torstai 28. helmikuuta 2013

uutta uudessa

Naked-paletin kylkiäisenä tuli pieni ongelma: mulla ei ole sopivan kokoista meikkipussia, johon se mahtuisi reissujen ajaksi. Kiertelin jonkin verran kauppoja löytääkseni sopivan, mutta kaikki oli joko liian kalliita, tylsän näköisiä tai väärän kokoisia. Päätinkin aika nopeesti, että teen sellasen ite, ja viime viikolla löysin tosi kivat kankaat. Ajeltiin eilen Köyliöön, ja perillä suuntasin lähes suoraan ompelukoneelle. Tällainen syntyi:


Kangas oli mun mielestä tosi hauska. :) Vuorikankaaksi halusin sellasen vähän muovimaisen kankaan, minkä sais helposti putsattua jos vaikka joku väri hajoo sinne, ja ettei se myöskään päästäis väriä läpi tohon päälikankaaseen. Koska valikoimaa ei niissä ollut ihan hirveesti, niin päätin sitte repästä kunnolla: 

Tää on nyt nimenomaan tätä neutraalia ja riskitöntä Elinaa. ;)
Tykkään lopputuloksesta tosi paljon! Tuli kivan pirtee ja ihan sopivan kokoinen (tarkoituksella aika reilu siltä varalta, että tilan tarve kasvaa jatkossakin... ;)) eikä kellään ainakaan oo samanlaista! Kankaat taisi maksaa n.5€, eli hintaakaan ei tullut liikaa.

Uuden meikkipussin myötä käytin hiukan aikaa myös meikkipussin sisällön analysointiin. Se näyttää tällä hetkellä tältä:


Täytyy nyt ottaa huomioon se, et oon tosiaan reissussa enkä ehkä ihan jokaista purnukkaa ottanut mukaan. Mutta oikeastaan ne, mitkä jätin Tampereelle, on tällä hetkellä sellaisia, että ihan yhtä hyvin ne voisi heittää pois, koska en käytä niitä ikinä. Eli ei tossa nyt ihan hirveesti tavaraa ole. Joku saattoikin jo huomata, että yks tuoteryhmä multa puuttuu kokonaan, nimittäin mulla ei ole tossa mitään huuliin laitettavaa. Syy sille on varsin yksinkertainen: minä en osaa! Ensinnäkin, mun mielestä kaikki huulipunat näyttää mulla ihan pöljältä, ja toiseks, jos joskus saankin ne kotona näyttämään kivalta, niin määränpäässä siitä on jäljellä enää rumat viirut. Oon kyllä suunnitellut, että nyt kun vihdoinkin oon saanut silmämeikkiremontin aikalailla valmiiksi, niin seuraavaks projektiksi otan juurikin huulet. Yks mitä kans haluisin tohon perussettiin lisätä, olis joku vähän pinkimpi ja enemmän matta (matempi?!) poskipuna, ja sen lisäksi joku vaalea highlighter. Nyt multa löytyy ainoastaan sellainen aika persikkainen shimmerinen poskipuna. (Se sana taitaa muuten olla mattaisempi...) Myönnetään, että tämä "hieman" houkuttelisi, mutta siitä en ole lukenut ihan yhtä paljon positiivisia kommentteja, kuin noista luomiväreistä, joten sen takia olen vielä vähän empinyt.

Silmämeikkiremonttiin liittyen vielä, ostin eilen yhden jutun mitä mulla ei oo koskaan ennen ollut, nimittäin geelieyelinerin.


