sunnuntai 30. joulukuuta 2012

treffit

Meillä oli New York -ravintolaan pari alennuslappua, jotka on voimassa vuoden loppuun, ja päätettiin käyttää ne tänään.

New York Steak. Hyvää!



Samassa nipussa oli alekupongit myös Coffee Houseen, ja koska se oli sopivasti samassa rakennuksessa, niin otettiin siitä jälkkärit. Mun täytyy aina tasaisin väliajoin muistuttaa itseäni siitä, että en vaan tykkää kahvista, vaikka siihen tunkis mitä kermavaahtoja, maitoja ja suklaakastikkeita. Aina välillä vaan pitää testata, et joko sitä "olis oppinut". Ainakaan vielä en ollut.

Kotiin tultiin Makuunin kautta, ja nyt laitetaan Bond pyörimään.

Onpa kiva olla ihan kaksin. :)

lauantai 29. joulukuuta 2012

älynväläys

Oon ainakin jo vuoden verran ollut värisokea. Oon nimittäin hienosti onnistunut blokkaamaan näkökentästäni kaikki asiat, jotka on jonkun muun värisiä, kuin valkoisia, eri ruskean sävyisiä ja beigejä. Häiden aikaan iski joku häähulluus, kun rakastuin oranssiin, mutta häiden jälkeen sitäkään väriä ei pahemmin missään ole näkynyt. Ihmetys olikin suuri, kun tänään Anttilan lankaosastoa kierrellessäni havahduin siihen, että olin jo hyvän aikaa pitänyt kädessäni ja ihaillut viininpunaista lankakerää. "Hmm, mähän voisin alkaa tykkäämään viininpunaisesta.", totesin, ja kiikutin muutaman kerän kassalle. Melkein kaks niistä on jo neulottu huiviksi, mutta vielä kolmas kerä tarvittais jotta se tulis valmiiksi. Ja hiukan ohuemmasta langasta teen hiuspannan, kunhan vaan saan ton toisenkin huivikerän loppuun. Luultavasti jo huomenna palaan vanhalle värittömälle tielle, ja laitan huivin ja pannan tänne blogiin jakoon. Mut yritetään nyt kuitenkin antaa näille mahdollisuus!


perjantai 28. joulukuuta 2012

Sinne meni

Näin se joulu taas vilahti. Oli kyllä juuri sellaista, kuin toivoinkin, rauhallista yhdessäoloa perheen ja suvun kanssa. Valitettavasti itse en saanut viettää joulua täysin terveenä, ilmeisesti se stressinpurkautuminen jatkuu edelleen. Mistään vakavasta ei onneksi kuitenkaan ollut kyse, ja kymmentä minuuttia lukuunottamatta pystyin koko ajan olemaan muiden kanssa. Lähinnä tauti näkyi omalla ruokalautasellani, oon aina rakastanut jouluruokia yli kaiken, mutta tänä vuonna en pystynyt kunnolla syömään. Mutta ei se mitään, onhan joulussa muutakin kuin ruoka! :)


Aatto oli tosiaan tänä vuonna erilainen kuin ennen, sillä vietin sen Jussin perheen kanssa. Oli ihan terveellistä huomata, että vaikka kaikki ei menisikään juuri sen minuuttiaikataulun mukaan, mihin itse on tottunut, niin kyllä se joulu siitä huolimatta tuli. Päivä vietettiin rennosti syöden, telkkaria katsoen, pelaillen ja ihan vaan oleillen. Oltiin Jussin kanssa suunniteltu, että oltais vielä illalla menty kirkkoon, mutta oltiin sitten niin väsyneitä molemmat, että mentiin suoraan kotiin.



Joulupäivänä ajeltiin Jussin ja pikkuveljen tyttöystävän kanssa Köyliöön. Viimeistään täällä se joulufiilis sitten tuli, kun pääsi haistelemaan oikeaa kuusta, näki meillä tutut joulukoristeet, äiti jouluessu päällään lämmitti laatikoita ja muita ihania jouluruokia, ja tutut äänet täyttivät talon. Paras vaihe on aina se, kun ruokasalimme iso pöytä täytetään jouluruuilla. Pöydän ääressä istutaankin sitten kauan, ja höpistään kaikki mahdolliset asiat, mitä kukin on kuullut tai nähnyt. Ruuan jälkeen jaettiin lahjat (lähinnä mulle ja Jussille, muut jakoivat omat lahjansa jo aattona). Meillä se tapahtuu aina niin, että jokainen avaa vuorollaan yhden lahjan, ja esittelee sen muille. Tästä tyylistä tykkään kyllä erityisen paljon. Varsinkin on aina ihanan jännittävää nähdä se reaktio, jonka itseantama lahja aiheuttaa lahjansaajassa. :) Lahjojen avaamisen ja ihastelun jälkeen iso pöytä katetaan uudestaan, tällä kertaa kaikilla ihanilla kahviherkuilla. Illalla katsottiin vielä joku leffa, en tosin millään muista mikä, koska ollaan tällä lomalla katsottu niitä niin monta.



