sunnuntai 30. joulukuuta 2012

treffit

Meillä oli New York -ravintolaan pari alennuslappua, jotka on voimassa vuoden loppuun, ja päätettiin käyttää ne tänään.

New York Steak. Hyvää!



Samassa nipussa oli alekupongit myös Coffee Houseen, ja koska se oli sopivasti samassa rakennuksessa, niin otettiin siitä jälkkärit. Mun täytyy aina tasaisin väliajoin muistuttaa itseäni siitä, että en vaan tykkää kahvista, vaikka siihen tunkis mitä kermavaahtoja, maitoja ja suklaakastikkeita. Aina välillä vaan pitää testata, et joko sitä "olis oppinut". Ainakaan vielä en ollut.

Kotiin tultiin Makuunin kautta, ja nyt laitetaan Bond pyörimään.

Onpa kiva olla ihan kaksin. :)

lauantai 29. joulukuuta 2012

älynväläys

Oon ainakin jo vuoden verran ollut värisokea. Oon nimittäin hienosti onnistunut blokkaamaan näkökentästäni kaikki asiat, jotka on jonkun muun värisiä, kuin valkoisia, eri ruskean sävyisiä ja beigejä. Häiden aikaan iski joku häähulluus, kun rakastuin oranssiin, mutta häiden jälkeen sitäkään väriä ei pahemmin missään ole näkynyt. Ihmetys olikin suuri, kun tänään Anttilan lankaosastoa kierrellessäni havahduin siihen, että olin jo hyvän aikaa pitänyt kädessäni ja ihaillut viininpunaista lankakerää. "Hmm, mähän voisin alkaa tykkäämään viininpunaisesta.", totesin, ja kiikutin muutaman kerän kassalle. Melkein kaks niistä on jo neulottu huiviksi, mutta vielä kolmas kerä tarvittais jotta se tulis valmiiksi. Ja hiukan ohuemmasta langasta teen hiuspannan, kunhan vaan saan ton toisenkin huivikerän loppuun. Luultavasti jo huomenna palaan vanhalle värittömälle tielle, ja laitan huivin ja pannan tänne blogiin jakoon. Mut yritetään nyt kuitenkin antaa näille mahdollisuus!


perjantai 28. joulukuuta 2012

Sinne meni

Näin se joulu taas vilahti. Oli kyllä juuri sellaista, kuin toivoinkin, rauhallista yhdessäoloa perheen ja suvun kanssa. Valitettavasti itse en saanut viettää joulua täysin terveenä, ilmeisesti se stressinpurkautuminen jatkuu edelleen. Mistään vakavasta ei onneksi kuitenkaan ollut kyse, ja kymmentä minuuttia lukuunottamatta pystyin koko ajan olemaan muiden kanssa. Lähinnä tauti näkyi omalla ruokalautasellani, oon aina rakastanut jouluruokia yli kaiken, mutta tänä vuonna en pystynyt kunnolla syömään. Mutta ei se mitään, onhan joulussa muutakin kuin ruoka! :)


Aatto oli tosiaan tänä vuonna erilainen kuin ennen, sillä vietin sen Jussin perheen kanssa. Oli ihan terveellistä huomata, että vaikka kaikki ei menisikään juuri sen minuuttiaikataulun mukaan, mihin itse on tottunut, niin kyllä se joulu siitä huolimatta tuli. Päivä vietettiin rennosti syöden, telkkaria katsoen, pelaillen ja ihan vaan oleillen. Oltiin Jussin kanssa suunniteltu, että oltais vielä illalla menty kirkkoon, mutta oltiin sitten niin väsyneitä molemmat, että mentiin suoraan kotiin.



