sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Tule, Joulu kultainen!


Pikkuhiljaa alkaa joulumieli ja -rauha löytää tiensä myös tähän huusholliin.

Torstaina olin siis ihan koko päivän, aamusta iltaan koulussa, ja illalla vielä viimeisenä ohjelmana oli niinkin pieni juttu, kuin opiskelijakonsertissa erään aika ison ja vaikeen biisin esittäminen. Ihan mukavasti siitä selvittiin, ja muutenkin meni tällä viikolla tentit yms. muut palautettavat asiat tosi hyvin. Ihan mukava juttu, sillä oon kyllä mennyt ihan säästöliekillä nää viimeiset viikot. Tän parempaan paikkaan ei ois loma voinut tulla, ja nyt se onkin ihanaa aloittaa, kun tietää syksyn aikana tehneensä kaiken, mitä pitikin.

Perjantaina lähdettiin heti aamulla IdeaParkiin ostamaan niitä joululahjoja... Hieman viimetippaan tosiaan jäi tänä vuonna, ja vieläkin itseasiassa puuttuu muutama.. Saatiin kuitenkin melkein kaikki, mitä haettiinkin. Oli hyvä juttu mennä jo heti aamusta, eipä olla nimittäin varmaan koskaan käyty tuolla niin, et ois ollu noin vähän porukkaa! Oltiin kyllä varauduttu siihen, et kova ruuhka saattais olla jo aamulla, mut eipä ollut. Shoppailujen jälkeen lähdettiin käymään Jussin isovanhemmilla. Haettiin ja koristeltiin heille joulukuusi. Oli kyllä ihanaa puuhaa, monellakin tapaa. Koristelusta oli heille tosi suuri apu, mutta lisäksi se oli itselle oikeestaan ensimmäinen konkreettinen merkki siitä, että nyt se joulu ihan oikeesti tulee, ja nyt ei tarvi enää kiirehtiä mihinkään tai huolehtia mistään muusta kuin siitä, onko kuusenkynttilät nyt varmasti aivan symmetrisesti ja nätisti laitettu.


Eilen vietinkin jo lähes täydellistä lomapäivää (ohjelmassa nukkumista, lastenelokuvien katselua, hyvän ruuan laittamista ja rauhassa syömistä, lahjojen paketointia jne.) ja saman menon olis tarkoitus jatkua tänään. Paitsi että ehkä meen käymään vielä siellä kaupungilla.  Mitään ihmeellisiä joululeipomisia en aio harrastaa, mutta viime vuonna tekemääni valkosuklaasinappia on tilattu pariin paikkaan lisää, joten sitä taidan yhden satsin keitellä. 

Jouluaattopäivä/iltapäivä vietetään Jussin suvun kanssa, ja illaksi ajellaan vielä Köyliöön mun porukoille. Siellä ollaankin sit varmaan koko loppujoulu. Jouluaamuna soitan kirkossa muutaman joululaulun, mutta sen lisäksi ei sitten sukuloinnin lisäksi taida muuta ohjelmaa ollakaan. Ja sehän käy.


Näissä kuvissa näkyykin oikeastaan kaikki meidän kotoa löytyvät, joulun tuloon jollain tapaa viittaavat asiat.. ;) Kyllä mulla kaikenlaisia suunnitelmia oli, mutmut.. Noo, ens jouluna sitte!



Ihanaa, levollista ja rauhallista joulua kaikille! 

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Itsenäisyyspäivä Ruotsissa + meikkihömppää

Tänä vuonna vietin itsenäisyyspäivää vähän eri tavalla, kuin yleensä. Pakattiin nimittäin Valkia-ryhmän kanssa kimpsumme ja käännettiin nokat kohti Ruotsia, jossa esitimme eräässä suomenkielisessä seurakunnassa Suomalaista Messua. Olin edelleen aika töttöröö oopperaproduktiosta, joka oli loppunut vasta muutama päivä ennen lähtöä, mutta toisaalta oli kyllä niin ihanaa ja virkistävää päästä soittamaan jotain muuta jonnekin ihan muualle ja ihan muiden ihmisten kanssa. (Välihuomiona, ooppera soi edelleen päässä joka päivä. Koskahan siitä oikein pääsee yli?)

Torstaina lähdettiin Tampereelta kohti Turkua, josta laiva kuljetti meidät Ruotsin puolelle. Perjantaina meitä odottikin sitten mun tähänastisen elämäni pelottavin automatka. Ajettiin neljä tuntia Tukholmasta etelään, ja oli meinaan hieman huono keli.. Kuva puhukoon puolestaan, ei siitä sen enempää.
Ajokeli oli välillä tätä luokkaa. Tästä ei näy se, että tie oli aivan peilikirkas jäästä.

