä takasin kotiin, tai että ostan samantien uudet. Uudet citari-kengät ei oikeen houkutelleet, mutta onneksi citarin yhteydessä oli Koo-Kenkä ja kipitin sinne surkeen näkösenä. Alkoi näyttää siltä, että onni olisi vihdoin kääntymässä myötäiseksi tässä surkeassa tilanteessani, sillä kaupasta löytyivät alennuksessa mun koossa yhdet saappaat, joita ihailin jo alkutalvesta. Myyjäkin heltyi kurjuuteni edessä, ja antoi niistä vielä pienen lisäalennuksen. Jos miinustaa hinnasta vielä sen hyvityksen, mitä niistä  rikkinäisistä kengistä sain, niin maksoin alunperin 120e maksaneista aitonahkaisista pitkävartisista matalapohjaisista saappaista 45 euroa. Ihan hyvä diili. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Vai oliko sittenkään?

Vaarallinen matka kaupasta bussipysäkille oli nimittäin vasta edessäpäin. Tilannehan oli siis se, että jouduin kiskomaan kengät jalkaan jo kaupassa, enkä näinollen päässyt suihkuttamaan niihin vielä mitään kosteussuojaa. Jouduin loikkimaan isojen vesilätäköiden yli, kiipeämään peilijäisiä mäkiä, laskeutumaan lumiset portaat ja vielä odottamaan bussia erittäin vilkasliikenteisen tien vierestä, josta roiskui koko ajan kuraa. Toiselle kengälle onnistuinkin tietysti saamaan hyvät kuraroiskeet, ja ajattelin jo pilanneeni koko homman. Ne kuitenkin onneksi kuivuivat lähes näkymättömiksi. Lopulta pääsin kuin pääsinkin turvallisesti kotiin, ja nyt on kosteussuojat suihkutettu. Nyt vihdoinkin siis näyttäisi siltä, että voisin ihan tosissani huokaista helpotuksesta ja todeta, että loppu hyvin, kaikki hyvin. Ainakaan vielä ei oo sattunut mitään, millä pystyisin ton kumoomaan.

"Väärällä" puolella oleva vetskari on kiva yksityiskohta muuten simppeleissä kengissä.
(Pahoittelut surkeasta kuvanlaadusta...)
Ihan varmaksi ei voi tietenkään tietää, kuinka kauan näitä vielä tänä talvena ehtii käyttää, jos nyt toivottavasti lähtis nää ilmat tästä lämpenemään. Mutta onpahan ainakin ens talveks kunnon kengät! Kesäks multa onneks löytyy tennareita yms. ihan tarpeeks, ja loskakelillä oranssit Hait on parhaat kaverit. Tälläsistä hyvistä löydöistä tulee kyllä aina niin hyvä mieli. :)

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Vinkki pääsiäiseksi!


Tää on oikeesti hyvä!

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Luomukosmetiikkaa

Sain Saksasta kivan paketin, joka sisälsi pelkkää luonnonkosmetiikkaa. En muista, oonko täällä puhunut ihostani paljonkaan (paitsi siinä bareMinerals-avautumispostauksessa, minkä poistin saman tien...), mutta oon yli kymmenen vuotta kärsinyt enemmän tai vähemmän aknesta, ja meikkivoiteiden lisäksi myös ihonhoidossa on tietysti tullut kokeiltua ihan kaikki mahdollinen. Viime talvena kokeilin ekan kerran Dr. Hauschkaa, lähinnä siks, että halusin nähdä olisko siitä apua mun pakkas-couperosaan. No olihan siitä, mutta vielä enemmän ilahduin huomatessani, että jo viikossa ihon kunto parani niin huimasti, ettei se varmasti koskaan ollut tuntunut yhtä hyvältä. Tietysti kaikkien finnien ja arpien paranemisessa menee aikaa, mutta se puhdas ja luonnollisen terve tuntu iholla oli jotain aivan uutta mulle, joka olin viimeiset vuodet käyttänyt jos jonkinsortin apteekin kuivattavia lääkemömmöjä ja syönyt antibiootteja jne. Ja vaikka Hauschkat olivat testikokoisia ja loppuivat aika nopeesti, niin niiden vaikutus kesti vielä pitkään loppumisen jälkeenkin. Tän ekan kokeilun jälkeen en oo halunnut käyttää kasvoille enää mitään vahvoja kemikaaleja. Miinuspuoli on tietysti hinta, eikä mulla todellakaan oo jatkuvassa käytössä näihin varaa. Vuoden sisään mulla on ollut nää pari kertaa täyskokoisina, ja välikausina oon sitte käyttänyt pelkästään herkän ihon puhdistusvaahtoa ja apteekin Humektan-voidetta, ja niillä iho on pysynyt ihan hyvänä. Silläkin on varmasti merkitystä, että käytän meikkivoiteena bareMineralsia, ja se kyllä hoitaa ihoa hyvin. Nyt sain synttärilahjaks vähän kasvojenhoitosponsorirahaa äipältä, niin päätin taas panostaa näihin. Iho kiittää!