Ja jatkui se joulu vielä Tapaninakin. Silloin mentiin mummulaan, jonne kerääntyikin koko iskän puolen suku. Isillä on kolme siskoa, ja heillä kaikilla lapsiperheet. Tämä poppoo onkin yksi niistä asioista, joista jaksan kerta toisensa jälkeen olla iloinen ja kiitollinen. Ihanaa, että näin iso porukka on pysynyt niin ehjänä, ei ole mitään sukuriitoja, avioeroja tms. Päivään kuului jälleen jouluruokia. Harmi, että olin juuri tuona päivänä kaikkein kipeimmilläni, enkä voinut syödä muuta kuin salaattia, kalaa, juustoa ja puuroa. Rasvaiset laatikot eivät tulleet kysymykseenkään.. Ja on se kumma juttu, että vuodesta toiseen se pukki aina vie lahjoja vääriin paikkoihin, että tuolloin Tapanina ne sitten aina pitää itse tuoda mummulaan, että ne löytäisivät oikeaan osoitteeseen. ;) Ilta kului laulaen, herkutellen ja ihan vaan suvun seurasta nauttien.



Sain/saatiin kyllä ihania lahjoja. Tarpeellisimpia oli varmaan mulle salikassi ja -kengät (kengät tosin sain jo vähän etukäteen), sit saatiin sellainen herätysvalo. Kaksi oranssia KoKo-mukia saatiin myös. Tietysti sitten kaikkia ihania hemmottelujuttuja, Jussilta sain kokonaisen setin Body Shopin karpalosarjaa (melkein yhtä ihanaa kuin vanilja) ja muualta sain myös sitä vaniljaa. Ja kaikkea pienempää hyödyllistä tavaraa. :) Edelleen oon kuitenkin sitä mieltä, että lahjojen antaminen on paljon kivempaa, kuin saaminen. Joten niinpä päätin tilata myös itselleni pari myöhäistä lahjaa alennusmyynneistä... ;) Mutta niistä lisää vaikka myöhemmin.



Loppulomalle ei olekaan sitten muita suunnitelmia, kuin että huomenna on yksi pieni meno Tampereella, eli varmaan sinne palaillan. Mutta en tiedä, tulisinko ainakin itse vielä täällä käymään. Ja ihan hirvee hinku salille! Näin yks yö unta, että tein hoovereita jalat suorina (linsaan niissä aina laittamalla polvet maahan), ja siitä asti on ollut sellanen olo, että olis pakko päästä tekeen jotain. Eli salille siis taidan kipittää heti, kun vaan Tampereelle mennään. Pitäähän uus salikassikin päästä testaamaan. ;) Uudeksi vuodeksi ei ole mitään suunnitelmia. Mun tekis hirveesti mieli aloittaa joku sellainen perinne, että uv vietettäis aina samalla porukalla. Meidän perhe on aina yhden iskän serkun perheen kanssa viettänyt uv:t näin (aikuiset siis aloittivat jo ennen kuin lapsista oli tietoakaan), ja se on aina ollut jotenkin kivaa. Pitäis vaan keksiä, että kenen kanssa sitä sitten vietettäis! :D No, voipi olla että ainakin tänä vuonna uv mennään ihan fiilispohjalta, niin että päätökset tehdään n. 30sek ennen toimintaa.



Tästä nyt näköjään tuli tällänen piiiitkä tekstipostaus. En jaksanut jouluna miettiä mitään valokuvailuja. Mutta toivottavasti kaikilla teillä muillakin on ollut ihanan rentouttava joulu! Koittakaa nauttia loppulomastakin, kaikki joilla sellainen on. Tehkää kivoja asioita! :) Palaillaan taas!

perjantai 21. joulukuuta 2012

itkupilli


Oon eilen ja tänään pillittänyt muunmuassa seuraaville asioille:



kuva täältä






Tätä viimeistä en todellakaan osannut odottaa:



Lievää stressinpurkautumista siis havaittavissa. Harvoin itken, kun tilanne on kaikkein tiukimmillaan, mutta kun se on ohi, niin pillitän kaikelle. Huomenna ehkä käydään Jussin kanssa studiolla äänittelemässä, mutta aion ottaa sen ihan rennosti. Eli lomalla siis ollaan. Tässä vaiheessa vuotta, tällaisen syksyn jälkeen, ei voi muuta kun yhtyä Leena Hefner os. Herppeenluoman sanoihin: "Hurraa!" Voittajina selvittiin, vaikka jossain vaiheessa siihen ei meinannutkaan usko riittää. Ja nyt tulee joulu! <3


keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Päivän askarteluvinkki

Oon tässä pari päivää nyt paketoinut lahjoja, ja koska en tosiaan tänä vuonna ehtinyt tekemään erikseen joulukortteja, niin oon askarrellut jokaiseen pakettiin erikseen pakettikortin, jotka oon toteuttanut samalla tyylillä, millä olisin tehnyt joulukortitkin. Jotain materiaalejakin kun nimittäin olin jo ehtinyt hankkia, niin pitihän ne päästä pois käyttämään. ;) Oon nyt kuitenkin hyödyntänyt noissa korteissa yhtä jokin aika sitten oppimaani tekniikkaa, joka on niin helppo ja kätevä, että pakko jakaa se myös teidän muiden kanssa. En tiedä onko tää muille jo tuttu, mutta itse tosiaan kuulin tästä vasta n. pari kk sitten. 