Onneksi päästiin perille kuitenkin turvallisesti. Paikanpäällä meistä pidettiin tosi hyvää huolta, ruuasta ei ainakaan ollut pulaa. Kova myrsky valitettavasti vähän rajoitti yleisömäärää, mutta kaikki ne, jotka paikalle pääsivät, olivat selvästi todella liikuttuneita ja otettuja siitä, että ollaan tultu heille esittämään suomalaista musiikkia suomenkielellä. Varmaan yks parhaista keikoista, joita koskaan oon soittanut. :)

Valkia. Kuva lainattu Mika Roineelta.
Yövyttiin pienessä, söpössä hotellissa, ja seuraavana aamuna lähdettiin ajamaan takaisin Tukholmaan. Tällä kertaa päästiin ajamaan samaa motaria jo jopa ihan rajoitusten mukaan, ja mäkin uskalsin nukkua osan matkasta. Pysättiin ostamaan evästä, ja mä bongasin hauskan kivennäisvesimaun.


Tukholmassa meillä oli muutama tunti aikaa shoppailla ja katsella. Siellä oli tosi kaunista, kuten yleensäkin. Mulle melkein aina Ruotsissa käydessäni iskee pieni Ruotsi-kaipuu... Siis että tykkäisin oikeesti varmaan tosi paljon asua siellä. Maaseutu on ihan uskomattoman kaunista, ja Tukholma vaan on.. no, iso ja upea kaupunki. Harmillisen kallis vaan. 


Mutta arvatkaas mihin nää tytöt suuntas melkein ensimmäisenä?


Tittididii! Tuolla sitten vietettiinkin tovi jos toinenkin... ;) Toisaalta onni, että hinnat oli niin korkeet, niin ei sentään ihan täysin voinut menettää järkeään.. Mutta eipä sieltä nyt silti tyhjin käsin tullut lähdettyä.


Mukaan tarttui Sephoran oman meikkisarjan nudenvärinen kajal-kynä sekä Benefitin Brow Zings -kulmienmuotoilusetti sävyssä Light. Mun edellinen (toisen merkkinen) nudekajal alkoikin olla jo niin vanha, että sen käyttö melkein ällötti, ja uusi tällainen onkin ollut ostoslistalla jo pitkään. Brow Zings:n kaltaisia heräteostoksia taas en meikkirintamalla oo harrastanut aikoihin (yleensä siis teen mulle uudesta tuotteesta ostopäätöksen vasta, kun oon lukenut tuotteesta hyviä kommentteja vähintään viidestäkymmenestä blogista...), mutta voi miten iloinen oon, että nyt ostin tän enkä jäänyt jahkailemaan! Tähän asti oon sutinut kulmiin  vaan ruskeaa luomiväriä. Brow Zings:n kanssa homma toimii niin, että kulmat muotoillaan ensin vahamaisella värillä, joka levitetään tuolla mukana tulleella viistopäisellä siveltimellä. Homma viimeistellään toisella, puuterimaisella värillä. Puuteri kiinnittää vahan, ja värittää myös niitä kohtia, joihin vahaa ei ole laittanut (jos ihan koko kulmat värittää vahalla, saattaa tuloksesta tulla vähän tönkkö). Pelkän luomivärin kanssa ongelma oli yleensä se, että päivän mittaan se pikkuhiljaa katosi hien/ihon rasvojen/yms mukana. Tuo vaha on sen verran tiukempaa, varsinkin, kun se vielä kiinnitetään puuterimaisella värillä, että kulmat pysyvät kyllä tosi siistinä ihan aamusta iltaan. Suosittelen siis!

Nämä siis Sephorasta. Valikoimiin ei muuten kuulunut ollenkaan Urban Decay. Jos olis kuulunut, niin ihan varmasti jotain sen merkkistäkin olisi tarttunut mukaan... Mutta näiden lisäksi laivan Tax Freessa sattui pieni hurahdus. Oonkin varmaan kertonut, että Lancomen ripsarit on mun lemppareita, ja niistä erityisesti Doll Eyes -ripsari. Oon nyt jo jonkin aikaa käyttänyt muita, ihan vaan koska Lancomet on niin kalliita ettei oo varaa niitä pelkästään käyttää, mutta nyt kyllä Tax Freessa mun silmille pomppas jotain, mitä en vaan voinut vastustaa. 