Hauschkalta mulla on käytössä puhdistusvoide, epäpuhtaan ihon kasvovesi sekä sekaihon Melissa päivävoide.



Uutena tuttavuutena Laveran meikinpoistoaine. Hauschkallakin on puhdistusmaito, jonka tarkoitus on sekä pestä meikki, että toimia myös hoitotuotteena herkemmälle iholle, joka ei tuota puhdistusvoidetta kestä. Itse en siltä tuotteelta niitä hoitavia ominaisuuksia niinkään tarvi, koska käytän pääasiassa puhdistusvoidetta, eikä se myöskään meikinpoistajana ole niin tehokas, mitä sen hintaiselta tuotteelta (19e Saksasta tilattuna) vaadin, joten päätin testata vaihteeksi tätä. Määhän tunnetusti vihaan sokko-ostamista, ja haluan aina tietää tasan tarkkaan mitä oon rahoillani saamassa (just tän takia jätän LivBoxit yms. suosiolla muille), mutta alle viiden euron hinta oli kuitenkin sen verran houkutteleva, että uskaltauduin kokeilemaan. Ja kyllähän tää hommansa oikein hyvin hoiti! Jopa ripsivärit lähti kokonaan. Nyt vaan toivotaan, että ihokin tykkäisi tästä.


Ja lopuksi vielä jotain uskomatonta.

Kyllä. Näet oikein. Minulla on huulipunaa!

Näin jokunen aika sitten Karkkipäivä-blogissa  tämän aivan ihanan Benecosin Peach-huulipunan, ja päätin, että jos joskus vielä sellainen hulluus iskisi, että minä ostaisin itselleni huulipunan, niin se olisi sitten tuo. Eikä siihen näköjään kauaa mennyt.




Huulipuna pääsi jo todelliseen tulikokeeseen, kun näytin sitä Jussille. Taustoitetaanpas hommaa vähän:

1.) Jussi sanoi, että jos mulla hääpäivänä on kirkossa punasta huulipunaa, niin se ei pussaa mua.
2.) Jos joskus vaikka nuolaisen huulia tai juon vettä tms. niin, että huulet hetkeksi muuttuu punaisemmiksi, niin alta aikayksikön kuuluu: "HYIOOTKOSÄLAITTANUJOTAINHUULIPUNAAHYIHYIOTASEHETIPOIS!!!!!!!!!"


Äsken sitten testailin tota, ja varovasti tulin Jussille näyttämään lopputulosta varautuen täystyrmäykseen. Kommentti: "Ei se ihan huono oo." Nyt on siis selkeesti kyseessä loistopuna! Mut ei se sentään siihen suostunut, että oisin pussannut sille huulipunajäljet poskelle. ;)


Pitää nyt kertoa täälläkin, että asetin itselleni haasteen, tai oikeastaan vaatimuksen, että tästä maaliskuun puolivälistä huhtikuun puoliväliin en osta yhtään mitään kosmetiikkaa. On ehkä lähteny vähän käsistä taas tää homma. Toisaalta toi, että haluaa olla kaikesta aina ihan varma, on ihan hyvä ominaisuus, koska en oikeestaan koskaan tee mitään heräteostoksia, ja kaikki mitä ostan tulee aivan varmasti aina myös käyttöön. Mutta kuukauden sisään en osta mitään. Piste. Toisaalta, en mä hetkeen varmaan mitään uutta edes tarvis, koska nyt on tullut sen verran ahkerasti täydenneltyä varastoja, ettei mikään tuote oo lähellä loppumista. Jos siis haluisin tästä todellisen haasteen, niin pitäis varmaan jatkaa toukokuulle asti. No, katsotaan. :) Ei tää mulle siis missään nimessä mikään riippuvuus ole, mutta joskus sitä vaan tulee tälläsiä kausia, että haluu laittaa kerralla kaiken uusiks. Mutta nyt saa kosmetiikan osalta riittää hetkeks aikaa.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Projekti "Kesäparveke", part 1: Tuolit.