Joulupäivänä ajeltiin Jussin ja pikkuveljen tyttöystävän kanssa Köyliöön. Viimeistään täällä se joulufiilis sitten tuli, kun pääsi haistelemaan oikeaa kuusta, näki meillä tutut joulukoristeet, äiti jouluessu päällään lämmitti laatikoita ja muita ihania jouluruokia, ja tutut äänet täyttivät talon. Paras vaihe on aina se, kun ruokasalimme iso pöytä täytetään jouluruuilla. Pöydän ääressä istutaankin sitten kauan, ja höpistään kaikki mahdolliset asiat, mitä kukin on kuullut tai nähnyt. Ruuan jälkeen jaettiin lahjat (lähinnä mulle ja Jussille, muut jakoivat omat lahjansa jo aattona). Meillä se tapahtuu aina niin, että jokainen avaa vuorollaan yhden lahjan, ja esittelee sen muille. Tästä tyylistä tykkään kyllä erityisen paljon. Varsinkin on aina ihanan jännittävää nähdä se reaktio, jonka itseantama lahja aiheuttaa lahjansaajassa. :) Lahjojen avaamisen ja ihastelun jälkeen iso pöytä katetaan uudestaan, tällä kertaa kaikilla ihanilla kahviherkuilla. Illalla katsottiin vielä joku leffa, en tosin millään muista mikä, koska ollaan tällä lomalla katsottu niitä niin monta.



Ja jatkui se joulu vielä Tapaninakin. Silloin mentiin mummulaan, jonne kerääntyikin koko iskän puolen suku. Isillä on kolme siskoa, ja heillä kaikilla lapsiperheet. Tämä poppoo onkin yksi niistä asioista, joista jaksan kerta toisensa jälkeen olla iloinen ja kiitollinen. Ihanaa, että näin iso porukka on pysynyt niin ehjänä, ei ole mitään sukuriitoja, avioeroja tms. Päivään kuului jälleen jouluruokia. Harmi, että olin juuri tuona päivänä kaikkein kipeimmilläni, enkä voinut syödä muuta kuin salaattia, kalaa, juustoa ja puuroa. Rasvaiset laatikot eivät tulleet kysymykseenkään.. Ja on se kumma juttu, että vuodesta toiseen se pukki aina vie lahjoja vääriin paikkoihin, että tuolloin Tapanina ne sitten aina pitää itse tuoda mummulaan, että ne löytäisivät oikeaan osoitteeseen. ;) Ilta kului laulaen, herkutellen ja ihan vaan suvun seurasta nauttien.



Sain/saatiin kyllä ihania lahjoja. Tarpeellisimpia oli varmaan mulle salikassi ja -kengät (kengät tosin sain jo vähän etukäteen), sit saatiin sellainen herätysvalo. Kaksi oranssia KoKo-mukia saatiin myös. Tietysti sitten kaikkia ihania hemmottelujuttuja, Jussilta sain kokonaisen setin Body Shopin karpalosarjaa (melkein yhtä ihanaa kuin vanilja) ja muualta sain myös sitä vaniljaa. Ja kaikkea pienempää hyödyllistä tavaraa. :) Edelleen oon kuitenkin sitä mieltä, että lahjojen antaminen on paljon kivempaa, kuin saaminen. Joten niinpä päätin tilata myös itselleni pari myöhäistä lahjaa alennusmyynneistä... ;) Mutta niistä lisää vaikka myöhemmin.



Loppulomalle ei olekaan sitten muita suunnitelmia, kuin että huomenna on yksi pieni meno Tampereella, eli varmaan sinne palaillan. Mutta en tiedä, tulisinko ainakin itse vielä täällä käymään. Ja ihan hirvee hinku salille! Näin yks yö unta, että tein hoovereita jalat suorina (linsaan niissä aina laittamalla polvet maahan), ja siitä asti on ollut sellanen olo, että olis pakko päästä tekeen jotain. Eli salille siis taidan kipittää heti, kun vaan Tampereelle mennään. Pitäähän uus salikassikin päästä testaamaan. ;) Uudeksi vuodeksi ei ole mitään suunnitelmia. Mun tekis hirveesti mieli aloittaa joku sellainen perinne, että uv vietettäis aina samalla porukalla. Meidän perhe on aina yhden iskän serkun perheen kanssa viettänyt uv:t näin (aikuiset siis aloittivat jo ennen kuin lapsista oli tietoakaan), ja se on aina ollut jotenkin kivaa. Pitäis vaan keksiä, että kenen kanssa sitä sitten vietettäis! :D No, voipi olla että ainakin tänä vuonna uv mennään ihan fiilispohjalta, niin että päätökset tehdään n. 30sek ennen toimintaa.