Ei mulla oikeestaan koskaan oo ollut mitään kunnollista silmänrajaustuotetta, paitsi jotain kyniä, mutta niillä lopputulos on aina ollut enemmän tai vähemmän suttuinen. Viimeaikoina oon tehnyt rajaukset UD:n mustalla tai tummanruskealla luomivärillä, mutta vähän näyttävämpään meikkiin oon kaipaillut ihan nimenomaiseen tarkoitukseen tehtyä tuotetta. Mietin aika kauan, et haluunko tälläsen geelin vai tussin, mutta jotenkin sitten vaan päädyin tähän. Maybellinen geelistä luin paljon positiivista palautetta, monet kehuivat sitä hinta-laatu -suhteeltaan paremmaksi kuin Bobbi Brownia, jota mulle alunperin suositeltiin, joten päätin sitte testata tätä. Bobbia ei myöskään saa Suomeen oikeestaan mitenkään, eli sekin hiukan vaikutti asiaan... Ihan tositoimiin tämä ei vielä ole päässyt, siis kokeillut kyllä olen, mutta mitään kestävyystestiä en oo vielä tehnyt. Mutta nopeiden testailujen perusteella tämä vaikuttaa kyllä tosi lupaavalta, väri liukuu ja levittyy tosi ihanasti, ja mukana tulleella siveltimellä on helppo tehdä joko lähes näkymätön arkirajaus, tai sitten näyttävämpi versio. Tein pari erilaista testimeikkiä, kuvaus tosin oli melko hankalaa, sillä iPhonen kamera + vessan loisteputkivalo ei selkeestikään oo kovin hyvä yhdistelmä. Tässä nää kuitenkin olisi:

En tiedä, miksi silmät on punaiset...
Molemmissa silmissä tosiaan geelillä rajaus, mutta kuten näkyy, niin oikeanpuoleisessa kuvassa sitä tuskin näkee. Mut jos olis vierekkäin toi, ja sit kuva ilman rajausta, niin eron varmasti huomais. Vasemmanpuoleiseen taas olis voinut tehdä vielä paljon paksummankin rajauksen, ja "siiven" olis voinut vetää paljon pidemmälle. Jännä, miten kuvat aina syö meikistä suurimman osan (pakko mainita, että juuri tuossa vasemmanpuoleisessa kuvassa käytin muistaakseni seitsemää eri luomiväriä, mutta aika hyvin ne sekoittuu kuvassa toisiinsa...)

Täällä Köyliössä me nyt ollaankin sitte loppuviikko. Mulla on vielä muutama käsityö jotka yritän saada täällä valmiiks, ja Jussi puuhailee autonsa kanssa. Meillä on sunnuntaina keikka täällä, eli sitä vartenkin pitäis varmaan vähän reenata. Mutta nyt meen syömään äidin tekemää tuoretta sämpylää ja pullaa! Herkuttelua säestää iskän bändireenit. Ihanaa olla kotona! :)

torstai 21. helmikuuta 2013

Back In Business!

Yleisesti nyrkkisääntönä tulisi kai pitää sitä, että yks täysin kuumeeton päivä kotona ennen, kun lähtee mihinkään. Hyvistä sairastelupuitteista huolimatta mä kyllästyin täysin sohvalla makaamiseen, ja tänään lähdinkin vähän tuulettumaan. Koulua olis ollut 9.00-15.30, mut ajattelin et se olis vielä hiukan liian rankkaa (tai sitten en vaan jaksanut nousta aamulla...), mutta kävin kuitenkin pitämässä viulutunnin, ja siitä jatkoin matkaa kaupungille. Ja ai että teki hyvää! Huomasin kyllä, etten ihan täysin kunnossa vielä ole, mutta mieli ainakin virkistyi kummasti, ja siitä tuskin on mitään haittaa.


Täytyy kyllä mainostaa sellasta kauppaa ku Tiger. Tälläsen krääsähamstraajan taivas! Pikkutavaraa aivan laidasta laitaan, enkä tainnut nähdä siellä yhtään mitään, mikä olis maksanut yli 15e. Siis aivan kaikkea, keittiötarvikkeita, mausteita, kosmetiikkaa (laatu ei varmaan mitään päätähuimaavaa, mut kuitenkin), askartelutarvikkeita, astioita, toimistotavaraa, karkkia, diskopalloja, iPhone -tarvikkeita, lastenkutsurekvisiittaa, leluja, ulkovaatteita (pipoja, hanskoja yms)... jne jne. Kävin siellä ekaa kertaa sunnuntaina, koska mulla oli kiire ostaa tuparilahja ja se näytti sellaselta paikalta, mistä vois löytää jotain sopivaa. Ja todellakin löysi! Oisin halunnut silloin jo katsella rauhassa joka ikisen tavaran erikseen, mutta koska oli tosiaan hiukan kiire, niin tänään mun oli pakko palata sinne takaisin ihan kiireettä. Sain hillittyä itseni senverran hyvin, että ostin ainoostaan puhekuplan muotoiset jääkaappimagneetit, mihin voi itse kirjoittaa (tussi tuli mukana), sekä iPhonen kuoren. Samanlaiset magneetit vein jo tuparilahjaksi, mutta ihastuin niihin niin ikihyviksi, että oli pakko kiikuttaa samanlaiset kotiinkin. Ja tulipa heti mieleen, että pitäis jotenkin askarrella myös sellaset magneetit, missä olis meidän naamat, niin sais niistä puhekuplamuodoista vielä enemmän irti. :)