Pari päivää sitten kokosin tänne kollaasin jutuista, mitä unelmien kesäparvekkeeltani löytyisi. Eilen syötiin partsilla aamupala, ja päätin, että aion todella panostaa tänä kesänä parvekkeen ulkonäköön. Mua aina välillä vähän ahdistaa tän kämpän pienuus, ja parvekkeesta saakin kivasti lisätilaa asuntoon. Alettiin miettiä, että mitä sinne nyt ihan oikeesti haluttais hankkia (haaveillahan aina saa, mutta se on sitte toinen juttu että haluuko käyttää parvekkeen sisustukseen kuukauden vuokran). Lähtötilanne on tämä:


Parvekkeella on siis ainoastaan vihreät muovituolit ja -pöytä, jotka ostin viime vuonna HuutoNetistä viidellä eurolla. (Huomatkaa sentään toi viihtyvyyttä tuova tyyny toisella tuolilla. ;) ) Se Ikean puusohva, joka kollaasissakin komeili, olisi tietysti aivan ihana. Jouduttiin kuitenkin toteamaan, että se olis tonne vähän liian iso, ja lasittamattomalle partsille se ei välttämättä olis kaikkein paras vaihtoehto. Muutenkin ajateltiin, että olis kiva tuolla just syödä, ja tietysti sohvan hintakin on aika kova. Päädyttiin siis siihen, että hommataan jotku vähän kivemmat tuolit ja pöytä. Alettiin netistä kattoa eri vaihtoehtoja, mutta sopivia ei oikeen löytynyt. Olis kiva, että tuoleilla vois vähän sentään löhötäkin, ettei olis aivan tälläset, mutta tälläisille alkaa taas tulla aika paljon hintaa. Noi meidän muovituolit ovat kyllä ihan mukavat istua, mutta tuo kulunut vihreä väri ei oikein nappaa. Sainkin sitte idean, että mitäpä jos koittaisin maalata noi tuolit ruskeeks, ja niiden kaveriksi hommais puisen pöydän. Googlesta löytyi jonkin verran keskustelua ja kokemuksia muovituolien maalaamisesta, ja tänään jo sitten kipsuttelinkin korkokengissä ja täydessä tällingissä (oltiin tulossa meille tarjotulta lounaalta...) Prisman maaliosastolle ostamaan mm. alkydimaalia, lakkabensiiniä, hiekkapaperia ja pensselin. Oli niin nätti ilma, että ryhdyin heti tuumasta toimeen.

Tältä tuoli näytti ennen käsittelyä:


Hionnan ja maalauksen jälkeen lopputulos oli tämä:


Kuva vääristää sävyä hiukan, se ei ole ihan noin vaalea ja kirkas, tässä se näyttää musta melkein oranssilta. Todellisuudessa on siis aika paljon tummempi, sellainen puunvärinen. Toisen tuolin maalaan myöhemmin, ulkona tuli niin kylmä, että oli pakko lopettaa tältä päivältä. 

Ainakin nyt musta tuntuu, että tää oli oikein hyvä idea/ratkaisu. Jättämällä sohvan pois parvekkeelta, mahtuu tonne nyt paljon enemmän kaikkea muuta pientä kivaa, esim. enemmän kukkia. :))) Ja vanhoja tuunaamalla säästyy kivasti myös rahaa niihin kukkiin. :P 

Hankintalistalla olisi siis vielä uusi pöytä, lattia, kukkia ja jotain kivoja somisteita. Niistä lisää myöhemmin!

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Lähes täydellinen aamupala.


Banaania, kiiviä, tuoretta ananasta ja vaniljavaahtoa.
Täydellisyyteen olis vaadittu vähän nätimpi parveke. ;)

torstai 14. maaliskuuta 2013

perjantai 8. maaliskuuta 2013

moro aurinko!