Tästä nyt näköjään tuli tällänen piiiitkä tekstipostaus. En jaksanut jouluna miettiä mitään valokuvailuja. Mutta toivottavasti kaikilla teillä muillakin on ollut ihanan rentouttava joulu! Koittakaa nauttia loppulomastakin, kaikki joilla sellainen on. Tehkää kivoja asioita! :) Palaillaan taas!

perjantai 21. joulukuuta 2012

itkupilli


Oon eilen ja tänään pillittänyt muunmuassa seuraaville asioille:



kuva täältä






Tätä viimeistä en todellakaan osannut odottaa:



Lievää stressinpurkautumista siis havaittavissa. Harvoin itken, kun tilanne on kaikkein tiukimmillaan, mutta kun se on ohi, niin pillitän kaikelle. Huomenna ehkä käydään Jussin kanssa studiolla äänittelemässä, mutta aion ottaa sen ihan rennosti. Eli lomalla siis ollaan. Tässä vaiheessa vuotta, tällaisen syksyn jälkeen, ei voi muuta kun yhtyä Leena Hefner os. Herppeenluoman sanoihin: "Hurraa!" Voittajina selvittiin, vaikka jossain vaiheessa siihen ei meinannutkaan usko riittää. Ja nyt tulee joulu! <3


keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Päivän askarteluvinkki

Oon tässä pari päivää nyt paketoinut lahjoja, ja koska en tosiaan tänä vuonna ehtinyt tekemään erikseen joulukortteja, niin oon askarrellut jokaiseen pakettiin erikseen pakettikortin, jotka oon toteuttanut samalla tyylillä, millä olisin tehnyt joulukortitkin. Jotain materiaalejakin kun nimittäin olin jo ehtinyt hankkia, niin pitihän ne päästä pois käyttämään. ;) Oon nyt kuitenkin hyödyntänyt noissa korteissa yhtä jokin aika sitten oppimaani tekniikkaa, joka on niin helppo ja kätevä, että pakko jakaa se myös teidän muiden kanssa. En tiedä onko tää muille jo tuttu, mutta itse tosiaan kuulin tästä vasta n. pari kk sitten. 

Tykkään hirveesti poltetusta reunasta paperissa, ja joskus joihinkin askarteluihin olen tehnyt sellaiset ihan tulitikkua apuna käyttäen. Olinkin ilahtunut, kun kuulin että tähän on olemassa myös helpompi, turvallisempi ja paljon paljon nopeampi keino.



Tarvitset: tummanruskean leimasintyynyn ja jonkun sienen. Itselläni käytössä kulma jostain tiskikaapista löytyneestä sienestä. Tähän tarkoitukseen myydään jotain (luultavasti kallista) laitettakin, mutta ainakin itselläni tämä toimii hyvin. Myös esim. meikkisieni käy.



Paina sieni musteeseen, ja töpsyttele sillä pahvin reunat.
Maastoutuupas hyvin meidän sohvaan tuo pahvi :D


Ja valmista! Tässä värjätty ja värjäämätön. Tämän kokoisen pahvinpalan työstöön kuluu n. 15 sek.



Valmis pakettikortti. Muina materiaaleina käytin punaista juttikangasta, villalankaa sekä Sinellin paperikassia. ;)



Vielä on muutamat kortit ja lahjat kesken, joten menenpä tästä jatkamaan. :)

perjantai 7. joulukuuta 2012

Maailman paras biisi


Miksei kukaan nykyään enää tee tällästä musaa?