EDIT. Innostuin ideasta niin, että oli pakko päästä tekemään naamamagneetit heti. Muistin, että mulla on jotain ylimääräisiä naamakuvia häistä, kun albumia varten tilailin muutamat kuvat varmuuden vuoksi monessa koossa. Tälläset tuli:

Rekvisiittatekstit vielä tässä vaiheessa...
Hahah, hekottelin näille itsekseni vaikka kuinka kauan. Tuli mieleen sellainenkin, että pitäiskö ottaa molemmista muutaman kuvan kuvasarja eri ilmeillä, ja tehdä niistäkin magneetit. Ilmekuvilla vois sitten vähän paremmin vielä tuoda ilmi tekstissä haettua äänensävyä... ;D  Oivoi, mitä ne sanookaan niistä idioottien ilmaisista huveista...


Oon muuten varmaan kuumehoureissani unohtanut täysin mainita elämäni kohokohdasta ja suuresta kulttuurielämyksestä, jonka koin sunnuntaina.


Viimeisen parin vuoden aikana Fröbelin Palikoiden tuotanto on tullut kyllä harvinaisen tutuksi hoitopoikien myötä, ja oli huippua päästä heidän kanssa katsomaan bändiä myös ihan livenä. No, myönnetään ettei keikan musiikillinen anti nyt ehkä ihan päätä huimannut. ;) Mutta oli ihanaa nähdä kun lapset oli innoissaan ja iloisia. Jotenkin lasten kautta ja kanssa sitä parhaiten osaa nähdä asioista ne parhaat ja jännimmät puolet. Eli oikein kiva kokemus oli, vaikka tää tauti meinaskin silloin jo painaa päälle.

Huomenna olis jo pakko jaksaa raahautua kouluun, koska mulla on ryhmäkeskustelualustus, mutta sit alkaakin loma. Mulla olis lomaviikolle vaikka mitä suunnitelmia, katotaan ehtiikö puoletkaan toteutua. ;) Se mikä nyt ainakin on varmaa, on että käydään koeajamassa porukoiden vastavalmistunut sauna, mikä ehti olla projektina jo useemman vuoden. Lisäks haluisin tehdä vähän käsitöitä (ompelua, maalaamista) ja käydä Helsingissä. Ja pääsipä yks laulukeikkakin ens viikolle tupsahtamaan, pitäis muutama rakkauslaulu käydä luikauttamassa. Ja tottahan toki sunnuntaisia synttäreitäkin pitää jotenkin juhlistaa. Paljon kivoja juttuja siis suunnitelmissa. Onneks tässä tuli pakkolevättyä pari päivää, niin nyt jo ihan malttamattomana odottaa et pääsis tekemään kaikkea kivaa. :)

tiistai 19. helmikuuta 2013

Täällä on hyvä olla kipee.

Mietiskelin tossa just, että oon ekaa kertaa kuumeessa häiden jälkeen, eli toisin sanoen nykyisessä kodissa. Kyllä mulla flunssia on jo pari ollut, ja ehkä niiden myötä vähän lämpöä, mut nyt on oikeesti kuumetta ihan kunnolla. Ja ai että miten luksukselta tää tuntuukaan! Kaikella kunnioituksella vanhaa ihanaa yksiötäni kohtaan, mutta viime talvena ku olin kolme päivää kuumeessa, niin luulen et viimeisen päivän kuume tuli ihan vaan siitä jäätävästä selkäkivusta, minkä huono sänky aiheutti. Sohvalle pystyi kyllä mennä makaamaan, mutta siinä ei kauaa viihtynyt koska siinä ei pystynyt kunnolla datailemaan (ei ollu käsinojia, ja tyynyt liukui siitä pois). Telkkaria ei ollut. Sohvapöytä oli aavistuksen korkeampi sohvaa, eli jos sohvalla istuessa halus jalat nostaa ylös, niin n. 10min päästä ne oli jo ihan puuduksissa. Yleensä kaikkein paras oli olla, kun makasi lattialla selällään. Mutta kolottavien ja särkevien lihasten kanssa sitäkään ei kauaa pystynyt.