Siis kattokaa nyt, miten söpö pakkaus!! (Pahoittelut muuten kuvien laadusta, ne on otettu laivan hytin keltaisessa valossa..) Tää söpöläinen kuuluu kokoelmaan, jonka Lancomelle on suunnitellut muotisuunnittelija Alber Elbaz. Mun ripsari loppuu joka tapauksessa kohta, ja vielä kun mun lemppari-Lancome oli saanut päälleen kokoelman suloisimmat vaatteet, en vaan voinut vastustaa kiusausta. Vielä en oo korkannut tätä, haluun käyttää vanhan eka loppuun, mutta tosiaan mulla on aikaisemmin ollut muutama noita Doll Eyes -ripsareita ihan normi mustassa purkissa, joten luulisin ettei tarvi pettyä.

Nyt ainakin on varmaa se, että Naked 3 -paletti saa jonkin aikaa odottaa, sen verran tuli näitä suunnittelemattomia ostoksia tehtyä...

Käytiin hyvästelemässä Ruotsi vielä paluulaivan perästä.

On se nätti.
Jussille iski niin kova kateus mun laivareissaamisesta, että varattiin joululomalle jo seuraava risteily. Silloin täytyy kyllä pitää kukkaronnyörit "vähän" tiukemmalla... :P

Nyt kouluhommien pariin... Viimeinen rutistus edessä vielä ens viikolla (tentti + kaks isoa palautustyötä + kaks kouluesiintymistä.. miten tässä taas kävi näin...) ja sitten voikin jo alkaa odottaa joulua.. En muuten oo ostanut vielä yhtäkään joululahjaa, puhumattakaan siitä, et mulla olis jotain hajua mitä aion ostaa! ;) Mut onhan tässä vielä monta päivää...

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Mun e-e-eteisestä puuttui palanen... vaan eipä puutu enää

Ollaan asuttu täällä kämpässä reilu vuosi (Jussi melkein kaks, mutta jostain syystä sisustusjutut tulivat ajankohtaisemmiksi vasta siinä vaiheessa, kun mä muutin tänne...), ja edelleen täällä on jotkut sisustusjutut ihan kesken. Ei olla esim. tehty seiniin vielä yhtäkään reikää... 

Monetkaan jutut eivät oo todellakaan mitään isoja, ja se tuli todistettua taas tänään, kun saatiin vihdoin hommattua yksi eteisen puuttuvista palasista: kenkäteline.
Kas näin. Heti paljon siistimpää ja tilavampaa. Kenkäteline ja hattuhylly ei ihan oo samaa paria, toi hattuhylly oli täällä kämpässä valmiina. Valkoinen kenkäteline valittiin tästä syystä:

Vastapäisellä seinällä olevat eteiskalusteet on valkoisia, ja ajatus on, että nuo kulkisivat sitten joskus mukana myös seuraavaan kotiin, joten siksi mätsättiin teline mieluummin näiden kanssa. Valkoinen lipasto tuli mun mukana vanhasta kämpästäni, ja peili oli toinen niistä pitkään puuttuneista palasista, joka saatiin hommattua sentään jo muutama viikko sitten. Kyllä, olen nainen, ja onnistuin asumaan yli vuoden ilman kokovartalopeiliä!  Peili sai tänään ylleen vähän valoa, vaikka sitten joulun kunniaksi. Lipaston yläpuoleinen seinä näyttää melkosen tyhjältä, siihen vois laittaa esim. vielä pienen peilin ja naulakon avaimille,  tai taulun, tms. Mutta todennäköistä on, ettei siihen tällä meidän sisustustahdilla ainakaan pariin vuoteen ilmesty yhtään mitään. ;)

Hommattiin teline Ikeasta, ja mun oli samalla tarkoitus ostella sieltä vähän joulujuttuja kotiin. Vaan enpäs sitten ostanutkaan: melkein kaikki joulujutut oli sieltä jo myyty! Muutama hassu "Loput joulukoristeet -50%" -hylly siellä oli, mutta eipä niissäkään oikeestaan juuri mitään kivaa enää ollut. Melkosen vähäisiksi taitaa jäädä tän huushollin joulukoristelut tänä vuonna, vaikka ihan muuta uhosinkin vielä pari kk sitten...

Nyt meen askarteleen joulukortit loppuun. Uhkaavasti näyttää siltä, että saan ne postiin jopa ennen sitä viimeistä mahdollista päivää... ;)

maanantai 2. joulukuuta 2013

Projekti "Joulusiivous" part 1: Meikkipöytä

Marraskuu meni oopperan takia aikamoisessa sumussa ja hullunmyllyssä. Viimeinen näytös oli lauantaina. Yritin tässä vähän kirjoittaa fiiliksiä, mutta totesin sen mahdottomaksi. Kun on kuusi viikkoa tehnyt intensiivisesti töitä yhden musiikkikirjallisuuden vaikeimpiin kuuluvan teoksen kanssa, saanut jakaa onnistumisen  kokemuksia yli 80 opiskelijan kanssa, esittänyt sen kuusi kertaa lähes joka kerta parantaen, lukenut huippuarvostelut mm. Aamulehdestä, on aika vaikea käsittää, että yhtäkkiä se onkin ohi. Voin vaan kuvitella mikä fiilis on esim. laulusolisteilla, jotka on tuota reenanneet jo varmaan jostain viime keväästä asti..