Ei mulla muuta. Nyt katsomaan How I Met Your Motherin uusin jakso.



Edit. Pakko tulla heti lisäämään toinenkin näin joulun kunniaksi. Voi pojat!




sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Ruokaaa

Mun päivä ei voi olla täydellinen, jos siihen ei jollain tapaa liity keittiössä puuhastelua. Ruuanlaittoa, leipomista, ja tietysti syömistä. Siispä päätin tämänkin täydellisen päivän kruunata ruuanlaitolla. Tosin mitään kovin gourmeeta en jaksanut alkaa vääntää, vaan päädyin ruokaan, joka on häistä asti ollut yks lemppariruuista, nimittäin kana-caesarsalaatti. Kun mietittiin häämenuuta, mulle oli päivänselvää, että siinä piti olla kana-caesarsalaattia. "Mitä se on?", kysyi Jussi. "En mä tiedä, mut se on varmana hyvää!", vastasi Elina. Olin mä sitä joskus syönyt, mutta täytyy sanoa, ettei mulla silloin ollut kovin selkeetä käsitystä kyseisestä ruuasta. Ja niin sitä sitten häissä tarjottiin, ja siitä alkoikin yhteinen matka, joka kestää toivottavasti hautaan asti, nimittäin mulla ja caesarsalaatilla! Jussi tuli kaupanpäällisenä. En edes halua tietää, montako kertaa olen Sokoksen alakerran salaattibaarista ostanut kyseistä herkkua, mutta nyt oon vihdoin alkanut tehdä sitä itsekin. Löysin netistä tosi hyvän kastikeohjeen, jota oon muokannut itse lähinnä sen mukaan, mitä kaapista löytyi kun sitä ensimmäisen kerran tein. Kirjoitan ohjeen tänne nyt ylös, lähinnä itselleni muistiksi, mutta toivottavasti siitä voisi muillekin olla iloa. :)

Caesar-kastike
  • 1 kananmuna
  • 2 dl rypsiöljyä
  • n. 1 tl valkosipulijauhetta (en koskaan mittaa, mut ehkä toi on aika lähellä sitä määrää, mitä laitan)
  • 1 rkl vettä
  • 0,5 rkl Dijon-sinappia
  • pari rkl sitruunamehua
  • pippuria
  • suolaa
Laita kaikki ainekset korkeaan, kapeaan astiaan ja sekoita sähkövatkaimella, kunnes kastikkeen väri on valkoinen ja koostumus kermainen. Ja valmista! Oikeasti caesar-kastikkeeseen kuuluisi kai laittaa myös anjovista, mutta koska meidän lähikaupasta sitä ei saa, niin oon aina tehnyt ilman. Joskus voisi kyllä koittaa myös anjoviksen kanssa, että miten paljon se muuttaa makua. Hyvin toimii kuitenkin näinkin.

Nam! Tällä kertaa tein krutongitkin itse.

Jälkkäriksi vielä kaneli-kaakaot. :)


Ja nyt laitetaankin Tanssii Tähtien Kanssa -kisakatsomo pystyyn, ja kannustetaan Krisse ja Matti voittoon! ;) Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa, sekä kivaa alkavaa viikkoa! :)

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

"Ne vaan haaveilee. Sen tietää noista reunoista."

Näin sanoi pieni Elina katsoessaan äidin kanssa Kauniita ja rohkeita, tai jotain vastaavaa ohjelmaa. Kai tiedätte ne haaveilukohdat, kun ensin joku katsoo kaukaisuuteen, sitten reunat muuttuu sellaisiksi pilvisiksi ja kuva muutenkin vähän sumeammaksi, ja taustalla soi musiikki. Tämänkin postauksen reunat voisi nyt muuttaa hattaraksi, ja laittaa musiikin soimaan, ajattelin nimittäin vähän haaveilla! Ja ehei, en suinkaan hellistä hetkistä Ridgen kanssa, vaan unelmien kodista.