Entäs nyt?

Meillä on ihanat tukevat lateksipatjat, joilla pystyy makaamaan selkäkivuitta paljon kauemmin, kuin mitä vanhalla pystyi. Tietysti raja tulee jossain vaiheessa vastaan, mutta paljon myöhemmin. Meillä on täydellisen ihana löhösohva, jossa saa sekä istuen että maaten just sellasen asennon ku haluaa. Telkkariakin pystyy katsomaan nyt ihan telkkarin ruudulta, eikä koneelta, joskin tässä sohvalla saa myös täydellisen datailuasennon. 

Vaan mikä onkaan parasta?

"Jussi, tuutko apteekin kautta kotiin?"
"Tuotko mulle lasin vettä?"
"Voisitko laittaa pesukoneen hanan kiinni?" 
"Mulle kana-ananas-aurajuusto -pitsa."

Jussi: "Kyllä kulta!"



(okei, ei se nyt ihan kirjaimellisesti noin sanonut, mutta sitä se kuitenkin ajatteli. ;)

maanantai 18. helmikuuta 2013

Happy Birthday dear me!

Päässä soi meidän häissä laulettu biisi: "At last my love has come along...."



Oikeesti synttäreihin on aikaa vielä viikon verran, mutta oon tässä viime kuukausien aikana onnistunut muodostamaan tämän paletin itselleni sellaiseksi pakkomielteeksi, että olisin varmaan kohta tullut hulluksi. Klikkailinkin tän itselleni heti kuun alussa opintotukien kilahdettua tilille, enkä missään vaiheessa edes suunnitellut, että paketoisin tämän kauniisti kaappiin odottamaan oikeeta synttäripäivää (niinkuin joskus tein suklaarasialle, jonka sain myöhästyneenä joululahjana karkkilakon aikana just silloin, kun mulla oli pahimmat vieroitusoireet päällä).


Ja nyt se on mun!!!!! Näiden piiiiitkiltä tuntuneiden viikkojen jälkeen!! "At last the skies above are blue..."



Heti silloin, kun ekan kerran pitelin Naked Basicsia käsissäni ja tein ensimmäisen pikaisen testimeikin, tiesin, että tämänkin aika vielä koittaa. Yhdessä nämä muodostavatkin aika täydellisen combon. Oon aika tylsä meikkaaja siinä mielessä, että en oo koskaan tykännyt enkä osannut käyttää mitään värikkäitä värejä, siis sinistä, punaista, vihreää tms., vaan oon aina hakenut silmämeikeiltä nimenomaan tällasiä vaaleita ja ruskeita suht neutraaleja sävyjä. (Jätetään nyt ihan suosiolla laskuista pois ne (varhais)teini-iän kokeilut ja pelleilyt...) Jos mitään radikaalia muutosta ei tämän asian suhteen tapahdu, niin tässä on mulle luomivärikattaus koko loppuelämäkseni. Nyt pystyn keksimään ainoastaan kaksi sävyä, mitä ehkä saattaisin näiden lisäksi joskus alkaa kaipaamaan. Ne olisivat joku persikkainen oranssi ja oikein hempeä vaaleenpunainen (esim. tämä ja tämä). Tässä paletissa on onneksi kaikkea sellaistenkin sävyjen kaveriksi, eli jos jossain vaiheessa sellaiset haluan, niin yksittäiset luomivärinapit riittää.


Palettia odotellessani huolehdin hiukan, että olisko osa sävyistä kovin samanlaisia. Eli Virgin & Venus, Naked & Naked 2, Buck & Faint. Eli meniskö osa Basics-paletin sävyistä "hukkaan" tän uuden myötä.



Kyllähän noissa tietysti samankaltaisuuksia on, varsinkin noissa vaaleimmissa, mutta tummempien sävyjen kohdalla huoli oli aika turha. Samankaltaisia joo, eli ehkä erikseen en noita sävyjä olisi ostanut, mutta eivät kuitenkaan niin samanlaisia, että alkaisi harmittaa. Ja kaikille varmasti löytyy oma käyttötarkoituksensa.