Mutta, kuten jotkut on ehkä huomanneet, niin esim. tälle blogille ei pahemmin ole jäänyt aikaa. Mutta eipä oo paljoo millekään muullekaan, ja sen huomaa esim. kodin siisteydessä. Tai siis "siisteydessä".. Oon muutekin maailman laiskin siivooja, mutta viimeisten viikkojen aikana tilanne on päässyt riistäytymään käsistä pahemman kerran. Tänään aamulla mulla palo käämit lopullisesti, ja päätin siivota edes jotain. Aloitin sitten tärkeimmästä, eli kampauspöydästä. ;) Muistin, et Sanni kirjoitti blogiinsa joskus raporttia omasta vastaavasta urakastaan, ja päätin testata, oisko homma mukavampaa jos itsekin kuvailis samalla. Tosin toi Sannin juttu on mun mielestä ihan huijausta, sillä ei toi pöytä sotkuisenakaan ole mitään verrattuna siihen, mistä itse aloitin...

Siivouksen aikana totesin, että homma todella sujui paljon joutuisammin ja mukavammin, kun tällä tavalla dokumentoi sitä samalla. Suunnittelinkin, että suorittaisin samalla tavalla koko  kodin joulusiivouksen, ihan vaan tuomaan itselleni intoa siihen hommaan, ja senpä vuoksi aloitinkin otsikossa uuden projektisarjan (joku ehkä muistaa kesäparvekejutut). Joojoo, ei huolta, en aio laittaa tänne kuvia vessan siivouksesta tai muusta yhtä ällöttävästä. Mutta ehkäpä tästä sais vähän lisäinspistä esim. olohuoneen ison tavarasyöppö-Expedit -hyllyn tyhjentämiseen tai askartelulaatikoiden läpikäymiseen?

Mutta nyt sen kampauspöydän kimppuun... Laitetaanpa ekaksi kuitenkin nyt kuva siitä, miltä pöytä lopulta näytti, ihan vaan ettei ensimmäinen tästä jutusta näkyvä kuva esim. lukijoiden sivujen reunalla ole se pahin pyörremyrsky... ;)

Eli tähän siis lopulta päädyttiin... 

...vaan mistä...?

No, tästä...:


Tiedän. Noloa. Hei, olen Elina, olen sotkuinen ihminen. Niin, joko ymmärrätte, miksi tuossa Sannin postauksessa ensimmäinen kuva näyttää mun mielestä melko pliisulta? Mutta kuten ylempi kuva jo paljasti, ei tätä tuhoa kovin kauaa kestänyt.

Siivouslook: yönuttura ja -paita.
Tältä näytti vetolaatikon sisältö:


Kuten varmaan arvaatte, aika paljon tuossa oli turhaa tavaraa. Ensimmäiseksi yritinkin bongata sotkun keskeltä kaikki vanhaksi jääneet sekä loppuneet tuotteet.

Kuivuneita kynsilakkoja.
Kaks tyhjää dödöä edessä sekä kaks lähes täyttä takana.
Mikä siinä on, että kun joku tuote loppuu niin sitä tyhjää purkkia ei voi heittää roskiin, vaikka pöydällä oliskin jo uus samanlainen? Tässä esimerkki siitä.
Tästä yllätyin itse ehkä eniten. On melko normaalia, että yks kuivunut ripsari löytyy, mutta että kolme?! No, roskiin meni nämäkin.

Onko muita, joiden mielestä on tosi surullista heittää tällaisia juttuja pois? Annettiin viime vuonna poikien kans iskälle ja äidille lahjaks liput koko poppoolle tuohon konserttiin, ja meillä oli tosi hauska ilta. En mä itseasiassa vieläkään näitä ees raaskinut laittaa roskiin... :s mutta kampauspöydän uumeniin ne eivät enää jääneet.
Välivaihetta. On se jo siistimpi, kuin ekassa kuvassa!
Tämän kuvan olisin halunnut laittaa ennen edellistä, mutta jostain syystä juuri se oli ainut väli, johon blogger ei antanut minun sitä enää jälkikäteen siirtää. Loogista? Mutta tuossa siis ehkä jännimmät asiat, mitä siivouksen yhteydessä löytyi. Ylävasemmalla sähköisen hyttyskarkottimen myrkkytyynyjä(??). Sitä sopii miettiä, mitä ne tekivät mun meikkipöydällä. Siivouksessa löytyneillä roposilla voin onneksi laittaa elämän risaiseksi. Kynätkin ovat ehdottomasti tärkeitä meikatessa... Ja noita tyhjiä piilarikoteloita löytyi vaikka kuinka monta. Tosin niille on aina silloin tällöin myös käyttöä. Käytän aina joskus sellaista kuparin väristä luomiväriä (josta näkyy vasemmanpuolesisessa rippeet), mitä täytyy levittää kostealla siveltimellä. Tuollaiseen tyhjään piilarikoteloon on tosi kätevää ottaa vettä, sitä kun tarvii vaan tipan tai pari. Myös rajaukset teen joskus veteen kastetulla rajaussiveltimellä.