Muistan että oon jo pienenä kirjottanu päiväkirjaan kaikesta, mitä unelmieni kodista pitäisi löytyä. Aina tasaisin väliajoin tulee niitä kausia, kun ei muuta viitsisi tehdäkään. Nyt on taas ollut sellainen kausi, ja ajattelin tässä sunnuntai-illan ratoksi koota tänne unelmakotini aakkoset.

A - Avarat tilat. En halua pieniä ja ahtaita käytäviä. Parasta olisi, jos koko alakerta olisi lähes kokonaan avoin, eli keittiö, olohuone ja ruokailuhuone olisi kaikki yhteistä tilaa. Keittiösaareke jakaisi tilaa hiukan, pitäen sen kuitenkin avoimena. Tietysti vessa, kodinhoitohuone jne. olisivat ihan ovien takana. ;)

B - Bedroom. Sisustusmakuni on jossain siinä modernin ja romanttisen välillä, mutta makuuhuone saisi olla niin romanttinen kuin mahdollista. Väriltään se olisi vaalea. Tykkään nykyisen kämppämme makuuhuoneesta tosi paljon.

C - Chillailu. Ihanaa olisi, jos kotimme olisi tunnettu siitä, että siellä on ovet aina auki kaikille. Tämä edellyttäisi tietysti sitä, että koti olisi sellaisella paikalla, että sinne pääsee helposti kuka vaan chillailemaan.

D - DIY. Haluaisin ihan oman askarteluhuoneen, missä olisi ompelukone, paperileikkuri, paljon maalipurkkeja jne. Sekä tietysti säilytystilat näille kaikille. Siinä huoneessa saisivat myös lapset sotkea vesivärien kanssa sydämiensä kyllydestä!

E - Eteinen x 2. Tilavan "pääeteisen" lisäksi esim. kodinhoitohuoneeseen pääsisi kuraeteisen kautta. 

F - Flyygeli. Sellainen löytyy unelmien kodistani. Valkoinen olisi aika ihana, riippuu tietysti muusta sisustuksesta. 

G - Garage. Kyllähän Jussikin tarvii oman askarteluhuoneen. ;)

H - Hillityt värit seinissä ja kalusteissa, ei kuitenkaan sitä pelkkää valkoista. Tekstiileillä, kuten verhoilla, koristetyynyillä, matoilla yms. voi fiiliksen mukaan tuoda väriä.

I - Ilmalämpöpumppu(ja), jotta lämpötila pysyy aina sopivana.

J - Järjestys. Haluan, että jokaiselle tavaralle on oma selkeä paikkansa. Tämä ei tarkoita, että kodin täytyy aina olla viimeisen päälle siisti, mutta helpottaa niitä siivoustilanteitakin, kun tietää mihin mikäkin kuuluu.

K - Korkeat huoneet, ja korkea ikkuna. Sellainen koko talon korkuinen, mikä näkyy molemmista kerroksista. (Eli yläkerrasta alakertaan olisi siis sellainen "sisäparveke" mistä se ikkuna näkyy, you know?) Oon aina vaan miettiny et millä ihmeellä se sitten pestään..?!

L - Lankkulattia kaikkialle muualle, paitsi keittiöön (eli kaappien ja sen saarekkeen väliin jäävään tilaan) sekä märkätiloihin.

M - Me + pari muuta. Kaikki muu tässä mainittu olisi ihan turhaa, jossemme asuttaisi kotia yhdessä. Ja toivottavasti ihan täysin kahdestaankaan ei tarvitsisi olla, vaan saisimme myös muutaman pikkuisen lisäjäsenen perheeseemme <3 (Jussin kommentti luettuani tämän: "Koiria!")