Joskus mietin, että onko hölmöä innostua tälläsistä jutuista näin paljon. Mutta ei se oo! Jos joku asia innostaa, niin kyllä siitä sitte pitää osata ottaa kaikki ilo irti. Ja mähän otan! Varsinkin kun oon nyt ihan flunssassa, niin kaikki piristys on positiivista. Ja sairaslomapäivä olikin paras mahdollinen päivä saada tää. Jussi lähtee illaks pois kotoa, ja sen ajan aionkin lepäämisen lisäks käyttää siihen, että kokeilen tällä kaikki mahdolliset meikit, mistä oon viime kuukausina haaveillut. Kelpaa! :)


Hihiii!!!

lauantai 16. helmikuuta 2013

Tukkajuttuja

Mun hiuksille ei oo tehty muutamaa raitaa lukuunottamatta yhtään mitään melkein vuoteen. Nyt alkais olla korkea aika tehdä asialle jotain. Oon muutaman päivän miettinyt, et mitä kivaa sitä keksis. Mun suurin ongelma on se, että oon niin ujo kokeilemaan mitään uutta, ja varsinkin hiusten kanssa tykkään pelata varman päälle. Senpä takia tässä päässä ei ookaan koskaan nähty mitään kovin radikaalia, ja tuskin tullaan näkemäänkään. Ja onkin vähän hankalaa, kun usein tulee sellanen fiilis, et haluis jotain uutta, mutta sit ei kuitenkaan uskalla. Väreissä oon sentään joskus osannut jotain kokeilla, joskin nekin ovat pysyneet turvallisesti ruskean eri sävyissä. Tässä muutama kuva, mitkä löysin koneen arkistoista:


Kaks ekaa kuvaa vuodelta nakki ja muussi, kolmas kuva otettu vähän ennen häitä, ja kuvan oton jälkeen tähän laitettiin pari vaaleeta raitaa tyveä tasoittamaan. Nykyään hiukset on siis aika vaaleet, ja lukuisten raidoitusten takia melko luonnollisen näköiset, ja monikaan ei usko, että näitä on värjätty ollenkaan. Pituudeltaan nää on aika tasapitkät, ja se on oikeestaan se mikä mua kaikkein eniten nyt risoo, sillä näitä on tosi vaikeeta laittaa arkeen mitenkään. Kiharat on oikeestaan ainut juttu, mikä toimii näissä hyvin, mutta jos esim arkena haluis pitää auki, niin näitä on tosi hankala saada mitenkään järkevän näköisiksi. Siks mulla oikeestaan on tukka aina kiinni jollain epämääräsellä sykeröllä. Mulla on ollut erilaisia otsatukkia, pari kertaa ihan tasanen, ja useemminkin tollanen vino, kuin ekassa kuvassa. Nyt haluaisin taas lyhentää tuosta edestä vähän, ja muutenkin vähä kerrostaa. Tässä pari kivaa mallia:

kuvat Googlesta
Sarah Jessica Parkerin (vas.) hiuksiin ihastuin, kun katoin sivusilmällä Muuttohaluton poikamies -leffaa. En tosin oo ihan varma, mitä mun otsassa oleva pyörylä tykkäis noista kevyistä etuhiuksissa molemmin puolin otsaa. Ja jotenkin myös vierastan ajatusta keskijakauksesta, mutta tossa se kieltämättä näyttää hyvältä. Muuten näyttäis siltä, et vois toimia. Hilary Duffilla kiva sivuotsis. Eli siis tollasta aika huoletonta ja ilmavaa kaivattais. 

Mites se väri sitten? Taidan olla vähän myöhässä, mut oon jotenkin ihastunut liukuvärjäyksiin. Periaatteessahan siltä mun tukka nyt vähän näyttääkin, tummempi päältä ja melko vaalee alta, ja värit vaihtuu niin liukuvasti ettei eroa juuri edes huomaa, ellei nosta latvaa ylös. Mutta kun kerran jotain pientä uutta haluisin, niin jospa vähän korostais sitä kontrastia juuren ja latvan välillä. Taas muutama kuva...


Tässä mietityttää pari asiaa, nimittäin ne, että toimiiko tää sivujakauksen tai otsatukan kanssa ollenkaan.