Tykkään hirveesti poltetusta reunasta paperissa, ja joskus joihinkin askarteluihin olen tehnyt sellaiset ihan tulitikkua apuna käyttäen. Olinkin ilahtunut, kun kuulin että tähän on olemassa myös helpompi, turvallisempi ja paljon paljon nopeampi keino.



Tarvitset: tummanruskean leimasintyynyn ja jonkun sienen. Itselläni käytössä kulma jostain tiskikaapista löytyneestä sienestä. Tähän tarkoitukseen myydään jotain (luultavasti kallista) laitettakin, mutta ainakin itselläni tämä toimii hyvin. Myös esim. meikkisieni käy.



Paina sieni musteeseen, ja töpsyttele sillä pahvin reunat.
Maastoutuupas hyvin meidän sohvaan tuo pahvi :D


Ja valmista! Tässä värjätty ja värjäämätön. Tämän kokoisen pahvinpalan työstöön kuluu n. 15 sek.



Valmis pakettikortti. Muina materiaaleina käytin punaista juttikangasta, villalankaa sekä Sinellin paperikassia. ;)



Vielä on muutamat kortit ja lahjat kesken, joten menenpä tästä jatkamaan. :)

perjantai 7. joulukuuta 2012

Maailman paras biisi


Miksei kukaan nykyään enää tee tällästä musaa?

Ei mulla muuta. Nyt katsomaan How I Met Your Motherin uusin jakso.



Edit. Pakko tulla heti lisäämään toinenkin näin joulun kunniaksi. Voi pojat!




sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Ruokaaa

Mun päivä ei voi olla täydellinen, jos siihen ei jollain tapaa liity keittiössä puuhastelua. Ruuanlaittoa, leipomista, ja tietysti syömistä. Siispä päätin tämänkin täydellisen päivän kruunata ruuanlaitolla. Tosin mitään kovin gourmeeta en jaksanut alkaa vääntää, vaan päädyin ruokaan, joka on häistä asti ollut yks lemppariruuista, nimittäin kana-caesarsalaatti. Kun mietittiin häämenuuta, mulle oli päivänselvää, että siinä piti olla kana-caesarsalaattia. "Mitä se on?", kysyi Jussi. "En mä tiedä, mut se on varmana hyvää!", vastasi Elina. Olin mä sitä joskus syönyt, mutta täytyy sanoa, ettei mulla silloin ollut kovin selkeetä käsitystä kyseisestä ruuasta. Ja niin sitä sitten häissä tarjottiin, ja siitä alkoikin yhteinen matka, joka kestää toivottavasti hautaan asti, nimittäin mulla ja caesarsalaatilla! Jussi tuli kaupanpäällisenä. En edes halua tietää, montako kertaa olen Sokoksen alakerran salaattibaarista ostanut kyseistä herkkua, mutta nyt oon vihdoin alkanut tehdä sitä itsekin. Löysin netistä tosi hyvän kastikeohjeen, jota oon muokannut itse lähinnä sen mukaan, mitä kaapista löytyi kun sitä ensimmäisen kerran tein. Kirjoitan ohjeen tänne nyt ylös, lähinnä itselleni muistiksi, mutta toivottavasti siitä voisi muillekin olla iloa. :)

Caesar-kastike
  • 1 kananmuna
  • 2 dl rypsiöljyä
  • n. 1 tl valkosipulijauhetta (en koskaan mittaa, mut ehkä toi on aika lähellä sitä määrää, mitä laitan)
  • 1 rkl vettä
  • 0,5 rkl Dijon-sinappia
  • pari rkl sitruunamehua
  • pippuria
  • suolaa
Laita kaikki ainekset korkeaan, kapeaan astiaan ja sekoita sähkövatkaimella, kunnes kastikkeen väri on valkoinen ja koostumus kermainen. Ja valmista! Oikeasti caesar-kastikkeeseen kuuluisi kai laittaa myös anjovista, mutta koska meidän lähikaupasta sitä ei saa, niin oon aina tehnyt ilman. Joskus voisi kyllä koittaa myös anjoviksen kanssa, että miten paljon se muuttaa makua. Hyvin toimii kuitenkin näinkin.

Nam! Tällä kertaa tein krutongitkin itse.

Jälkkäriksi vielä kaneli-kaakaot. :)


Ja nyt laitetaankin Tanssii Tähtien Kanssa -kisakatsomo pystyyn, ja kannustetaan Krisse ja Matti voittoon! ;) Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa, sekä kivaa alkavaa viikkoa! :)