Kun turhat purkit ja putelit olivat lentäneet roskiin, oli aika aloittaa tavaroiden järjestely (jota näköjään välivaihekuvassa olin vähän jo ehtinyt aloittaa). Samalla tuli tehtyä pientä inventaariota.

Meikkipussi ja sivellinkotelo jäävät yleensä aina pöydälle lojumaan ja tilaa viemään. Näin tyhjänä ja rullattuna ne menee kuitenkin tosi pieneen tilaan.

Siveltimiä säilytän supersöpössä hajuvesipakkauksessa, jonka onneks oon joskus kauan sitten säästänyt.

bareMinerals -purkkeja on näköjään päässyt vähän kertymään... Ylhäältä alas: luomiväri, poskipuna, aurinkopuuteri, kaks erisävyistä meikkipohjaa sekä Redness Remedy.

Liputan meikkipohjissa siis bM:n nimeen, mutta pari hätävaraakin löytyy. Lumenea en oikeestaan käytä, ja sen voin vaikka lahjoittaa jollekin, jos joku tahtoo. Ehkä n. puolet jäljellä. Benecosia taas tulee käytettyä vähän useamminkin, jos esim. iho on jostain syystä herkkänä, eikä karhealla kabukilla pyörittely houkuttele.

Lopulta oltiin jo niin pitkällä, että pystyin erottelemaan jäljelle jääneet tuotteet kahteen osaan; niihin, joita käytän lähes päivittäin, sekä niihin loppuihin. Päivittäin käytössä olevat sijoitin pöydällä olevaan Luhdan koriin.
Tässä loput, jotka pääsivät säilytykseen laatikkoon.
Vielä vähän pölyjen pyyhkimistä (mitä muuten riitti), ja sitten tadaa!


Vasemmalla kynsiasiat + "ylimääräiset" meikit, keskellä sekalaista ja oikealla hiusjutut.

Valmista tuli! Ja näyttää muuten yhä siistiltä, vaikka tässä välissä kerkesin jo pika-arkimeikin tehdäkin... ;)

Lemppariyksityiskohtia
On viimeaikoina ollut melko kosmetiikkapainoista höpöttelyä tää blogi, mutta laitan sen ihan täysin ton oopperan piikkiin. Jospa tää tästä nyt taas... Tänään muuten siivoilujen myötä joulufiilikset nosti hiukan päätään! Et jotain siihen liittyvää mahdollisesti ainakin tulossa. :)

Mutta nyt nukkumaan. Toivottavasti ette saa painajaisia mun järkyttävän sotkuisestä pöydästä... ;)

tiistai 26. marraskuuta 2013

Nouuuuu!

Tässä pieni prinsessakohtauskiukkupurkaus tiistain kunniaksi.

Nukuin pommiin, viulunsoitto oli luokattoman huonoa, ja kun yritin päästä kotiin pakoon julmaa maailmaa, bussi lähti suoraan mun nenän edestä. Ja sitten mun silmille lävähtää tämä:


kuvat Urban Decay.
Iiiiihania, ruusuisen neutraaleja, muitakin kuin ruskean eri sävyjä. Laatu taatusti huippuluokkaa.

En todellakaan tarvi, mutku haluuuuuuun...