Nyt kun näitä kuvia tässä kattelee, niin vaikuttais vähän siltä, että oisin kuitenkin kallistumassa värin suhteen noihin turvallisiin tasavärisiin, minkä kanssa varmasti vois pitää sivujakauksen ja jonkinlaisen otsatukan. Mutta kun toisaalta tekis niin mieli kokeilla ees jotain uutta. Aargh. Pitäisköhän vaan siirtyä johonki peruukkeihin? Ja mistä ihmeestä se johtuu, että vaikka olis kaks kuukautta putkeen joka päivä vaan inhonnut ja raivonnut hiuksiaan, niin heti, kun ihan tosissaan alkaa miettiä jotain muutosta niihin (tyyliin kampaaja-aika jo varattu), niin yhtäkkiä huomaakin ajattelevansa, että no ei nää nyt niin kamalat ookaan, pitäisköhän perua koko aika. Onko kukaan muu huomannut tällästä?

Oisin kyllä jo ihan valmis varaamaan aikaa kampaajalle, koska uskoisin että ammattilaiselta sais aika hyvin näkemystä näihin mun pohdintoihin. Ainut ongelma onkin oikeestaan enää rahoitus. Mun viulukotelokin meni hajoomaan, ja nyt ehkä pitäis saada sellanen ensin. Mut eiköhän kaikki järjesty. :)

Tähän loppuun vielä kuva viime kesältä. Olin porukoilla suihkussa, ja suihkuhyllyssä oli punaisille hiuksille tarkoitettu hiusmaski. En oikeen tiedä mitä tapahtui, mutta seuraava mitä muistan, on että juoksin pyyhe päällä ulos ja huusin: "Jussi, mulla on pinkit hiukset!" En tiedä olinko eniten huvittunut, kauhistunut vai peloissani. Jussi ainakin nauro ihan kippurassa.


Pari päivää näytin tältä, onneks se sitte aika nopeesti muutaman shampoopesun jälkeen haaleni. Mutta sanotaanko näin, että tää vaan vahvisti mun periaatetta pelata hiusten suhteen mahdollisimman varman päälle.

torstai 14. helmikuuta 2013

Kiirusta pitää

Meillä on koulussa orkesteriperiodi, ja oon ollu tällä viikolla joka ilta vähintään yheksään asti koululla kiinni. Eilen meni koko päivä Raumalla vierailukonserttimatkalla, ja tänään olis vielä täällä Tampereella konsertti. Täällä lisätietoa, jos sattuu kiinnostamaan. Onneks periodi on kuitenkin ollut tosi hyvä, kappaleet on mahtavia ja tykkään kapusta älyttömästi. Mutta ei mua silti haittaa yhtään että se loppuu nyt, ja saa hiukan taas tilaa omallekin elämälle.


Vaikka koulun puolesta onkin pitänyt kiirettä, niin yhden uuden asian oon kuitenkin onnistunut lisäämään arkeeni, nimittäin kuntosalin. Oon ihan koukkuuntunut! 



Kohta täytyy taas rientää kouluun, tän oli lähinnä tarkoitus olla tällänen "hengissä ollaan"-postaus. ;) Mutta laitetaan tähän vielä ystävänpäivän kunniaksi video, joka on ilostuttanut mua jo useamman vuoden, ja varsinkin näin ystävänpäivisin se aina tulee mieleen. Olkoon tämä piristyksenä teille muillekin. :) Oikein hyvää ja iloista ystävänpäivää! <3


lauantai 9. helmikuuta 2013

Uusi ripsari hakusessa.

Oon viimeiset pari vuotta käyttänyt pelkästään Lancomen ripsareita. Ensimmäisen ostin Sokokselta kokeilumielessä, kun halusin vähän luksusta arkeen. Sen jälkeen oon aika sattumaltakin saanut niitä, mm. äidiltä pari, tai käynyt laivalla just ku vanha on ollut lopussa tms. Nyt ei kuitenkaan oo laivareissuja tiedossa mulla eikä äidillä, ja ripsari vetelee viimeisiään. Näyttää siltä, että nyt on pakko ainakin hetkellisesti vaihtaa merkkiä. Mulla on luonnostaan aika pitkät ja tuuheat ripset, enkä sinänsä epäile, etteikö melkein mikä tahansa ripsari saisi niitä näyttämään hyviltä. Noissa Lancomeissa on kuitenkin ollut pari sellaista ominaisuutta, mistä tykkään älyttömän paljon, ja mitä ripsarilta kaipaisin.