Joskus muutamia kuukausia sitten mun sauvasekoitin hajos, ja nyt sain mummulta synttärilahjaksi uuden. (Mikä olikin muuten ihmejuttu, sillä mummu ei tosiaankaan tiennyt, että mun vanha oli just hiljattain hajonnut. Totesi vaan, että "taisi se pamaus kuulua sitte tänne asti!") Kävin äsken kaupassa tarkoituksenani ostaa jotain välipalaa, ja päässä löi tyhjää. Sitte muistin, että nythän voin tehdä taas pitkästä aikaa smoothieta, ja lähdin metsästämään sen perinteisen mustikka-banaani -smoothien tarvikkeita. Banaania hakiessani hedelmähyllyn kohdalla aurinko paistoi kaupan ovesta aivan suoraan silmiin, ja siitä se ajatus sitten lähti. Kotiin kiikutin banaanien lisäksi pari kiiviä, tuoreen mangon (en oo koskaan ennen ostanu!), ananasta, purkin luonnonjugurttia ja kookosmaitoa. Sauvasekottimella kaikki surrur sekaisin, ja eikun parvekkeelle villatakki tiukasti päällä leikkimään kesää!


ei menny ihan niinku römsöössä toi reunojen sokerointi... ;)


Tarviiko kertoa oliko hyvää?

torstai 7. maaliskuuta 2013

punasta?

Ääks. Jokunen hetki sitten pohdin täällä tukkajuttuja. En oikeen päässyt mihinkään tulokseen, ja oon siitä asti ollut aivan yhtä ulalla pääni suhteen. Viime yönä unta odotellessani päästäni kuului ihan muita juttuja miettiessäni "PIM", ja muistin yhden kuvan, mitä tuijottelin marraskuussa 2010 (selvisi facebook-keskustelusta, josta tän lopulta pitkien etsintöjen jälkeen taas löysin. lähetin tän silloin yhelle kampaajakaverille.)

Ja voehan nyt mahoton.


Malli on just sellanen, minkälaista toivoisin (ei, en oleta että se näyttäis itsestään tolta, mutta toi pituus on kuitenkin sellanen, että toimii hyvin ponnarillekin heitettynä, eikä ton laittaminen kuitenkaan kovin monen tunnin operaatioita vaadi). Tossa värissä on jotain tosi maagista. Aika punertava, mutta ei sit kuitenkaan punanen. Pelkään aina vaan, että rajottaako tollaset "värikkäämmät" hiukset pukeutumista jollain tapaa? Tiedän, et kesällä haluun pitää oranssiin meneviä vaatteita, ja keltasta myös.  Ja tietysti valkosta, mut se nyt sopii kaiken kanssa. Mutta eikös toi just sellasten kanssa vois ihan hyvin sopiakin? Vai meneekö liian keltaiseksi koko homma? Ja mitäs jos haluaisinkin pukea pinkin paidan?

Noh, tätä kuvaa nyt sitten tuijotellaankin seuraavat päivät.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Päivän oivalluksia.

1. Ajankulun huomaa hyvin siitä, kun vahtii kolmen vuoden tauon jälkeen vanhaa hoitolastaan. Siis se osaa jo syödä ite, käydä vessassa ite ja puhua pälpättää ku mikäki! Oiskohan mussakin mahdollisesti tapahtunut jotain muutosta ja/tai kasvua tässä ajassa..??


2. Mitä enemmän tunnille meno ahdistaa, niin sitä helpottuneempi olo tulee, kun se on ohi. Kannattaa siis mennä!



3. Olkkari tuntuu huomattavasti isommalta, kun tyhjentää lattian roskista.



4. Siitä ehkä huomaa, että on ollut viikon landella, kun seikkailuretki lähimpään CityMarketiin tuntuu maailman houkuttelevimmalta ja eksoottisimmalta ajatukselta. Ja tieto siitä, että retki myös olisi aivan helposti toteutettavissa ikkunan alta menevällä bussilla, saa lähes hyppimään innostuksesta.



5. Suomen Surkein Kuski saa aina vaan hyvälle tuulelle: En mää sentään kaikessa ihan toivoton oo!




Pitäis vissiin useemminkin mennä 3,5h yöunilla, elämästä huomaa jotenkin ihan uusia puolia.