torstai 21. marraskuuta 2013

kosmetiikkahömpänpömppää

Mun meikkivarastot on vähän täydentyneet viime viikkoina, ja nyt ajattelinkin lätistä niistä muutaman sanasen. Aloitetaan vaikka kynsilakoista. Niin siinä kävi, että viimekesäisten kynsilakkakokeilujen jälkeen jäin vähän koukkuun. En oo enää voinut kasvattaa kynsiä yhtä pitkiksi, mutta tajusin, että kyllähän lyhyitäkin kynsiä voi lakata. Niinpä "huimat" kynsilakkavarastoni ovat parin viikon sisään täydentyneet kolmella. Kaksi Lumenen hiekkalakkaa ja yksi Essien creme.  Lumenen hiekkalakat ovatkin molemmat vilahtaneet Ostolakossa-blogissa (tämä ja tämä). Kultaisen ostin välittömästi tuon ekan postauksen luettuani, ja tummemman sit pari päivää myöhemmin, huom., ennen Virven postausta (oon siis niin muodin aallonharjalla). Ja noihan on aivan uskomattoman ihania, kuten kuvista näkyy! Erityisesti tykkään siitä, et ne kuivuu niin nopeesti, ja vaikka kynttä kolhisikin johonkin ennen kuin lakka on täysin kuivunut, niin sitä ei ees huomaa. Cremelakkoihin kun jää pienestäkin osumasta hirveet jäljet ja naarmut.

Ja sitten se Essie. Sävy on A Crewed Interest, josta siitäkin Virve on joskus kirjoittanut (tässä). Sävy on käsittääkseni kevään 2012 kokoelmasta, eikä sitä Suomesta enää saa, joten tilasin FeelUniquesta. Täytyy myöntää, et tää lakka oli vähän pettymys. Sävy on aivan ihana, mutta purkissa oleva sivellin on ihan erilainen, kun noissa muissa Essien lakoissa. Hah, taas siteeraan Virveä, mutta tämä postaus valotti asiaa hieman. Briteistä tullut lakka on siis tuollainen jenkkiversio, ja mä en kyllä tullut sen siveltimen kanssa toimeen ollenkaan. Ja en tiedä kuvittelenko vaan, mutta jotenkin tuntuu että laadullisestikin se lakka on vähän erilainen, kuin noi muut omistamani Essiet. Se ei levittynyt ihan yhtä nätisti ja tasaisesti, ja tuntuu et se alkoi heti kuplia. Keksin kuitenkin sekoittaa sitä ja sit sellasta tosi läpinäkyvää nudea Essieä keskenään, ja levitin paksummalla siveltimellä. Silloin lopputulos oli jo paljon, paljon parempi. Hmm, voipi olla että mä vaan oon ehtinyt tottua noiden hiekkalakkojen helppouteen, että senkin takia nää Essiet tuntuu cremepintoineen taas jotenkin vaikeilta. Mut pointtina kuitenkin se, että oon nyt oivaltanut, että kyllä lyhyitäkin kynsiä voi lakata!

Sitten muita juttuja. Kerroinkin lyhyesti, että äidillä oli 50-v juhlat. Se oli sellainen gaala, ensin oli gaalaosuus palkintojenjakoineen ja hienoine esityksineen, sitten gaalaillallinen, ja lopuksi kolme livebändiä. Vieraita oli yli 120. Ostin juhliin harmaan iltapuvun, ja sit heti perään iski pieni meikkikriisi. Mun meikit kun on melkein pelkästään kultaa ja persikkaa, niin nyt koin tarpeelliseksi täydentää varastoja vähän kylmemmillä sävyillä. Mielessä alkoi ihan samantien kummitella Urban Decayn Naked 2 -paletti. Harmi vaan, ettei nyt ollu ihan sitä 45€ laittaa, ja toisekseen ei se kyllä olis ehtinyt juhliin mennessä ees tulla perille. Ratkaisu löytyi onneksi yllättävän läheltä. Karkkipäivässä kirjoitettiin pari viikkoa sitten tästä Viva La Divan "halpisnakupaletista", ja minäpä kipitin ostamaan sen.














Karkkipäivä-linkistä voi käydä toteamassa yhdennäköisyyden tämän ja Naked 2 -paletin välillä. Yllättävän hyvin toi paletti pärjää! Värit on tietysti vähän kuivempia eikä ihan yhtä pigmenttisiä, mutta kyllä sillä gaalameikin teki. Siveltimeen väriä ei oikeastaan saa tarttumaan, mutta tuollaisella vaahtomuoviaplikaattorilla väriä irtoaa ihan kiitettävästi. Mutta kyllä se hintaero selkeesti jollain kuitenkin selittyy. Alla vielä vierekkäin Naked 1 ja Nudie. Oiskohan tässä nyt yhdelle ihmiselle jo tarpeeksi tällaisia sävyjä? :D





















Viva La Diva on kopioi.... eikun siis inspiroitunut Naked-paleteista ihan pakkauskokoa myöten.














Ilmeisesti tuollainen insporoituminen on sitten ihan sallittua.

Kylmäsävyisempää meikkiä silmälläpitäen piti ostaa myös kulta-persikkaiselle, ainoalle poskipunalleni joku kaveri. Tästä kuvasta ei kyllä käy sävy ilmi ollenkaan, mutta pakko kuitenkin näyttää, kuinka kauniin heijastuksen aurinko teki:

Jospa tässä nyt sit ois taas meikkiostokset hetkeksi eteenpäin... 