- Monikäyttöisyys. Väri levittyy niin tasaisesti, että yhdellä ohuella kerroksella saa hieman tummemmat,  hillityt ripset arkikäyttöön. Jos taas kaipaa megaripsiä, niin sekin onnistuu laittamalla väriä useampia kerroksia, ilman että ripset kuitenkaan paakkuuntuvat. Joskus muinoin mulla oli aina kaksi ripsiväriä, toinen arkikäyttöön ja toinen juhlakäyttöön. Lancome hoitaa kuitenkin nämä molemmat.



- Pysyvyys / pestävyys. Yleensä iltaisin meikkejä pestessäni olen jo niin väsynyt, että arvostan kovasti sitä, että puhdistukseen riittää vain yksi puhdistusvaahto. En siis tykkää vedenkestävistä ripsareista, koska ne pitäisi erikseen puhdistaa. Lancomen ripsarit lähtee ihanasti vesipesussa pois, mutta siitä huolimatta pysyvät hyvinä pienessä vesisateessakin. Eikä muuten mennyt häissäkään miksikään, vaikka muutamat itkut tirautinkin. Tietysti rajansa kaikella, eli uimista tai suihkua ripsari ei kestä, eikä itkupotkuraivareita tai rakkausleffaitkuja. Mutta normaaleissa arkipuuhissa kestää mahtavasti. Ja jos meikkausvaiheessa ripsaria menee "yli", niin se on myös tosi helppo pyyhkäistä vanupuikolla pois, eli ripsari ei siis samantien jämähdä kiinni.



Mulla ei oo mitään käryä, minkälaisia ja laatuisia noi marketeissa myytävät tätä nykyä ovat, esim. Lorealit tai Maybellinet. Voihan olla, että toi mun "vaatimuslista" on ihan turha, ja noi ominaisuudet löytyy automaattisesti kaikista. Vaan mistäs mä sen voisin tietää. Pikaisen googlettelun jälkeen Lorealin Telescopic-mascara sekä Max Factorin Masterpiece vaikuttavat olevan aika suosittuja ja pidettyjä. Oman arvioni mukaan mulla on vielä noin viikon verran aikaa vertailla ja etsiä sopivaa. Kaikki vinkit otetaan vastaan, jos vaikka jollakulla ois joku hyvä ehdotus! :) Tai jos joku olis tässä ihan lähiaikoina, viimeistään hiihtolomalla menossa laivalle, ja haluais tehdä palveluksen, niin saa huutaa hep!



Siirrynkin tästä nyt googlettelemaan... ;)

torstai 7. helmikuuta 2013

Eilen sain postissa hääalbumia varten kirjan ja kuvat. Hetihän niitä piti päästä asetteleen.




Vauvanhaalarissa on palat valmiina ja kiinni toisissaan. Saumat pitäisi vielä ommella, ja vetskari puuttuu.




Niin paljon kun tekisikin mieli käyttää koko vapaapäivä näiden kanssa puuhailuun, on päivän ohjelma kuitenkin seuraava:

"Find a job ad from the Internet or any other sources which announce a vacancy in the music industry. Apply for this position by writing a CV and a cover letter. Use the standard layout. Note that your cover letter should include at least two indirect questions! Submit the job ad, cover letter, and CV here by 8 February."


Nice.

maanantai 4. helmikuuta 2013

viikonloppua

Takana vähän erilainen, mutta äärimmäisen virkistävä viikonloppu. Jussi oli koko lauantain töissä, ja tänään (eli sunnuntai) aamullakin sillä oli vielä pieni keikka, joten päätin itse lähteä viikonlopuksi porukoille. Mulla oli kolme tavoitetta: 1.) tehdä porukoilla ruokaa, 2.) neuloa vauvanhaalarin palat valmiiksi, 3.) tilata hääalbumikuvat. Erittäin rankat suunnitelmat siis. ;) Rankkuudesta huolimatta sain lähes kaiken tehtyä, ainoastaan haalarin kauluksen kanssa tuli ennalta-arvaamattomia vaikeuksia, ja sen kanssa meni melkein koko eilisilta, kun piti kolme kertaa purkaa. En siis ehtinyt tehdä kuin yhden hihan (josta muuten tulikin maailman suloisin pikkuhiha! <3 ), eli toinen pitäisi vielä tehdä. Se tulee onneks nopeesti. Mulla on aika tuottelias kausi meneillään nyt noiden käsitöiden suhteen, ja sen takia koitankin pusertaa ton haalarinkin valmiiks asap, koska jos tää mun innostus menee ohi, niin sitte en saa sitä koskaan valmiiks. Mutta joo, se siitä haalarista. ;)