N - Nerokkaat ja Näppärät säilytysratkaisut, varsinkin keittiöön. Etenkin keittiössä nämä ja kohta "J" olisi mielestäni tärkeä.

O - Oma <3

P - Poreamme kylppärissä. Sellanen mihin mahtuu kaksi.

Q - Quuma saa tulla vaan omassa saunassa, jossa led-tähtitaivas sekä kaiuttimet. Niin, ja sellainen sylinterin muotoinen kiuas, mikä nousee keskeltä lauteita.

R - Rosterikoneet keittiöön.

S - Sadevesisuihku kylppäriin, ehdottomasti.

T - Terassi, mielellään katettu, jotta sitä voisi käyttää ympäri vuoden.

U - Ulkona iso piha, omenapuu, leikkimökki, hiekkalaatikko, pihakeinu ja suihkulähde.

V - Vaatehuone. Tilava ja käytännöllinen.

W - WC/kylpyhuoneet molemmissa kerroksissa, ja mielellään lisäksi vielä niin, että päämakuuhuoneesta olisi käynti ihan omaan kylppäriin.
(Jussin ehdotus: "W*tun kallis." Sitähän tämä toteutuessaan kieltämättä olisi.)

X - Xtra-paljon säilytystilaa. Mieluummin muutama iso, kuin paljon pieniä ahtaita komeroita.

Y - Yleellisyyttä, sopivissa määrin.

Z - Zara Home. Sieltä ainakin makkariin tekstiilejä. :)

Å - Ånnellisuuteen ei tarvita unelmakotia.

Ä - Äänet. Ainakin musiikki ja toivottavasti myös lasten äänet kuuluvat meidän elämään. 

Ö - En keksi, mutta annetaan Jussin vastata tähän: "Örkkejä täynnä." Örkit taitaa olla ihan yhtä todellisia, kuin mitä tällainen talo meille joskus olisi. Mutta ainahan sitä saa haaveilla. :)


keskiviikko 14. marraskuuta 2012

mainospostaus

Asuin reilut neljä vuotta yksin ilman telkkaria. Nyt, kun meillä täällä yhteisessä kämpässä on telkkari, niin sitä on luonnollisesti tullut katsottua vähän enemmänkin. Viimesten viikkojen aikana pari mainosta on ollu ylitse muiden, sellasia, mitkä naurattaa meitä molempia aina vaan. Ajattelin nyt muiden iloksi (tai ärsytykseksi?!) jakaa niitä täälläkin, siltä osin, kuin niitä löytyi! Enjoy!!







Lisäksi vielä se, missä JukkaPoika laulaa 0100100-laulun. Jostain syystä sitä ei kuitenkaan saanut tähän.

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Blogi


Elämän iloja.
Arjen haasteita.
Hömppää.
Pinnallisuutta.
Syvällisyyttä.
Musiikkia.
Sisustusta.
Värejä.
Valkoista.
Haaveilua.
Hassuttelua.
Herkuttelua.
Leipomista.
Askartelua.
Luultavasti myös kaikkien tässä mainittujen vastakohtia.
Mitä ikinä mieleen juolahtaa.

Muunmuassa näitä asioita tämä blogi tulee (ehkä) pitämään sisällään. Pitkään on ollut halu laittaa blogi pystyyn, kuitenkaan ilman sen kummempaa visiota sen aiheesta tai sisällöstä.  Varmaan vuosi sitten yritin ensimmäisen kerran, ja sen jälkeen tasaisin väliajoin, mutta homma on tainnut aina tyssätä sopivan otsikon keksimiseen. Nyt kuitenkin kyllästyin tähän ainaiseen jahkailuun, ja päätin aloittaa. Antaa ajan näyttää, mitä tästä tulee!

Jos eksyit tänne, niin tervetuloa mukaan seuraamaan, mihin tämä kehittyy! Kommenttejasi lukisin erittäin mielelläni! :)

- Elina