Ja sitten vielä loppukevennys. Meikkasin äidin sinne gaalaan, ja yritin tehdä meikkaustilanteesta äidille mahdollisimman miellyttävän ja rauhallisen. Aluksi "työpiste" näytti näinkin siistiltä...: 
...mutta kiire ja paniikkihan siinä tietysti tuli. Meikin valmistuttua tila ei ollut enää ihan yhtä harmoninen... ;) 





















Juhlatunnelmiin voisin palata vielä myöhemmin. Nyt kuitenkin täytyy lähteä valmistautumaan oopperan ensi-iltaan!

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Isänpäivä + uus lelu




Pitkästä aikaa! Elämässä on meneillään aika kiireinen jakso. Meiän koulussa tehdään oopperaa, ja ensi viikollakin on luvassa joka arkipäivä harjoitukset klo 18-22. Ainiin, torstaina ei ole, mutta silloinpa minä meen opiskelijakonserttiin esiintymään, eli sillekin illalle ohjelmaa kyllä löytyy. Eikä tässäkään vielä kaikki, ensi lauantaina on nimittäin luvassa äidin 50-vuotispippalot! Kerron niistä lisää sitten joskus.

Kiireisitä viikkoja siis takana ja edessä, ja erityisesti sen takia olikin ihanaa saada olla pari päivää melkein rauhassa porukoiden hellässä huomassa. Ajeltiin sinne lauantaina ja leivottiin äidin kanssa isälle kakku. Tänään, eli sunnuntaina, vietettiin rauhallista isänpäivää koko perheen voimin (harvinaista!!). Syötiin hyvin ja nautittiin toistemme seurasta. Toteutettiin myös vihdoin yksi jo pitkään toteuttamistaan odottanut projekti, jonka tuloksen näette tässä:




Vuosia on välissä varmaan noin 15. Remppojen myötä ovi on vaihtanut puolta, ja kuisti muutenkin vähän siistiytynyt. Porukka kuvissa on kuitenkin samaa, ja voi kuinka rakkaaksi se minulle näiden kaikkien vuosien varrella on tullutkaan! Ihanaa sakkia, kertakaikkiaan. Ja niin koomista, että se, joka tossa ekassa kuvassa on pienin, on nyt kaikista isoin. :)

Ja sitten muihin aiheisiin. Huomasiko kukaan tähänastisissa kuvissa mitään eroa edellisiin? Entä muistaako kukaan, mistä minä oon haaveillu ääneen kesästä asti (pikkupäässäni jo sitäkin kauemmin)?

Mulla on kamera!! Vihdoin!

Kameraksi valkkaantui se Olympuksen E-PL5, mistä varmaan joskus täällä jo haaveilinkin. Juu, juurikin se, mikä on vilkkunut viime kuukausina ihan jokaisessa blogissa. Kameraa on arvosteltu jo vaikka missä, joten itse en sen kummempaa analyysia aio siitä täällä tehdä. Mut käykää lukemassa vaikka tää kirjotus Karkkipäivästä, jos kiinnostaa. Sain kameran tiistaina, mutta tänään oli oikeastaan vasta eka sellanen päivä, ku pääsin kunnolla kokeileen. Aiempina päivinä oon nimittäin ollu aamusta iltaan reissussa, ja jos kotiin tulee vaikka kuudenkin jälkeen, ei valoa liiemmin riitä enää kuvailuihin... Heti, kun vaan saan vähän lisää säästettyä, niin ostan kyllä tuossa Karkkipäivän tekstissäkin kehutun 45mm objektiivin. Mut yllättävän hyvin tuolla kittiputkellakin pärjää, ainakin kun luonnonvaloa on tarpeeksi. Lähinnä oon nyt ehtinyt vaan vähän reenailla, siis niin että samasta kohteesta ottaa n. miljoona kuvaa, kaikki eri säädöillä ja jotenkin yrittää ymmärtää et mikä luku vaikuttaa mihinkin. Näyttää siltä, että kameran rajat ei ihan heti ole tulossa vastaan. Kuvaajan puolelta reeniä tietysti vielä vaaditaan paljon... Mut motivaatioo löytyy! Jospa nyt tulis täällä blogirintamallakin aktivoiduttua, kun on esitellä vähän parempilaatusta kuvaa.

Tarkennuspisteen valinta on yks niistä monista ominaisuuksista, joita pokkariaikana kaipasin...

lauantai 12. lokakuuta 2013

Ihana syksy!