almost ready :)
Lauantaiaamuna lähdin siis bussilla kohti kotia. Matkasoundtrackina toimi Coldplayn Mylo Xyloto, mikä onkin soinut repeatilla lähes koko viime viikon. Tykkään vaan niin paljon! Myöhemmin lauantaina lähdettiin kuuntelemaan, kun mun pikkuveli soitti Porissa sellasessa jousisoitintapahtumassa, missä mäkin muinoin oon soittanut. Ennen Jompen vuoroa mua jännitti varmasti enemmän ku Jomppee itteensä, koko soiton ajan olin ihan kauhusta jäykkänä, ja soiton jälkeen purskahdin itkuun. :D Miten sitä voikin toisen puolesta jännittää niin paljon? Olihan se tilannekin tietysti nostalginen, kun muistaa vielä niin hyvin sen, ku ite oli ekan kerran 10-vuotiaana sillä samaisella lavalla ja jännitti niin pirusti. (Muistan muuten vieläkin sen yhden ainoan virheen, mikä kappaleen aikana tuli, ja muistan myös mikä mekko mulla oli silloin päällä.) Mutta tottakai sitä myös oli hurjan ylpeä omasta pikkuveljestään (joka on muuten jo selvästi mua isompi). Soiton jälkeen mentiin tietysti perinteisesti Heseen. Tälläsille pikkukyläläisille hesereissut on aina ollut ihan juhlahetkiä, ja ne säästettiin yleensä aina meidän lasten konserttipäivien yhteyteen. 



Kun tultiin hesepämppäysten jälkeen kotiin, niin sinne oli tullut mun vanhempi pikkuveli tyttöystävänsä kanssa. Emman kanssa laitettiinkin sitten pystyyn huonon onnen ompeluseurat, ei meinaan kummallakaan mennyt oikeen putkeen, ja vuorotellen molemmat purki omia töitään varmaan just sen kolme kertaa. Katottiin siinä porukalla putousta ja puhuttiin kaikki yhtä aikaa kovaan ääneen. Noista hetkistä tykkään. :) Emmalta opin myös tosi kivan uuden ajantappokeinon: Munapelin! Oikealta nimeltään taitaa olla Tamago. Idea: näpytellään näytöllä olevaa munan kuvaa miljoona kertaa, ja sitten sieltä kuoriutuu jotain. Voiko ihmisellä olla parempaa syytä hankkia älypuhelin?!




Ja muuten, jos joku valopää nyt sattuu tietämään, mitä tuolta sen miljoonan näpytyksen jälkeen tulee, ja kuvittelee että mä haluaisin tietää sen jo nyt, niin se on sitten harvinaisen väärässä. Eli suut suppuun jos tiedätte!



Sunnuntaina tein koko konkkaronkalle ruokaa. Yllättyykö joku, jos kerron, että tein sitä kookoskanaa? ;) Nyt siitä tuli vielä astetta parempaa, kun laitoin kanat marinoitumaan jo lauantai-iltana. Ei varmaan tarvi kertoa, että hyvää oli ja kaikki tykkäs. Sain myöskin ne hääalbumikuvat tilattua. En malta odottaa et pääsen tekemään sitä!



Illalla ajeltiin Lassin ja Emman kanssa kotiin Treelle, hyvän musiikin kera tietysti. Tämän postauksen loppuun sopiikin hyvin tämä hieno laulu, jonka kuulin tänään ekaa kertaa. Taidan laittaa tän mun herätysääneksi. Tämän laulun myötä toivotan kaikille oikein kivaa viikkoa. Toivottavasti siihen sisältyy monilla kivoja asioita. :)




P.S. Kyllä muuten oli ihanaa tulla taas kotiin, kun oli ensin yhden yön pois. Olin selkeesti tälläsen tarpeessa.