Sain eilen avattua tän vuoden opintopistetilin, ja kahdesta pisteestä yks tuli arvatkaas miten? Tällä blogilla! Kurssi oli nimeltään Verkko-opetus, ja kaksiosaisen "lopputyön" toinen osa oli sellainen, että piti luoda joku verkkosivusto, joka ihannetapauksessa jotenkin liittyisi opettamiseen. Toiset siellä alkoi luoda jotain hurjia portaaleja, jotka sisälsi opetus- ja konserttikalentereita, opetusvideopätkiä, nuottiesimerkkejä ja ties mitä. Vaan mitä tekee Elina? "Totaaa, mulla ois tällänen blogi, käyks tää?"Ja kävihän se. :D Toisena puoliskona piti sitten vääntää Prezillä joku sellanen esitys, mistä vois myöskin olla opettamisessa jotain hyötyä. Ja minähän tein huikean hienon esityksen otsikolla "Viulu". Hahahaha, sellanen rimanalituskurssi kyllä taas ettei mitään rajaa... Mutta ompahan nyt suoritettu. Eikä tää blogikaan nyt sitte ihan täysin hyödytön näköjään ole... ;)

Tämä syksy on ollut aivan tajuttoman ihana! Oon jo tosi kauan pitänyt syksyä ehdottomasti lempparivuodenaikanani, ja tällaiset syksyt on omiaan vaan vahvistamaan sitä mielipidettä. En oikeestaan suoraan sanottuna pysty ymmärtämään niitä ihmisiä, jotka kokevat syksyn jotenkin tosi ahdistavana. No joo, pari viikkoa kun tästä mennään eteenpäin, niin ei se sitte enää oo kivaa. Kyllähän se vaihe nyt onkin ihan kamala, kun noi kaikki ihanat värikkäät lehdet putoilee sateen mukana pois ja muuttuu ruman harmaiksi. Mutta kun ei syksy oo pelkästään sitä! Ja kyllä mä ainakin näiden tälläisten päivien (tässä tapauksessa viikkojen!!) voimalla kestän ne kamalat synkistelykelitkin. Sit vaan toivotaan, et lumet tulee aikasin maahan. Vaan eipä mennä asioiden edelle... :) 

Eilen lähdin kouluun tarkotuksella vähän ajoissa, jotta ehdin käydä fiilistelemässä yhdessä mun lempparipaikassa, nimittäin Pyynikin kirkkopuistossa. Oon koko opiskeluaikani opiskellut samassa rakennuksessa, eli Tampereen konservatoriotalossa. Ekat kolme vuotta konsan puolella, ja nyt siis TAMK Musiikissa, joka toimii noissa konsan tiloissa. Tuo puisto on koulun ja keskustan välissä, joten tosta on tullut aika usein kuljettua. Ja aina mä vaan ihastun uudestaan ja uudestaan!




Nyt mulla sitte alkoikin koulusta loma. Jotain juttuja mulla olis suunnitelmissa, muutamia koulujuttuja ajattelin lomasta huolimatta yrittää tehdä, ja sit käyn tekemässä yhden opettajansijaisuuden. Mutta tänään oon ollu ihan vaan kotona ja yrittänyt rentoutua. Kävin vihdoin tutkimassa näitä meiän kodin ympärillä olevia metsiä (joo, enhän oo sitä ku vuoden vasta suunnitellut...). Ihan kivoja kävelyreittejä sieltä löytyikin. Vois kenties hiukan ryhdistäytyä ton asian suhteen... ;)

Kyllähän näitä "koti"maisemiakin ihan kattelee! 
Jussi on jossain keikalla tän illan, ja mä suuntaankin tästä nyt parvekkeelle kuuman glögimukin ja suklaalevyn kanssa! Aloitettiin jo tällä viikolla glögikausi. Ensin vähän ihmettelin, kun Jussi tuli ekan kerran kotiin glögitölkin kanssa, ajattelin, että eihän sitä nyt vielä voi juoda. Hauskasti kuitenkin ihan samana iltana saatiin sitä myös tuliaisiksi kavereilta. Joten taitaa se nyt sitte olla jo ihan yleisesti hyväksyttyä, kun sitä kerran lahjaksikin tuodaan. :) Ja yllättävän hyvin se jo toimiikin, vaikka en kyllä muistakaan koskaan ennen aloittaneeni "glögeilyä" näin aikaisin. Rusinoita ja manteleita en kyllä aio laittaa vielä ennen joulukuuta, piparkakuista puhumattakaan... :)

Nauttikaahan kaikki nyt hei näistä ihanista syyspäivistä! Harmauden tuloa ei voida estää, mutta jospa tästä väriloistosta saisi edes vähän energiaa varastoon. :)